Joulukuu 2014

2-6.12.2014
Toinen vuorotteluvapaajakso alkamassa ja yllättäen Lufthansa ilmoittaa lakostaan juuri lähtöpäiväkseni. Sovin Leenan kanssa, että menen Järvenpäähän yöksi ja aamulla aikaisin kentälle. Kävin kentän kautta maanantaina ja sain uudet lennot tiistai aamuksi. Alkuperäinen lähtö oli klo 6.10, nyt klo 6.40. Asia hoitui hienosti. Ilta meni rattoisasti Leenan ja Pasin luona. Tarkistin vielä parkkialueet netistä minne kannattaa mennä. Aamulla hipsin hiljaa ulos ovesta klo 04.15. Se ei ole mitenkään mukava aika lähteä liikkeelle. Aamun pimeydessä entuudestaan tuttu parkkialue oli ”kadonnut” ja löysin ehkä uusimman ja kaukaisimman parkkialueen. Asia hoitui kuitenkin hyvin ja ehdin ajoissa kentälle.

Ateenan kentällä Toni odotti minua vuokraamallaan autollaan. Ajo ”kotiin” sujui ilman ylimääräisiä mutkia, jos ei lueta parkkialueelta uloslöytämistä ylimääräiseksi ajoksi. Laukut tyhjäksi ja pienempi laukku täyteen ja uudestaan istumaan autoon. Vain 500 km ajoa kohti Thessalonikia. Sää suosi autoilijaa ja maisemien katsojaa eli minua. Välillä meri oli aivan vieressä, vuoret reunustivat melkein koko matkan ajan toisella puolella moottoritietä. Tullimaksut vaihtelivat 1,50 – 5 euron välillä ja yhteensä kuitteja kertyi n. 50 euron edestä. Ärsyttävää olla vähän väliä käsi ojossa ulos ikkunasta. Tietöitäkin oli vähän väliä ja hienot EU:n logot olivat melkein joka remonttikohteessa. Kaatosade ja ukkonen ilahduttivat meitä noin 200 km ennen määränpäätä ja sade jatkui perille saakka. Menimme yöksi kentän viereiselle Hyat-hotelliin. Täytyy myöntää, että todella upea jouluvalomeri ympäröi hotellia. Ja pieni joulutähti-pyramidi oli ison aulan keskellä. Itse hotelli oli tasokas ja edustava. Ala-aulan baarista tilattu pitsa ei ollut edes hyvää tasoa. Tonin leikkauksen jälkeinen kevyt ruokavalio ei toteutunut tässä pitsassa. Juustoa riitti vaikka kolmeen pitsaan.

Aamulla lähtö kaivosalueelle vähän jännitti. Tie kiemurteli ylöspäin paksussa sumussa. Kuulemma näköala on hieno, kun ilma on kirkas. Itse kaivosalueen portilla oli vain yksi poliisipartio valvomassa, ettei mielenosoittajia tule tontille. Pääsimme turvatarkastuksen jälkeen alueelle. Alueella on myös arkeologinen alue, mihin ei saa koskea. Rekat ja maansiirtokoneet + autoja liikkui kuin suuressakin kaupungissa sumun keskellä. Jätin Tonin sinne töihin ja ajoin pois alueelta toivoen, että löydän oikean reitin pois. Pieni ihminen on ihmeissään näissä ympyröissä. Päivän aikana tutustuin lähikylän Arnean keskustaan, joka on pienempi kuin Raumalla Potkurin aukio. Löysin sieltä 1800-luvun taloja, jotka on entisöity EU:n rahoilla. 

Odotellessa loppuaika meni kahvilassa, joka oli täynnä lounastuntilaisia kahvilla. He eivät siis syö mitään kunnon ruokaa, korkeintaan juustopiirakkaa tms. Istuin varmaan kolme tuntia tupakan savussa ja musiikin jytkeessä. Ulkona satoi vettä eli sekään ei houkutellut. Tietokonehommat kuluttivat hyvin aikaa.

Thessalonikilaisen ravintolan jouluvalaistus

Joulu on kreikkalaisille koristelun aikaa, joka alkaa viimeistään joulukuun alussa. Silloin tuodaan kuusi sisään ja kaikki mahdolliset koristeet ja valot ripustetaan sisälle ja ulos. Mitä enemmän valot vilkkuvat, sitä parempi. Kuusen on hyvä olla alhaalta kapea ja ylhäältä leveä. Se on kätevä, kun ei vie lattiatilaa niin paljon.

Aurinkokin näyttäytyi torstaina. Tosin kuulemma kaivosalueella jatkuin kuukauden kestänyt sumu. Ihmiset olivat väsyneitä pimeään ja kosteaan aikaan. Kuvailivat oloaan "märkä rotta". Iltapäivällä kävimme muutamissa kaupoissa ihmettelemässä tuotteita ja hintoja. Kuulemma bulgarialaiset rikkaat käyvät ostoksilla kaupungissa.

Lähdimme ajamaan perjantaina aamulla kohti Ateenaa. Ajatuksena oli poiketa tieltä aina mielenkiintoisen kyltin/kohteen takia. Olympos-vuorelle ajeltiin mutta ei loppuun saakka. Loppui kärsivällisyys tien mutkitteluun. Näköalakin oli onneton, sumua riittävästi. 

Larisa – Lamia väli ajeltiin sisämaan kautta. Sumu hälveni alempana ja maaseutu ja maanviljely näkyi koko matkan ajan. Kauniit, kumpuilevat peltomaisemat, jossa vuorotteli  tuore vihreä oras ja juuri käännetty musta/punertava multa. 

Toinen kohde, jossa halusimme käydä, oli Parnassoksen hiihtokeskus. Netissä ei ollut osoitetta, vaan tiekylttien mukainen opastus. Löysimme perille melko suorinta reittiä, tosin yksi vuoren rinne käytiin tutkailemassa. Ei turhaan kuitenkaan, upeat mökit rinteessä näyttivät kaikelta muulta kuin perinteiseltä kreikkalaiselta talolta. Itse hiihtokeskus oli vielä remontin alla, 17 miljoonaa euroa lyöty rinteiden ja hissien uudistamiseen. Lunta on odotettavissa ensi viikolla, itse sesonki alkaa tammikuun puolessa välissä, joka kestää maaliskuulle. Toukokuussakin kuulemma voi vielä lasketella. Söimme keskuksen läheisyydessä hyvät kanakeitot ja parmesan-salaatin. Hinta yht. 23€. Tarjoilija kertoi alueen laskettelusta yms. Läheinen kylä Arachova oli kuin alppikylä, kapea pääkatu halkoi kylän, jossa oli pieniä kauppoja vieri vieressä. Saimme kulutettua 500 km:n matkaan yhteensä 10 tuntia. Poikkeama moottoritieltä kuitenkin kannatti. Maaseudun kauneus yllätti meidät molemmat.

7-8.12.2014
Viikonloppu meni rauhallisesti. Sunnuntaina kävimme ajelulla niemen kärjessä, jossa kävimme kesälläkin. Ihana ajella rauhassa, kun ei ollut ruuhkaa. Rannat ammottivat tyhjyyttään, muutama kalastaja oli virveleineen koittamassa onnea. Sen verran uteliaita olimme, että kävimme koittamassa kädellä veden lämpöä. Suomalaisittain se oli lämmintä. Harmi, että uimapuvut olivat kotona. Tosin nakunakin olisi voinut mennä, mutta tie oli liian lähellä siihen touhuun.

Vuokraisännän ja -emännän luona käytiin teellä. Toin tuliaiseksi/kiitokseksi lakkalikööripullon ja kuivattuja tatteja. Pitäisi varmaan antaa ohje tattien käytöstä. Kätevä joulukuusi vilkkui ja välkkyi. Kätevä kuusi, koska oli alhaalta kapea ja ylhäältä leveä. Ei mene lattiatilaa hukkaan. Perjantaina vuorilla nähtiin todella hienoja ja tuuheita aitoja kuusia. Tämä oli muovinen ja luonnonton. Aitojen kuusien väri oli aavistuksen hopeahtava. Neulaset tuuheita ja tiheässä. Joulumarkkinoita ei ilmeisesti ole. Kaikki tapahtumat sijoittuvat joko ydinkeskustan kojuihin tai kauppakeskuksien tapahtumiin.

Maanantaina 9.12 kävimme kävelyllä tutussa kauppakeskuksen pihalla, jossa iso kuusi oli vienyt paikan viime vuoden luisteluradalta. Itse kauppakeskuksen The Hall sisällä oli ääntä riittämiin. Kuoro + orkesteri lauloivat ihan hienosti, mutta ei siellä suomalainen omia ajatuksiaan kuullut. Pienet vauvat olivat aivan rauhassa vanhempiensa kanssa kahvilla aivan orkesterin läheisyydessä. Kreikkalaiset ovat "kastettuja" koviin ääniin jo pienestä pitäen. Käytävillä oli pieniä jouluaiheisia myyntipöytiä. Yhdestäkin meni osa tuotoista pyörätuoli-ihmisille.

värisuihkulähde

kauppakeskuksen käytävä

Parturikin piti tilata. Toni suositteli toista parturia. Siellä puhutaan englantiakin ja on ns. vähän kehittyneempi versio parturista. Hinnastonkin sain mutta eihän siitä ymmärrä mitään. Pitänee ottaa google kääntäjä käyttöön ja etsiä kreikkalaiset aakkoset sitä kautta. 

10-15.12.2014

Jos joku ajattelee, että Kreikassa on lämmintä Suomen talven aikana, on väärässä. Jos sataa, lämpö on yleisesti noin +5-8 astetta. Jos on selkeää, öisin saattaa olla hieman pakkasta, päivällä maksimissaan +10 astetta. Vuorilla tietty on pakkasta ja lunta sataa. Sateenvarjo on oltava aina mukana, kun menee kotoa ulos. Sisällä on lämmintä, jos laitamme lämmöt päälle. Kosteus on tosi iso ongelma, lämpö pitää sen pois. Jos olemme pois parikin päivää, vuokraisäntä käy ottamassa lämmöt pois päältä. Se siis nähtävästi seuraa meitä. Onkohan sillä joku valvontakamera jossain piilotettuna? Kiva tulla kotiin, kun siellä on kylmää ja kosteaa. Peittokin on päiväpeittoa ohkaisempi. Olemme hakeneet jo toisesta huoneesta toisen peiton normipeiton päälle. Hankalaa mutta lämmintä.

Kumisaappaat olisivat tarpeen, kun katujen viemärit eivät vedä ja viemäreitä on harvakseltaan. Sateenvarjo tulee aina muistaa jättää kauppojen/kauppakeskusten ulkopuolelle. Kuntosalillakin on astia niitä varten. Kurasilla ja märillä kengillä on kiva sipsutella kuntosalin aulan poikki. Hävettää mennä märkänä sisälle, kun suurin osa tulee salille autolla ja parkkihalli on salin alapuolella. Niiden ei tarvi nokkaansa ulkona näyttää eikä korkkarit kastu.

Auto, tuo ihana kulkuväline pihalla, odottaa ensimmäistä kaupassa käyntiään. Siis ei siinä autossa mitään vikaa ole, vaan siinä, että löydämme kauppaan ja takaisin ehjänä ja lommoitta. Toni vielä kysyi ajanko minä. No en todellakaan. Kannan vaikka ne kassit yksitellen kotiin mutta en aja. Menimme siis sinne kaukaisempaan kauppaan ja melko suoraa reittiä. Ihana käydä kaupassa, kun ei tarvitse miettiä miten jaksaa ostokset kantaa 30 minuuttia kotiin saakka. Pois lähtiessämme vesisateessa ja pimeydessä menimme yhden risteyksen ohitse ja teimme kotimatkan pidemmän kautta. Ei se haitannut, ehjänä kuitenkin. Se on pääasia.

Arachova, Delfi ja Itea sijaitsevat noin 300 kilometrin päässä kotoamme. Tulimme Arachovan kautta viime perjantaina, kun tulimme maaseutureitiltä Thessalonikasta Ateenaan. Nyt lähdimme varta vasten sinne ajan kanssa. Menimme sisämaan kautta eli emme tylsää moottoritietä. On se maaseutu vaan kaunista täälläkin. Sokos vinesin tehtaat näimme matkalla.

Arachovassa menimme kahville aukiolle, jossa oli neljä eri yritystä erilaisine pöytineen ja tuoleineen. Erottuvin oli keinopitkäkarvaturkissohvakahvila. Emme menneet sinne. Siellä oli liian paljon tyylikkäitä pariskuntia siemailemassa kahvejaan. Otimme paikat auringosta, laitoimme laukut viereiselle penkille ajatellen, että täällä saa olla ns. rauhassa ilman kaupustelijoita tai kerjääjiä. Turha luulo, ei mennyt kuin muutama minuutti niin lapsikerjääjät iskivät. Kolme eri lasta ehti käydä, sitten viereemme tuli perhe aikuisen tyttären kanssa kera pienen koiran Burberry-kaulahihnansa ja peittonsa kanssa. Koira oli vapaana ja yksi lapsikerjääjistä tuli paikalla tai siis yritti tulla. Koira hyökkäsi kimppuun urakalla, mutta ei ilmeisesti purrut. Koira hyppäsi munkin käsivarteen mutta vain tökkäsi kuonollaan. Luuli hädissään varmaan, että minäkin yritin kerjätä. Ei näkynyt sen jälkeen ketään kerjääjää. Sai istua rauhassa.

Teimme kävelykierroksen kylän keskustassa. Upeat näkymät laaksoon. Urheilukaupat tuli kierrettyä ilman ostoksia. Hieman eri maku näillä paikallisilla kuin meillä. Suurin osa ihmisistä näytti turisteilta hienot merkkivaatteet päällä. Turistibusseja meni vähän väliä kylän läpi viistoten talojen seiniä. Ahdasta mutta kaikki ne siellä sulassa sovussa kulkivat. Laskettelukausi oli ilmeisesti alkanut Parnassoksen keskuksessa. Emme menneet sinne tuskailemaan, ettemme juuri nyt pääse laskemaan mäkeä.

Delfoin tholos

Delfissä/Delfoissa halusin nähdä sen ”maailman navan”, missä maailman eri puolilta lähetetyt kotkat tapasivat. Ei onnistunut ei. Kello oli kolme ja ne alueet menivät kiinni klo 15. Se siitä sitten. Museoon emme menneet, vaan lähdimme kävelemään kohti avoinna olevaa Delfoin tholosta. Päädyimme kävelyreitin lopussa tielle, josta juuri olimme ajaneet. Itse temppelin rauniot näkyivät tielle. Päätimme nauttia näystä tieltä käsin. Tännekin pitää siis tulla uudelleen.

Iteassa nautimme meren tuoksusta, auringosta ja hiljaisuudesta. Kaikki turistit olivat kaikonneet ja muutamia paikallisia perheitä istuin syömässä. Aikaimme istuttuamme kahvilassa lähdimme ajamaan toista reittiä kohti Ateenaan. Oliivipuut reunustivat tätäkin reittiä. Niissä on yllättävän paksut rungot. Tie mutkitteli vuoren rinnettä ylös. Muutaman kuvankin otin, aika upeat maisemat.

Trigonin torni

Talon seinässä oleva maalaus, autotallin ovikin löytynee kuvasta.

Thessaloniki ja Arnea/Arnaia kutsuivat taas meitä työkeikalle. Maanantain vietin Thessassa kävellen rankassa sumussa ja +2 asteessa. Meren viereistä kävelyreittä kävelin aika pitkälle mutta en osaa sanoa jäikö vielä paljon reittiä jäljelle. Sumu oli tosi sakea. Päivällä taivas aukeni hieman ja lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin, jossa kävin viimeksikin. Otin eri reitin ja päädyin turistikartan kaukaisempaan kohteeseen, Trigoniontornille. Jos olisi ollut selkeä keli, aika mahtavat näkymät kaupunkiin ja merelle olisi ollut.

Tiistaina kävin Tonin työmaalla. Nyt näinkin hieman sitä ympäristöä, kun sumu ei ollut kovin sakea. Tosin merta ei vieläkään näkynyt. Työmaalle johtavalla vuoristotiellä oli mielenosoittajien nuotiopaikkoja nähtävissä. Ne olivat vierailleen siellä viikko sitten. Ajomatka tiistaille oli kestoltaan 5,5h, tietullit maksoivat menopaluu 64,-.

Koirankuljetuskoppi

Jossain reissun aikana vessassa käydessäni näin erittin haivainnolllistavat kuvat ovissa. Ei ollut epäselvää kumpaan menin.

Kotona pesukone pyörimään, iltapalan taikominen ja nukkumaan. Keskiviikkona tiedossa parturi ja joulupukin pussin täyttöostokset. Siitä se joulufiilis alkaa nousemaan. Parturissa olikin taas mielenkiintoista. Väri laitettiin ennätysajassa päähän + kelmu kiedottiin myssyn tavoin päähän. Odotteluaikana ei ollut lehtiä tarjolla, saatikka teetä tms. juotavaa. Istuskelin ja seurasin toisen kampaajan töitä. Pesu oli yhtä rivakkaa ja ei hierontaa. Ehkä hiuksista vetäminen korvasi rentouttavan hieronnan. Leikkuussa kyseltiin haluanko toisen mallin. Noooh, jos vähän leikkattais. Sakset kävivät tiuhaan ja lopputulos oli aika lyhyt verrattuna entiseen. Sitten kuivaus ja vinkit miten kannattaa kuivata ja laittaa tukka. Sopersin, että olen laiska laittamaan tukkaa. Kaiken kaikkiaan aikaa kuluin 50 min ja 50 euroa. Hmmm, tukan pituuteen pitää sopeutua ja aika rivakkatahtinen paikka. Ehkä menen toisen kerran, ehkä en. Tämä foorumi jää nyt joulutaolle. Palataan ensi vuonna asiaan. Hyvää Joulua ja nautinnollista Uutta Vuotta 2015!