Maaliskuu 2014

27.2-2.3.14

Ihanat kukkivat puut, pensaat ja luonnon kukat tervehtivät minua, kun saavuin Ateenaan. Huumaava tuoksu kävelylenkkien varrella pysähdytti nuuskimaan mistä mikin tuoku oli lähtöisin. Sivulliset varmaan ajattelivat, että mikä pöhkö tuo hyypiö on. Hällä väliä, kauniita kukkivia ja tuoksuvia tapasin viikonlopun aikana. Osa jo tiputteli kukkiaan, vaikka lämpötila vaihtelee +8-15 asteen välillä. Sunnuntaina oli lämmintä, mutta ennusteiden mukaan aurinkoa ei näy tällä viikolla enää. Nyt on siis maanantai aamu...

Onkohan tämä kirsikkapuu? Kuva ei ole paras mahdollinen mutta erittäin vaalean punainen kukinto puussa on. Muuten talo oli paikallaan, kalat hengissä, isäntä Englannissa eli hyvinkin rauhallinen paluu Ateenaan. Ongelmana oli taas kämpän avain. Toni Englannissa ja yksi avain kämppään. Toni antoi sen hovitaksinkuljettajalle lähtiessään reissuun, hovitaksinkuljettaja odotti minua kentällä, hyppäsin suoraan autoon, joka toi kämpän eteen ja kantoi vielä laukutkin sisään saakka. Aika luksusta, eikö?

Perinteisten kaupassa käyntien lisäksi en tehnyt oikeastaan mitään tulopäivänä. Hieman väsytti, vaikka uni Nousiaisissa tuli hyvin. Kiitos vaan taas kerran veliseni perheineen yösijasta. Ja tietty aamuisesta kuljetuksesta kentälle.

Isäntäkin saapui reissultaan torstaina, käytiin salilla ja vähän viimeisiä alemyyntejä katsastamassa. Sorruimme myös suklaakaupan herkkuihin… Alessa ei ollut mitään ihmeellistä, kivoja juttuja kylläkin, mutta antaa nyt jäädä sinne kauppaan. Perjantaina en tehnyt mitään erikoista. Päivä taisi mennä pelastusarmeijalle. Lauantaina satoi kuin saavista kaataen, suuret toiveet sunnuntaille asetettu. Sääennusteet lupaavat hyvää keliä.

Lauantaina sateesta huolimatta suunnistimme metrolla Maroussiin ja parturiin. Kävimme samalla parturille missä minä kävin. Siellä oli jotkut teemapäivät meneillään. En meinannut tunnistaa heitä. Miesten hiusten leikkuu maksoi 14,-. Muutamat kaupat koluttuamme kävimme huikopalalla paikallisessa kebab-kioskissa. Broilerpetakebab suomalaisittain rullalla maksoi 2,-. Masu kiitti, aivan järkyttävän hyvää ja sopivan kokoinen pieneen nälkään. Paikallinenkin poikkesi turkki päällä syömään sellaisen herkkupalan.

Onneksi sääennuste piti paikkansa sunnuntaina ja lähdimme tutustumaan läheiseen mäen nyppylään. Ei kai sitä voi vuoreksi kuitenkaan sanoa. Kävimme hakemassa matkalla take away-kahvit ja -teet. Saimme kaupanpäällikseksi vesipullon., yhteensä 2,50,-. Kiitimme kahvilaa ja vesipulloa suuresti matkamme aikana…. Kahvilassa ei muuten ollut myyjien lisäksi yhtään naista, naisten wc:kin oli lukittuna. Miehiä baari oli täynnä, muovieteinen täynnä tupakoivia miehiä. Täällä on tehty moneen kahvilan kesäterassin suojaksi muoviseinät talvikautta varten. Aika tylsän näköisiä ulkoa päin. Ihan kuin huonokuntoinen kasvihuone.   Matkalla huipulle istahdimme linja-autopysäkille. Aika jännä havaita, että tiet olivat paljon leveämpiä kuin muualla, talot komistuivat mitä ylemmäksi päästiin. Siellä ei tuntunut ollenkaan siltä, että olisi Ateenassa, ei olisi rahaa tai työpaikkaa. Komeeta oli… Muutama tyhjä tonttikin löydettiin, hinnasta ei tietoa.

Näkymä huipulta Ateenan keskustaan ja merelle. Ennen kuin pääsimme huipulle, kiipesimme rinnettä kivikon ja kasvillisuuden seassa ylös. Ylös päästyämme havaitsimme tien tuovan ylös asti… Leijan lennättäjiä oli muutama paikalla ja brittinainen kahden lapsensa ja koiran kanssa. Hän neuvoi hyvän reitin alas ja kertoi muutenkin lähialueesta meille. Leijan lennättäjiä tuli matkalla alaspäin vastaan ja olympiastadionilla heitä oli runsain määrin.

Matkalla mäeltä alas kukkiva rosmariinipensas ilahdutti tuoksullaan. Piti vaan olla varovainen nuuskiessaan sitä, kun ampiaisia oli puska "pullollaan". Samoin ihmetystä herätti puu, jossa oli pusseja eli kait jonkin pesiä vaikka kuinka paljon. Mikäköhän se puu/pesijä mahtaa olla?

Alaspäin tullessamme jalat huusiavat hoosiannaa. Miten ihmeessä ylöspäin kapuaminen on niin paljon helpompaa? Bongasimme matkalla Irakin suurlähetystön. En ottanut kuvia… Aivan käsittämättömän isoja ja hulppeita taloja. Yhtä isoa lukaalia rakennettiin. Suomalaisittain tämä uusikin on linna, ei talo. Alas päästyämme kävimme kreetalaisella salaatilla ja kebabilla. Hiiligrillillä paistettu tuote on sitten hyvää. Salaatti, kebab ja pari limua ja hinta oli 14,-. Salaatti oli 5,- ja kebab 7,-. Täällä kebab ei ole suomalainen versio, vaan yleensä lihavarras/-t ja muut lisukkeet ja leipä erikseen lautasella itse koottavana. Maukasta lihaa tällä kertaa. En osaa sanoa mitä maustetta siinä oli, mutta hyvvee oli.

Kämpille päästyämme neljän tunnin matkamme jälkeen olo oli aika puhki. Pienet päikkärit tekivät mannaa. Herättyämme lähdimme kuitenkin salille. Jalka ei noussut kovinkaan ripeästi matkan aikana. Siellä olo meni melko hyvin, uinti kruunasi ja helli kipeytyneitä jalkoja. Askel nousi yllättävän helposti kotimatkan aikana. Tein köyhiä ritareita (englanniksi french toast) vaaleasta leivät. Lauantaina ostettu kreetalainen kaneli oli ihaninta mitä koskaan olen saanut, jos siis kanelista puhutaan. Kauppa oli sama mistä aiempana on kuvakin (keltaiset teepaketit). Hillo loppui, harmittavaa. Maanantaina eli tänään on pyhäpäivä. Jos joku pieni kauppa olisi auki ja saisi hilloa lisää.

3.3.14 pyhäpäivä

Vettä satoi koko päivän, mutta se ei estänyt meitä kävelemästä salille. Salilla oli eniten ihmisiä mitä tähän saakka on ollut. Taas sain vääntää itseäni mitä ihmeellisiin asentoihin jumpassa. Täällä muuten jumpan vetäjät ovat pääosin miehiä. Yhdessä yogassa ja pilateksessa olen ollut, missä on vetäjänä on ollut nainen. Miesvetäjät ovat n. 25-45 -vuotiaita ja erittäin energisiä, he näyttävät mallia mitä pitää tehdä ja sen jälkeen käyvät korjaamassa kärvistelijöiden asentoja. Heidän suu käy koko ajan. Olisi mielenkiintoista tietää miten he kertovat mitä pitää huomioda jne.

Illalla sade taukosi ja lähdimme pienellä happihyppelylle. Kävelimme Iraklioon, joka on keskustaan päin yksi metropysäkki. Hyvä mitta-asteikko: metrolinja. Istahdimme iltakahville ja -teelle melko vilkkaaseen keskustaan. Siellä on monia kahviloita ja erilaisia muovi- ja lasihuoneita (kahviloita)  rakennusten jatkeena. Pehmeä sohva upotti sopivasti, lämmitin luvattiin laittaa päälle mutta kylmäksi se jäi. Sain hienon rautaisen japanilaisen teepannun ja Toni omenakuvioisen cappuccinon. Maksukuitti tuotiin tarjottavien kanssa samaan aikaan. Se oli tälläkin kertaa pyykkipojassa kiinni, joka jätettiin pöydän kulmalle. Hinta näille kahdelle oli 6,50,-. Taisi olla trendilisä aika iso eli siis tästä kylästä  tai ainakaan tästä ravintelista ei tule meitin vakiokahvilapaikkaa. Ihmisiä seuratessamme totesimme, että ikähaarukka oli 13-30 -vuotiaita suurimmaksi osaksi. Ja me +30 -vuotiaat :). Positiivisena totesimme, että melkein kaikilla oli kahvia tms. edessään, ei alkoholia. Ketään ei ollut humalassa, kaikki käyttäytyivät esimerkillisesti. Senkin totesimme, että monesti naiset polttivat tupakkaa, ei miehet.

Kotimatkalla bongasimme pyhäpäivänä avoinna oleva paikallisen "Siwan". Hienoa! Kävimme tutustumassa kaupassa ihan mielenkiinnosta. Hyvä ja monipuolinen valikoima. Vanhempi rouvashenkilö kartoitti tarkkaan alkoholitarjonnan ja valvontakamerat. Taitaa olla varkaudet suuri ongelma, kun broilerpakettiinkiin pitää laittaa hälytin. Tämä nauratti, kun ihmettelin mikä "klöntti" paketin alla on.

Pakko ottaa kuva ostoskeskuksen viereisestä suklaakaupan tarjottavista. Tämä on siis meidän "heikko kohta", kun kävelemme isojen lasiseinien ohitse. Osa tuotteista on suojassa pärskeiltä salivitriineissä tai siirrettävien ns. kattojen alla. Näihin asiakas ei itse pääse "tonkimaan", vaan ystävällinen henkilökunta palvelee mielellään. Sekin pitää oikein mainita, että he ilmoittavat palvellessaan toista asiasta, että hän tulee hetken kulutta meidän luokse. Keskellä kauppaa on bufee-pöydän tyyppinen pöytä, jossa on monenlaista herkkua houkuttimena. Jännä vaan havaita, että isot puukot ovat kaikkien ulottuvilla ja jokainen voi aivastaa tuotteita päin, jos niin haluaa.

4.3.14

Tiistaiaamu meni kaupassa tuotteisiin tutustuessa. Yhteen uuteen hedelmään tai mikä lie oli, törmäsin. Se näytti granaattiomenalta, mutta se oli appelsiinin kokoinen. Onkohan se se vai joku hormonikasvatettu pähkinä? En tiedä kiinnostaako ketään hinnat, mutta keräsin muutamien raaka-aineiden kilohintoja:

• seesampatonki 0,79,-
• edam viipale 400g 2,79,-
• mozzarellapallo 1,-
• tomaatti 1,79kg
• omena 1,99,-
• appelsiini 0,39,-
• punasipuli 0,75,-
• Philadelfia-juusto 200g 1,69,-
• jogurtti n. 3,50,-
• kokonainen raaka broiler 4,-.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Ateena näytti parhaimmat puolensa. Istahdin matkalla kotiin olympiastadionilla ja nautin yksinäisyydestä. Yhden ihmisen näin koko alueella. Sunnuntaina alue oli täynnä leijoja lennättäviä perheitä. Ruoan teko on haastavaakin, koska se pitää aina miettiä miten sen toteuttaa. Lähinnä tarkoitan rajallisia määriä kattiloita (2 kpl) ja muiden tarvikkeiden puuttumista. Hieno freesata yhden porkkanan ja puolikkaan pienen kesäkurpitsan suikaleita 10 litran kattilan pohjalla. Kätevää, eikö?

Toni lähti Britteihin työkeikalle ja palailee vasta perjantaina illalla. Nyyh. Mitäköhän tekisi? Löysin netistä ison outlet-keskuksen, joka on melko lähellä meitä. Tarvitaan vain juna ja bussi. JA rahaa… Sen vieressä on eläintarhakin. Kuvien perusteella tutustumisen arvoinen paikka. Ateenan keskustakin kiinnostaisi, jos ei sada joka päivä. Pitäisi kävellä tunnetut nähtävyydet kertaalleen läpi. Olen mä niissä käynyt muutamia vuosia sitten täällä lomaillessani Eeva-Liisan kanssa. Pitäisi kuitenkin päivittää muistot…

5.3.14 Ateenan keskusta

Päätin lähteä heti käymään keskustassa, vaikka sääennuste lupasi sadetta. Pilvet kuitenkin kertovat toista. Pakkasin joka tapauksessa kameran ja sateenvarjon reppuun sekä tietty kartta. Suunnitelmissa oli kiertää muutamat turisminähtävyydet kävellen ja valokuvaten. Päivälippu julkiseen kulkuvälineeseen maksaa 4,- ja se on voimassa 24h lipun leimaamisesta lähtien. Perinteisesti jäin pois Omonia-asemalla, koska halusin käydä vakkarikaupassa Hondos centerissä, joka sijaitsee em. aseman vieressä. En löytänyt sieltä sitä mitä hain. Wc-palvelut löysin ja ne olivat ylimmäisessä eli 10:ssä kerroksessa, josta oli HUIKEAT näkymät. En jäänyt kahville tällä kertaa, mutta aion tulla tänne toistekin. Se oli täynnä vähän vanhempia henkilöitä, pääasiassa taas kerran miehiä. Missä ne naiset luuraavat?

Suunnistus kohti maustekauppaa meni vanhasta muistista. Poikkesin take awaylle (teetä ja juustopiirakka) ja iskin ahterini lähiaukion kivetykselle. Ai että, aurinko paistoi täydeltä terältä, piirakka oli hyvää ja tee sopivan jäähtynyttä. Ensimmäisen kerran kahvilassa ne kysyivät haluanko jääpalan teeheni, jotta se on jäähtyneenpää eli siis juotavampaa. Mahtavaa, hienoa palvelua. Piirakka on ainakin kämmeneni kokoinen, maksoi 1,-. Kuvassa on suu täynnä makoisaa lounasta.

Maustekaupassa oli ihan hillitön jono. Aikani siinä oltuani niin luovutin. Kävelin katua eteenpäin ja löysin muutaman paikan, josta sitä vuoristoteetä sai. Tosin ne oli pitkinä versioina, ei leikattuina kuin minun vakkarikaupassani. Menin toiseen kauppaan, siellä ne säilytettiin ns. suljetussa laatikossa. Hienoa, vakkarikaupassa ne ovat avoimessa korissa ulko-oven edustalla. Nyt vuoristoteelaatua olikin kahta eri lajia. Apua, kumpaa olen mahtanut ennen ostaa. Otin toista ja lähdin kävelemään kohti Sari-katua. Pakkohan niin tuttua katua pitkin on kävellä kohti keramiikkamuseota.

Museo löytyi, matkan varrella oli ihka auto hammamkin. Pitäisiköhän tulla se kokeilemaan joskus? En huomannut käydä katsomassa hintoja. Hö, nettisivujen hinnat eivät auenneet.
Hammam

Itse museoon en mennyt enkä itse alueellekaan. Onneksi aidassa on aika isot välit niin saa kameran zoomin mahtumaan niiden välistä :). Komealta näytti, kuitenkin hyvin perinteiseltä muinaiselta paikalta, jossa on säilytetty vanhoja raunioita. Pääosin rauniot liittyvät asumiseen, kylpemiseen, kaivoon jne.

Zeuksen puiston kirkko on aika komea niinkuin melkein kaikki kirkot. Yleensä ne sijaitsevat tien vieressä eli valokuvaus ei oikein onnistu.

Itse Acropoliksen kukkulakin jäi tällä kertaa ilman lähempää tutustumista. Nyt siellä olisi hyvä ollut käydä, koska turisteja ei ole niin paljon kuin kesällä. Tässä kuitenkin valokuva kukkulan päällä olevista rakennuksista.

Kukkulalta on mahtavat näkymät Ateenan ympäristöön. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos kaupungissa käy. Iltavalaistus on myös nähtävä. Siinä on jotain maagista.

Hadrianin portti

Hadrianin portin vieressä on Zeus Olympiok-sen temp-peli tai siis sen pylväät.

Parlamenttitalosta kuva, joka yleensä on aina, jos jotain Ateenassa tapahtuu, "päänäyttämö". Viime kesänä täällä käydessäni meillä oli hotelli parlamenttitalon vieressä. Olisin ollut aitiopaikalla, jos jotain olisi tapahtunut…

Alla kuva uudesta tuttavuudesta eli Cycladic taidemuseosta. Olin museossa valitettavasti niin myöhään ettei kannattanut enää ostaa sisäänpääsylippua. Tuo oliivipuu maksoi 1160,- ja ei ollut edes ns. koolla pilattu. Museon kaupassa oli hienoja esineitä ja koruja mitkä ilmeisesti kuvaavat sitä, mitä itse museon puolella on.

Yhteenvetona päivälle oli hyvä+. Se tarkoittaa sitä, että pitänee mennä uudelleen tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Onneksi minulla on lainassa kirja "Kävelyretkillä Ateenassa". Kirjasta löytyy monta tutkimatonta aluetta.

Pieniä mokia tietty päivään mahtui mutta väliäkös sillä. Yritin epätoivoisesti mennä raitiovaunuun pysäkillä, jossa olin yksin. Siinä oli liikennevalot myös ja painoin monta kertaa nappia ratikan oven avatakseni. Ei auennut… Ratikka lähti valojen vaihtuessa ja varmasti sisällä olijat saivat makoisat naurut. Siis se oli vain linja-autopysäkki. Ratikkapysäkki on vasta seuraava pysäkki… En mennyt ihan suorinta tietä joka paikkaan mutta siitä ei kannata ottaa mitään stressiä. Kunhan ei tietenkenkään eksy epämääräisille kujille. Loppujen lopuksi aurinko paistoi komeasti koko päivän.




8.3.14

Oikein hyvää Naistenpäivää kaikille!

Kiva mennä yksin nukkumaan ja makkarin ulko-oven takaa kuuluu järjetön kolina puolen tunnin ajan aina välillä. En siis näe ulos, koska on ns. säleikköulko-ovi varsinaisen oven lisäksi kiinni. Ensin luulin, että yläkerrassa kaatui joku mutta se jatkui ja jatkui. Onneks en vielä nukkunut, koska unihiekat olisivat karisseet pois aika äkkiä. Aikani kolinaa kuunneltuani kuului vaimea kissan maukumista (rääkymistä) muistuttava ääni ja sitten hiljeni. Aamulla katsoin varovaisesti ulkona olevaa sekamelskaa ovea raosta. Ei siis mitään, kaikki olivat paikallaan kuin ennenkin. Ei siis hajuakaan mistä ääni tuli, ehkä terassin muovikatolta, koska kissat ilmeisesti siellä viihtyvät. Ja tätä ns. iltatuskaa ei yhtään helpottanut se, että säleikköoven lukko on rikki eli jos joku haluaa tänne tulla, aika helpolla pääsee yhden lukon vääntämällä auki. Onneksi korjaaja on tulossa.

Viikonloppu meni rauhallisesti ihanaa Maraboun Daim-suklaata syödessä. Toni oli löytänyt sitä Amsterdamin kentältä. Sunnuntaina onkin lähtö Thessalonikaan. Minulle täysin uusi kaupunki. Aikaa tutustumiseen tällä kertaa on sunnuntai iltapäivästä keskiviikko aamupäivään. Eiköhän muutama valokuvakin tule otettua. Kuulumisiin!

10-12.3.14 Thessaloniki

Lento Ateenasta Thessalonikiin kestää 55minuuttia eli koneella ylös ja alas, eipä siinä oikein muuta ehdi. Halvin lippu Aegean airlinellä kolme päivää ennen matkaa maksoi 100,-. En katsonut muiden lentoyhtiöiden lippuja, kun ajattelin, että olisi kätevämpää olla samalla lennolla isännän kanssa. Sen verran pitää sanoa, etten ole ennen ollut sellaisella lennolla, jossa on tarjolla kahvia mutta ei teetä. Murrr.

Thessaloniki on toiseksi isoin kaupunki Kreikassa, asukkaita 1,4 miljoonaa. Kaupunki on samanlainen historiallinen kirkko- ja monumentti sekä - kirkkokaupunki kuin Ateenakin. Ainut eroavaisuus on näiden kahden välillä, että meri on aivan kaupungin keskustassa. Ateenastahan merelle on "ungefäär" 5-7 kilometriä. Maan pinta on kohonnut (osin varmaan täytettykin) noin kilometrin matkan verran, koska Thessalonikin vanha kaupunki sijatsee rinteessä. Vanhasta kaupungista löytynee myös Bysanttilaiset muurit, joka reunustaa vanhaa kaupunkia 5 kilometrin matkan.

Näkymät vanhasta kaupungista alas keskustaan ja merelle päin ovat upeat. Nousua ei periaatteessa huomannut kuin viimeisimpinä metreinä rappusia kavutessa. Muuten matka kävellen meni aika kivuttomasti. Tosin paikallinen sanoi, että "sinne on kyllä aika pitkä matka mennä kävellen". Haaste vastaanotettu ja hienosti siitä selvitty. Itse talot eivät ole ns. vanhan näköisiä mitä voisi kaupungin osan nimestä päätellä. Kapeat tiet, matalat talot,  ja kivirappuset talojen kulmilta alas päin kuvaa sitä seutua.

Kaupungin tunnetuin nähtäväyys on 1500-luvulla rakennettu White tower. Se sijaitsee meren rannalla ja on turistien ja kaupustelijoiden ympäröimä nähtävyys ja museo. Se on toiminut ennen vankilana. Tornin laikukkaisuus johtuu valkoisesta maalista, jolla on sotien aikaan peitetty verijälkiä tornista aina vain uudelleen.

Kaupungin kerrotaan olevan aukioiden ja minusta myös kirkkojen kaupunki. Kirkot ovat erittäin kauniita ja valokuvauksellisia. Yhdessä kävin sisälläkin ja en voi sanoa kuin, että kauniita ne ovat sisältäkin. Paikalliset saattoivat piipahtaa kirkossa työmatkansa varrella. Pikakäyntejä varten on joidenkin kirkkojen ulkopuolella syvennys, jossa voi käydä hiljentymässä. Seuratessani ihmisiä käynnin kesto oli maksimissaan minuutti.

Punertavan ruskea kirkko on Profeetta Iliaksen kirkko. Kooltaan se on järisyttävän iso ja katto aika mielenkiintoisen muotoinen. Alemman kuvan kirkon nimeä en saa kartasta selvää. Thessalonikin turistikartta on huonoin, mihin olen törmännyt reissuillani. Pieni, epäselvä ja osin paikallisin kirjaimin kirjoitettu. Komia on kuitenkin tämäkin kirkko.




Hotellimme oli aivan pääaukion vieressä ja siellä riitti kaupustelijoita, kerjääviä aikuisia ja lapsia sekä kaikkia mahdollisia häiritseviä tyyppejä. Istuin kahden naisen viereen ajatuksena syödä leipomon herkullinen kanasämpylä (1,50,-). Totesin aika pian, että väärä penkkivalinta. Naisilla oli ainakin yksi lapsi "töissä". Lapsi toi heille saamansa rahan tai varastetun tavaran. En jäänyt seuraamaan sitä sen enempää, vaan lähdin kauemmaksi nauttimaan auringosta ja lounaastani. Ateenan keskustassakin varmasti on näitä em. ns. haittatekijöitä, mutta asuinalueellamme olemme kuin herrankukkarossa tähän verrattuna.

Matkan kertomuksen kruunaa valokuva hotellin kattoterassilta, jossa tarjoillaan aamiainen.Kuvasta erottaa kaksi laivaa, jotka odottavat satamaan pääsyä. Terassilta voi kuka tahansa niin halutessaan kiivetä kaiteen yli ja hypätä alas. Samoin rantabulevardilla ei ollut yhtään kaidetta meren puolella. Nämä turvallisuusasiat ovat aika mielenkiintoisella asteella tässä maassa. Todennäköisesti tästäkin kaupungista saatte vielä kuulla lisää, koska tulen joskus tälläkin seudulla ns. asumaan. Itse kaivos sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Thessalonikista.



Ateena 13-16.3.14

Kotiinpaluu, akvaarion tarkastus ja kaupassa käynti, siinä tärkeimmät toimen ennen nukkumaan menoa. Torstaina päiväuniltani herättyäni iski hirvittävä flunssa. Ennen sitä ei mitään. Alkuviikosta kurkkukipu, sitten hiljaiseloa kunnes menin päikkäreille. Ei siis olisi saanut mennä nukkumaan. Kävin hakemassa apteekista rohtoa ja sitä todella sain. Piilokamera olisi ollut paikallaan, kun yritin saada suihkauksia kurkkuuni pullosta. Ylöspäin sojottava "tappi" oli alaspäin ja ihmettelin miten sen saan suuhuni. Ohjeessa oli siis, että suihkauta 4 suihkautusta neljästi päivässä kurkun perälle. Aikani väänneltyäni tappihan vääntyi saranoilla kiltisti ylöspäin. Irvistys oli aika moinen, kun totesin, että ihan kuin Underbergiä suihkauttelisi. Rohto kuitenkin auttoi ja flunssa parani yllättävän nopeasti. Hintaa purnukalla oli 11,-.

Säät lämpenivät paikallisten ihmisten tammikuussa kertoma "bikinikelit alkavat maaliskuun puolessavälissä" mukaan. Sunnuntaina vaihtoehdot ulkoilulle oli kasvitieteellinen puutarha tai lähiranta /-satamaan tutustuminen. Toni valitse puutarhan ja en aikaillut yhtään, jos saan miehen puutarhaan kanssani. Olin katsonut jo perjantaina päivällä reitin sinne. Sinisen metrolinjan päätepysäkiltä bussi ja sitten puutarha pitäisi olla siinä. Yksinkertaista eikö? Metrossa totesimme, että meillä on vanha kartta, yksi pysäkki on tullut kartan painon jälkeen. Jäimme kuitenkin pois alkuperäisten suunnitelmien mukan. Suunta vuorille päin totesin, kun katsoimme kummalle puolelle tietä pitää mennä, että lähdemme oikeaan suuntaan. Toni ehdotti taksia ja mehän otimme. Se vei meidät ihan toiseen suuntaan yliopiston portille ja ns. viskasi meidät pihalle. Portin vartija kertoi, ettei puutarha ole enää täällä. Mrrrrr. Toinen taksi ja vartija kertoi sille minne pitää mennä. Juuri siis sinne suuntaan, minne olisin ensimmäiseksi lähtenytkin. Matkalla näimme isot hedelmä- ja vihannesmarkkinat. Autojen lavat olivat täynnä erilaisia säkkejä mistä paikalliset niitä roudasivat skoottereittensa taakse. Pääasiassa paikalla autosta katsottuna oli vain miehiä.

Maamerkki, jonka olin katsonut tietokoneen kartasta, bongasimme taksista. Taksi kuitenkin jatkoi matkaa vaikka kuinka pitkään kunnes tulimme perille. Suurin odotuksen kukkivista kasveista suuntasimme paikallisten kanssa puistoon. Mitä ihmettä, missä ne kaikki kukkaset ovat? Kuvassa tyypillinen näkymä eli soratie ja reunukset tyypillista metsämaisemaa. Seurasimme yhtä tietä loppuun saakka eli toisin sanoen kiipesimme jonkin matkaa ylöspäin. Sieltä löytyi muhkea Aloe vera.

 

Alas tultuamme lähempänä sisääntuloa oli hoidettuja puskia ja puita. Toni pääsi yhden palmun seuraksi. Pitkät hujoppipalmut kasvoivat kaikki samaan suuntaan vain pieni tupsu päälaella seuranaan. Muutaman kukkivan pensaan näimme ja siitä yksi onnistunut (?) otos. En osaa sanoa mikä puska lie. Sillä alueella pensaat heräilivät talvihorroksestaan eli ehkä muutaman viikon päästä pensaskukkaloistoakin olisi nähtävissä. Mitään odottamaamme ruusu- tai muita kukkasia ei ollut lainkaan.

Odottelimme taksia aikamme portilla, linja-autokin tuli, mutta pysäkkiä ei ollut näkyvissä eli siis jalkapatikka tiedossa. Kävelimme varmaan 3-4 kilometriä, kunnes saavutimme sen uuden metropysäkin. Siitä keskustaan, söimme hyvin Michelin-oppaan suosittelemassa paikassa (olimme käyneet siellä aikaisemminkin) ja lähdimme kotiin. Päivä antoisa, vaikka kukkaset uupuivat.




Viikonlopun aikana mellakkapoliisitkin pääsivät naapurin Opetusministeriön porille. Kadut sulki, poliisit täysissä tamineissaan eivät päästäneet näitä banderolli-ihmisä lähelle porttia. Me tyynesti käveltiin poliisien selän takaa (siis kulkuväylä asunnoltamme tuli heidän alueensa suoja-alueensa sisään) mielenosoittajien läpi kohti kuntosalia. Nämä eivät olleet ns. tosissaan, vaan hyvin rauhallisin elkein osoittivat banderollejaan kohti ministeriötä. Maanantaina päivällä kuuluin rummutustakin eli ehkä vierailivat siellä maanantainakin. Toivottasti mitään vakavempaa ei ole meidän kulmilla nyt eikä tulevaisuudessa.

Maanantaina meni myös kolme hävittäjää ja kaksi sotilashelikopteria etelästä kohti pohjoista. Lähtiköhän ne kohti Ukrainaa? Jokin sotilastukikohta ilmeisesti on jossain Kreikan saaristossa. Hmmm…

18-23.3.14

Viikko meni rauhallisesti terassilla lukien ja takapihaa hieman siivoen. Onkohan lenkkareissa jokin vikana, kun päkiät ovat ihan hellänä? Lenkkarit ovat kuitenkin uuden karheat ja hyvätkin pitäisi olla. Jospa kävelykilometrejä tulee vaan liikaa päivää kohden. Sen varjolla kävelin ns. pakolliset kuviot. Keskiviikkona kävimme keskustassa Tonin kahden suomalaisen työkaverin kanssa. Basaarialueellakin oli niin hiljaista, että oikein nautimme turistialueella kävelemisestä. Yritimme mennä syömään meidän vakipaikkaan, mutta sää ei ollut vielä heille tarpeeksi lämmin, että olisivat olleet auki. Kuitenkin ravintolan portilla päivysti vanhempi herra, joka opasti meidät lähiravintolaan (varmaan serkun paikka…). Kiipesimme kattoterassille lämmittimen viereen syömään. Ruoka oli hyvää ja maisemat hulppeat.

Lauantaina suuntasimme kauniista ilmasta huolimatta Athens Design outlet-alueelle. Otimme netistä ohjeet sinne saapumiselle ja hyppy junaan. Lippu maksoi 1,40,- ja sillä pääsi junan vaihdon jälkeen bussilla outlet-alueen portille saakka. Alueelle menee myös ilmainen bussi, mutta junan aikataulu ei sopinut sen kanssa. Mielikuva oli isosta kauppakeskuksesta, jossa ollaan sisällä koko ajan. Kuitenkin alue oli kuin Vanha Rauma eli pienet kävelytiet risteilivät alueella ja tieltä pääsi joka kauppaan. Ei siis ollenkaan sellaista kauppakeskusfiilistä, mitä pelkäsin. Lapsille oli vaikka mitä vempainta ja aikusille runsaasti penkkejä. Mukava alue, sinne pitää päästä joskus toisenkin kerran.

Sieltä lähdimme Marousiin, jossa Toni kävi samaisessa parturissa kuin ennenkin. Nyt hiukset saivat halutun lyhyyden, viimeksi jäi hieman liian pitkäksi. Itse säästän käyntiä juuri ennen Suomen paluuta. Sieltä kotiin kauneusunille ja siitä salille. Uni tuli hyvin, varmaankin eka kertaa tällä viikolla. Alkuviikosta hyttyset tai mitkä lie moskiitot piinasivat öisin, kissakin mouruaa joka aamuyö kuin viimeistä päivää, ovikellokin on pirahdellut öisin. Sekin pitää tarkistaa mistä sen saa hiljaiseksi yöaikaan. Talossa on 4 ovikelloa ja ihmiset eivät osaa painaa oikeaa nappulaa. Mrrr. Noista hyttysistä en tiedä mistä tulivat, mutta nyt toistaiseksi niitä ei ole näkynyt.

Lainasin muuten Raumalta lähtiessäni pari kirjaakin… Potkua palvelubisnekseen ja Johtaminen voimavarana. Nyt alkaa olla sellainen hetki vapaallani, että kaipaa jotain aivotyöskentelyäkin :).

Lauantaina aamulla klo 8.30 siivoojan oli määrä tulla tekemään siivouksensa. Istuimme kahdeksan jälkeen alakerrassa aamupalalla. Huoneessa on isot lasiliukuovet ulos, josta on rappuset ylös terassille. Rappusia pitkin tuli mies lapio kädessä. Molemmat varmaan pelästyttiin yhtä paljon, sekä mies että me. Mistä ihmeestä se sinne oli edes päässyt? Käyttiköhän se samaa kiipeilyreittiä mitä pitkin Toni oli kerran tullut, kun oli ottanut väärät avaimet mukaansa, kun vei roskia. Onneksi oli terassin ovi auki… Mies tuli kaivaaan saniaiset ja yhden puun ylös, koska automaattinen kastelujärjestelmä oli rikki ja nämä plantut uivat multa-altaassa. Puutarhuri siis tuli aamulla töihin ja me ei tiedetty siitä mitään. Pyysimme myös ruohosaksia, koska ruoho on kasvanut niin pitkäksi, että se pitäisi leikata. Kai tuo vihreä pitää ruohoksi sanoa, vaikka rikkaruohoa se pääosin on.

Sunnuntaina 23.3 kävimme tutulla "mäellä" kävelemessä. Eka kertaa laitoin lyhyet shortsit jalkaan, kun oli niin lämmintä. Matkalla Toni kävi wc:ssä yhdessä kahvilassa ja meinasi jäädä kaksi kertaa lukkojen taakse. Mä jäin kerran jossain ja siinä on aika orpo olo, kun ei ole ketään tulossa vessaan ja itse yrittää epätoivoisesti saada ovea auki. Nämä paikallisten lukkomekanismit eivät ole kovin järkeviä, kun välillä saa vääntää kahvaa ylöspäin, että saa lukon auki jne. Kahvi ja tee matkaan mukaan ja aikamme käveltyämme oli pakko istahtaa katukivetyksen reunaan, kun ei penkkejäkään ollut. Samalla huokailimme lähitalojen suuruutta ja eurojen suurta määrää mikä alueella tuoksuu.

Matka ylös mäen päälle meni samaa reittiä mitä viimeksi sieltä tulimme alas. Mäen päällä ei ollut ketään. Ehkä siksi, koska ei ollut leijan lennätyskeliä eli siis ihanan tyyntä ja rauhallista. Toni otti nokoset ja mä keräsin kukkasia. Täällä on kauniita rikkaruohokukkasia ja viljaakin kasvaa siellä täällä.

Neljän nuoren ryhmä kiipesi rinnettä ylös ja pelästy meitä, kun makoilimme vähän ns. suojassa (puskien keskellä). Ehkä kuvittelivat keskeyttäneensä meidät… Yksi pyöräilijäkin piipahti maisemia katsomassa ja lähdimme suunnistamaan polkuja pitkin eli toista reittiä alas.

Kiersimme mäen nyppylän ja matkalla törmäsimme pariin kilpikonnaan. Seurasimme niitä jonkin aikaa ja siinä taisi olla menossa joko tappelu tai kosiotanssi. Ne menivät peräkkäin rinnettä ylös, kunnes toinen kääntyi ja alkoi kilvellään tökkimään toista peräpuolesta päin. Aika kolina niiden kilpien kohtaamisesta kuului. Jatkoimme matkaa ja annoimme heidän jatkaa touhuja. Kuulemma kilppareita on paljonkin villinä luonnossa. Sitä en tiedä, onko ne joku sinne ns. hylännyt vaiko onko ne alkujaan "antiikin aikaisia".

24.3.14
Perinteinen kauppapäivä ja illalla salille. Siellä on ihmisiä kuin "mäen mutaa" maanantaisin. Näin sellaisen takinkin, että olisi pitänyt laittaa aurinkolasit päähän. Niin paljon kimallista naisen takissa oli. Juuri nyt en muista minkä merkkisen logon näin etupuoluolella, mutta takin koko selkä oli täynnä kimalteita. Kyllä Rauman kadut ihmettelisivät, jos sellaisen päälleni pistäisin ja pystökaffella kävisin se päällä.

Illalla kävimme lähiravintolassa, noin 200m, syömässä perinteiseen kreikkalaiseen tapaan. Ravintolasalissa oli iso seurue lapsineen, varmaan yhteensä lähemmäksi 40 ihmistä. Meteli oli korvia huumaava, tupakka paloi ja ihmiset viihtyivät. Lapset, n. 5-15 vuotiaat olivat suomalaisittain kuin siat pellossa. Pienimmätkin saivat itse pihvinä paloitella ja alkupalaksi tarkoitettu leipä murustettiin ja heiteltiin niillä toisia päin. Koko leipäkin taisi jossain käänteessä lentää lattialle. Vanhemmat eivät komentaneet kertaakaan niitä.

Ruoka oli syötävää, ei mitään ihmeellistä. Sitruunan puolikkaat ovat jokaisessa annoksessa mukana. Erikoisinta oli pienet kesäkurpitsat, jotka oli ns. marinoitu kokonaisina. Ne olivat hyviä pihvin kanssa. Paljaltaan vetisen makusia. Jälkiruoathan perinteisesti ui siirapissa eli makeaa mahan täydeltä.

25.3.2014 Kreikan Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä on odotettavissa keskustass mielenosoituksia ja kuulemma poliisit sulkevat osan kaduistakin. Ilmeisesti varotoimenpiteenä. Ei täällä pohjoisessa mitään tiedä, jos keskustassa jotain rähinöidään. Onneksi nuo Opetusministeriön mielenosoittajat eivät toistaiseksi ole olleet rähinä päällä. Sitten meillä on tuliset paikat.

Lähdimme kävelylle Maroussin puistoon. Matkalla törmäsimme paikallisten Itsenäisyyspäivän juhlaan. Ravintola oli täynnä ja ääni sen mukaista. Lapset ja nuoret pelasivat jalkapalloa innokkaasti viereisessä aukiolla. Aukiolla oli jokin patsas, jota oli muistettu lukuisin seppelein.
Hmm, iso puisto ei kukkasen kukkasta, jos ei lasketa kauniita rikkaruohojen kukkasia. Sementti- tai kivikkoiset polut/tiet risteilivät paikallista "Hyde Parkkia" ristiin rastiin. Paikalliset viettivät perhepiknikkiä, ulkoiluttivat koiriaan, lapset pelasivat kentällä jalkapalloa, lenkkeilivät jne. Leppoisaa menoa, joku harjoitteli klarinetin soittoa.

Keskellä puisto on Agrikulttuuritieteen instituutti. Aika hieno rakennus…
Myös hunajatuontolaitos oli puistossa, tosin pienimuotoinen. Pieni lukollinen aitaus ympäröi aluetta. Kuka tahansa olisi voinut mennä sinne, mutta eipä taida olla kovin "suosittu" kohde…

Puistosta kävelimme salille uimaan. Siellä oli yllättävänkin paljon ihmisiä verrattuna normipyhäpäivän asiakasmäärään. 

Keskiviikkona 26.3 kävin ensimmäisen kerran Body pump-tunnilla. Yllätys oli suuri, kun ohjaaja oli nainen. Hän oli toinen nainen, jonka olen ryhmätuntien pitäjänä nähnyt. Tunti meni hyvin ja sain paikat kipeiksi, vaikka tein pienillä painoilla.

Keskiviikkona otin myös hiusten kuivauksen salilla, koska se kuului liittymismaksuun. Olin kuin Tina Turner konsanaan. Onneksi aamulla hiukset olivat vähän taantuneet…

Torstaina 27.3.14 menin jalkahoitoon toiveena saada kantapäät kuntoon. Kynsien lakkauksenkin olisin saanut, mutta kun jäi läpsyt kotiin. Istahdin penkille ja totesin, että mahtavatko mun jalat ylettyä tämän naikkosen polville saakka. Jouduin istumaan melko rennosti, en niin kuin kirkon penkillä, ylettyäkseni hänen polville. Hoito kesti 30 min eli kynsin siistiminen ja raspaus. 13,70,-. Normihinta 17,- mutta siihen ilmeisesti olisi kuulunut lakkaus. Valitettavasti en saanut jalkapohjahierontaa, jota olisin toivonut suuresti, nyyh. Hoidon aikana yrityksessä kävi nainen ja lapsi, joka oli noin 15-vuotias, kerjäämässä rahaa. Kuulemma todella yleistä, että ne tulevat yrityksen sisälle saakka. Olen nähnyt myös yksin kerjääviä lapsia, jotka menevät kauppoihin ja kahviloihin pyytämään rahaa.

Perjantaina  28.3.14 meni viinilasillisen piirissä kotisohvalla. Selailin netistä vanhoja tuttuja ja vakaasti päätin ottaa heihin yhteyttä lähitulevaisuudessa.

Lauantaina 29.3 aamulla tein valokuvakirjaa koneella ja mietin mitäköhän tänään tehtäisiin. Aamupalan jälkeen tuli mieleen, että minne meidän lähijunalla pääseekään. Kartta ja aikataulut käteen ja kohteeksi valikoitui Korintin kaupunki meren rannalla. Korintin kanava on nähtävä, joten kassi valmiiksi ja kiiruhtaminen junaan. Se maksoi meno-paluu 14,- tunti junalla/suunta. Ei siis kallis. Matkalla näimme pienen alueen asuntovaunu- tai hökkeliasumuksia ja yhden kuolleen koiran, joka oli ollut ties kuinka kauan radan varressa. Isoja logistiikkakeskuksia ja kyliä vieri vieressä.

Saapuessamme perille otimme taksin keskustaan, koska sinne oli asemalta jonkin verran matkaa. Aikamme käveltyämme totesimme kaupungin olevan pieni ja sievä keskustan osalta. Ranta oli johtojen vedon jäljiltä kesken eli kuoppainen ja maakasoja siellä täällä. Ranta oli siivoamatta talven jäljiltä eli siis aika huonossa hapessa. Kuitenkin meren tuoksu huumasi meidät ja tuulesta huolimatta ihailimme maisemia. 

Keskustassa oli sekä kävely- että ns. normiteitä. Meri näkyi kivasta kujien päässä. Kaupungissa oli paljon kulkukoiria, jotka ottivat siestaa nurmikolla raottamatta edes silmiään auto- ja ihmisvilinälle. Pienen kaupungin edut korostuivat n. klo 14, kun kaikki kaupat sulkeutuivat. Ihmiset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Kahvilatkin tyhjenivät, olivat tosin auki koko ajan.

Etsimme epätoivoisesti kalaravintolaa tai edes jotain ravintolaa, mistä saisi ruokaa klo 13. Yllättäen löysimme kalaravintolan ja söimmekin hyvin. Tosin simpukkapasta olikin katkarapupastaa. Noh, "mussel" taipui hyvin "prawniksi" tarjoilijan suussa.

Ravintola täyttyi pikku hiljaa. Asiakkaat taistelivat laskun maksussa aina kuka maksaa. Setelit viuhuivat pöydän yli, kun toinen ei halunnut ottaa toiselta maksua. Monien outzojen yms. jälkeen oli hyvä lähteä mopedilla kotiin ruoka-annos vaimolle kassissa mukana.

Korintin kaupungissa on pieni satama, jossa paikallisten kalastus- ja huvi(soutu)veneet ovat. Ne veneet oli äkkiä nähty eli ei ollut kovinkaan suuresta satamasta kyse.

Päänähtävyyden sijainnin paljasti turistibussien määrä. Taksi kuski lupasi toimia oppaanamme. Korintin kanava on 6,3 km pitkä, 8 metriä syvä ja korkeus kait 80m. Aika vaikuttava näky. Kuvassa näkyy laivan saapuminen. Taksin kuljettaja väitti, että kanavaa käyttää nykyään vain turistilaivat. Ainakin vuonna 2008 Kristina cruises on mennyt kanavan läpi. Tosin sen suurempaa laivaa kanavasta ei mahtuisikaan.

Alempi kuva on kanavan veden pinnan tasota kuvattuna. Taksi vei meidät sinne (ei muita turisteja lainkaan…) ja näky oli vieläkin hienompi. Meren puolella pienet veneet kokosivat turisteja ajelulle. Sitä en osaa sanoa minne päin menivät, kanavalle vai avomerelle.

Acropolis rallin autoja meni yllättäen meidän ohitse, kun olimme kanavan yläpuolella kuvaamassa nähtävyyttä. Tonihan meinasi saada ns. slaagin. Siis me ei tiedetty mitään rallista tai sen reitistä. Emme jääneet kuitenkaan sitä ihailemaan, vaan hovikuljettajamme vei meidät asemalle ja veloitti 20,- tästä tunnista. Ei kallis, koska aika vaivatonta menoa autottomalle turistille.




Sunnuntai 30.3.14 meni salilla ja päiväunilla sekä iltakävelyllä. Ihana havaita, että päivä on pidentynyt taas tunnilla. Klo 20 paistaa vielä aurinko, jos oikein tarkkaan katsoo taivaan rantaa. Kesä on siis tulossa :). Marja ja Terhi ovat ilmeisesti saapuneet Ateenaan ja odotan innolla heidän näkemistä huomenna. En pelkästään tuliaisten takia…

Jälleennäkeminen oli ihana + kassillinen suklaata, ruisleipää, salmiakkia ja suomalaisia lehtiä reppuun. Päivä alkoi hotellilta keskustasta ja reitti meni pitkin pakollisia nähtävyyksiä. Kuitenkin piti pysähtyä repun kevennykselle eli pikapicnicille. Kaivoin roseekuoharin ja mansikat. Picnic voi siis alkaa. Viereisen Zapion kongressi- ja messukeskuksen vartijat (poliisit?) katsoivat vähän pitkään meidän touhuja. Eivät kuitenkaan tulleet ajamaan meitä pois.

Otin kukkasista vähän kuvia sekä Likavittos-kukkulalta kuvan Acropoliksesta. Marjan ottama kuva minusta "kruunasi" päivän ja suuntasimme jalan alas kukkulalta. Kartan "kaapelikaaraa" ei näkynyt missään...

Kukkiva Mimosa

  

Kotona avasimme tuliaiskassin innolla ja huokasimme syvään nähdessämme aarteemme. Iltapalan jälkeen söimme yhdessä hujauksessa yhden suklaalevyn. Yritin maistella sen ihanaa makua, mutta taisi mennä ahmimisen piikkiin… Voi sen 3-vuotishääpäivän näinkin viettää, syömällä siis suklaata. Nimimerkillä viikonlopun matkaa odottaen.

Siinä oli maaliskuu taas monta kokemusta rikkaampana, huomenna Aprillipilan siivittämänä huhtikuuhun.

Kreikan elämää

Tervetuloa seuraamaan minkälaista elämää vietän Kreikassa. Pyrin kertomaan arjesta, kommelluksista, hienoista ja vähemmän hienoista asioista. Kertomus lähtee liikkeelle matkalaukun pakkaamisesta ja sitä ennen tehdyistä toimenpiteistä. Tervetuloa mukaan!

Laskut e-muotoon, aamulehden luotsaaminen naapurille, talon tekniikkatemput veljelle ja äidille selviksi, jääkaapin tyhjentäminen (roskiin, kaverille, äidille, kun ei itse pysty syömään), pakastin saa odottaa sulatusta, vaikka kelit sen nyt sallisivatkin mainiosti. Voi veljet, jospa vatsa jossain vaiheessa rauhoittuisi, jotta saisi keskittyä pakkaamiseen. Viikon kuluessa pöydälle on kertynyt pientä tarpeellista (?) tavaraa, jotka pitäisi ottaa mukaan. Talon suurin matkalaukku odottaa vaatteita yms yms. Suomalaiset salmiakit ja ruisleipä sekä kahvi ovat ensimmäisenä laukun pohjalla.

Laukku täyttyi, puntari näytti ylipainoa. Olihan se 23 kg, mitä sai Sas:lle ottaa… Käsimatkatavaroihin karkit (painavia?) ja muuta mukavaa. Pitänee hymyillä lähtöselvityksessä kauniisti etteivät punnitse niitä. Vielä viimeinen tarkistus, että passi ja rahat ovat mukana. Ne ovat kuitenkin ne tärkeimmät asiat.

Ilta oli veljen luona rattoisa, ihanaa yhteisöllisyyttä, kun heilläkin on väliaikaisesti hieman ahdasta. Sannin vieressä oli erittäin hyvä nukkua, kunnes kello herätti klo 5.15. Hampaiden harjaus ja menoksi. Pakkasta rapiat 20 astetta. Rakas veljeni joutui uhrautumaan vuokseni ja kuskaamaan minut kentälle. Turun kentällä odotti tuttu virkailija, jonka nimeä en muista vieläkään (viisi päivää tapahtuneesta). Entinen opiskelija, mutta kuka…. Huolestuttavaa. Ei siis tarvinnut räpytellä silmiä ja laukkukin painoi vain 22,4 kg, meni siis heittämällä läpi. Veljen matkalaukkupuntari piti siis tarkalleen paikkansa, kun testasimme sitä illalla.

Lennot menivät hyvin, vaikka Kööpenhaminassa kahvilat ja kaupat ilmoittivat, että kortit eivät toimi, vain käteinen. Koko Tanska oli kuulemma "alhaalla" korttimaksuissa. Yllättävää. Onneksi olin ottanut edes yhden banaanin mukaan. Monta vaatettakin jäi odottamaan kentän kauppoihin.

Saapuminen Ateenaan ja sieltä junalla määränpäähän Nerantziotissa-asemalle sujui mainiosti. Tosin joku olisi voinut kantaa/vetää sitä kevyttä matkalaukkua puolestani. Muistin jopa leimata junalipun ennen asemalle menoa. Junalippu maksaa 8€, taksi noin 25€. Toni oli asemalla vastassa, josta menimme syömään läheiseen ostoskeskukseen. Sieltä alamäkeä pitkin kohti kotia.

Alamäki/-ylämäki on toinen reitti kotoa läheisiin metro- ja juna-asemille. Aamulla saa mukavasti hengityksen tihenemään, kun pistelee rivakasti tassua toisen eteen. "Koti", jos asuntoa sillä nimellä kutsutaan, on erittäinen rauhallinen, päättyvän tien päässä. Tosin se ei autoja yleensä estä ajamasta, jos vain mahtuvat esteistä menemään. Tässä tapauksessa eivät onneksi mahdu eli tienoo on rauhallinen.

Sää on mukava, tuuli tosin aika viileä. Aurinko paistaa yleensä, tänään on ensimmäinen pilvinen päivä. Pitäisikö ostaa ulkolämpömittari? Mututuntumalla nyt on noin +13 astetta, alkuviikosta oli lämpimämpää. Illalla on viileää, kevytuntuvatoppatakki on tarpeen. Askelmittari on näyttänyt päivittäin noin 20 000 askelta eli kävely on tällä erää ainut harrastukseni, koska ei ole autoa eikä kaipaamaani pyörää. Eikä sitä kuntosalia.

Ensimmäinen viikko on mennyt etsiessä sopivaa kuntosalia tai paremminkin fitneskeskusta. Niitä löytyy yllättävän paljon, hinta- ja tasohaitari on laaja. Monessa paikassa on niin ahdasta, että ei suomalainen sinne pysty menemään. Väljiä, tasokkaitakin paikkoja on löytynyt. Hintahaitari kuukausimaksuissa on tällä hetkellä 44-130€/kk. Tänään pitäisi päättää missä aletaan käymään. Odottelen juuri sähköpostia, jos yksi paikka hyväksyisi tarjouksemme kuuden kuukauden sopimuksesta. Siellä olisi uima-allaskin. 

Ystävällistä palvelua on saanut kaikissa paitsi yhdessä paikassa. Onneksi se oli niin ahdas, että se meni öö-mappiin heti. Lupaukseni ruokaremontista on hieman hakusessa, kun tuo masu ei vieläkään ole rauhoittunut. Se on "muljannut" jo yli viikon, jospa se kohta ymmärtäisi palautua ennalleen.

Uima-altaista pitänee kertoa lisää… Olympiastadionilla, joka on asunnon lähellä (noin 10 min kävelyä), on lukuisia sisä- ja ulkoaltaita. Kävin siellä yksi päivä tutustumassa enkä nähnyt ketään missään keneltä olisin voinut kysellä talon tapoja. Näytti siltä, että sinne olisi voinut kuka tahansa mennä sisälle, vaihtaa vaatteet ja pulahtaa altaaseen. Kun löysin niiden nettisivut, ensin ällistyin, sitten nauroin ääneen.

Olympiastadion

Päästäksesi uimaan sinun on oltava jäsen. Tässä info:

The outdoor poolpool for synchronized swimming  is available to the public form Monday to Friday, from 09:00 to 20:00 and Saturday from 09:00 to 14:00.

Fees: € 30 membership fee

           € 5 day use

           € 50 members card valid for 13 visits

Necessary documents:

Cardiologist certification (sydänlääkäri)

Dermatologist certification (ihotautilääkäri)

Gynaecologist certification (for women)

2 photos

Signed statement that member can swim

Jaahas, mitä nuo mahtavatkaan tarkoittaa… Sydänfilmi, ihotautitodistus (???) ja vielä gynellekin sen takia + koristeena päälle leimattu todistus, että voin/osaan uida. Että menee uiminenkin hankalaksi. Ja sitä nimenomaan odotin, että pääsen sinne uimaan. Arg! Ulla lupasi ystävällisesti tehdä mulle nämä lausunnot, kiitos etukäteen :).

Valokuvien ottaminen on hieman hankalaa täällä päin. Poliiseja on joka puolella, naapurissa mielenosoittajien lempipaikka (Opetusministeriö). Jos ne luulevat, että teen jotain ennakkoon tapahtuvaa kuvausta… Olenhan mielenosoittajan näköinen collegehousuissani ja lenkkareissani. Täällä muuten suurin osa pukeutuu lenkkareihin ja collegehoisuihin. Ihanaa! Mutta on mulla hamekin matkassa mukana… Miten valokuvauksesta pääsin hameeseen…

Kaupassa käynti on aina mielenkiintoista, uusia tuttavuuksia (tuotteita) on aina mielenkiintoista katsella. Jogurttihyllyn pituus on S- ja K-ketjun kaupan maitohyllyn pituinen. Valitse siinä sitten herkullinen kreikkalainen luonnonjogurtti, kun valikoimaa riittää. Kannatan sitä periaatetta eli mitä on vähiten (menekki toivottavasti suurta), sitä kannattaa ostaa. Vihannesten ostaminen on jännittävää, käännytetäänkö sut kassalta takaisin punnitsemaan vai onko kassalla puntari valmiina. Opin olemaan tarkkana tässä asiassa ensimmäinen mokan kautta. Iso kauppa on noin 25 minuutin kävelymatkan päässä, lähikauppa 10 minuuttia. Vaatekaupat ovat lähimpänä, suuri ostoskeskus on 5 minuutin matkan päässä, Opetusministeriön takana.

Tästäkin kuvan ottamisesta joku neontakkinen (Marita: mun ikuinen fani?) huuteli mulle jotain. Onneksi kreikankielen kurssi on vielä korkkaamatta.

The Mall

Paikalliset talot ovat pääosin siistin näköisiä. Meidän kulmilla on muutamia keskeneräisiä taloja odottamassa ilmeisesti rahoitusta. Aika rajun näköistä, koska moni on kiinni jo valmistuneessa talossa.

Kotona patio odottaa kahvittelijoita (viinin lipittelijöitä) ja grilli sytyttäjäänsä.

24-26.1.14
Perjantaina pohdimme tarkkaan mitä tehdään kuntosali-asian kanssa. Odotin sähköpostia yhdestä, siitä melkein kalleimmasta, että voivatko he tulla vastaan jäsenyysajassa. Heillä ajat ovat 1 tai 2 vuotta. Ja hinnat sen mukaiset… Tosin tilat ja palvelut olivat ehdottomasti laadukkaimmat, missä me käytiin katsomassa. Sähköpostia ei kuulunut, siispä menin Tonia vastaan töistä (noin 20 minuuttia kävely/suunta) ja poikkesimme salille. Siellä oli kiire päällänsä, mutta saimme tämän asiakaspalveluhlön kiinni. Hän oli kuulemma juuri kirjoittamassa viestiä minulle… Hän pystyi tulemaan ajassa ja hinnassakin hieman vastaan, mutta…. Kuitenkin piti maksaa koko vuosi heti ja puolen vuoden päästä sopimus irtisanotaan ja he palauttavat puolet saamastaan summasta. Ans katsoa miten sen asian kanssa käy.

Holmes place

Sopimukset allekirjoitettuamme kävimme syömässsä onnettomat annokset broilerpitaleipää, taksilla kotiin hakemaan salivermeet ja taksilla takaisin salille. Taksia saa muuten opastaa itse perille, tämä kuski ei malttanut laittaa navia päälle. Salilla huomasimme, että meillä ei ole lukkoa vaatekaappeihin. Respastahan niitä sai ostaa suolaisella hinnalla… Numerolukko on näppärä, kunhan numerolevyt vain pyörivät. Eivät pyörineet, kun tulin saunasta (juu, on siellä saunakin+vesiastia mistä heittää löylyä). Kiva näprätä lukkoa aikansa, kukaan ei kysynyt tarvitseko apua. Onneksi henkilökunta kävi siivoamassa suihkutiloja niin hän sai heti numerolevyt pyörimään. Arvaa nolottiko. Taas. Salista sen verran, että erittäin hyvä ellei täydellinen. Ja uima-allas odottaa huomenna meitä!

Lauantai meni Ateenan keskustassa. Kävimme maustakaupassa ostamassa teevaraston täyteen ihania teelaatuja. Onpa jasmini-tee kallista, kolmin kertainen hinta verratuna esim. rooibos-teehen. Nähtiin rauhallinen mielenosoituskin, onneksi mitään riehumista ollut ainakaan silloin havaittavissa. Nämä paikalliset ilmeisesti osaavat näyttää mieltä rauhallisestikin.
















Paikalliset olivat kokoontuneet kalamarkkinoille, jossa poikkesimme aistimassa tunnelmaa. Olo oli kuin sardiinipurkissa, missä kaikki ovat kylki kyljessä vierekkäin ja sinusta (sardiinista) tapellaan kuka sinut saa. Jokainen kalakauppias huuteli omia tuotteitaan suureen ääneen. Mielenkiintoisia otuksia mielin määrin jääpatjoillaan. Mitenköhän suomalainen terveystarkastaja tuollaiseen toimintaan suhtautuisi? Lihapuoli oli melkein tyhjä asiakkasta. Henkilökunta ajeli käytävillä mopoillaan kuljettaen eväitä myyjille. Näppärää logistiikkaa, eikö? Toinen hyvä esimerkki oli, kun maustekadulla meni mopo kyydissään iso kasa munakennoja munineen päivineen uudelle omistajalleen. Maustekadulla on myös keittiövälineitä myyviä kauppoja. Ai että, niissä on kiva käydä ja ihmetellä mitä mikin vempain mahtaa tehdä.

Pakollinen "antiikkikuva" piti ottaa keskustasta. Nämä on niin nähty, ei voi mitään. Onhan ne hienoja nähtävyyksiä ja niistähän Ateena tunnetaan. Nelisen vuotta sitten Ateenan keskustassa poltettiin kauppoja ja kokonaisia taloja. Tässä yksi raunio heti pääostoskadun takana. Aika pelottavan näköisiä mustia taloraunioita. Koko talon sisus on palanut, vain ulkokuori pysyi pystyssä.

Illalla suuntasimme energiaa puhkuen salille ajatuksena tehdä vähän lämmittelyä salilla ja sitten uimaan. Yes, vihdoinkin uimaan ilman mitään sydäntodistuksia tms. Salilla ollessamme seurasin sivusilmällä uima-altaan touhua, kunnes totesin… Eihän sinne saa mennä ilman UIMALAKKIA. Ja pitää olla läpsyt jalassa, ilman niitä sinne allasalueelle ei ole menemistä. Ja tietenkin lakkeja saa ostaa respasta, suolaisella hinnalla. Nyt siirsimme suosiolla uimista sunnuntaille. Ehdimme juuri ja juuri käymään lähiostoskeskuksessa Intersportissa hakemaan läpsyt ja uimalakin ennen sulkemisaikaa (klo 20 lauantaisin, sunnuntaisin suljettu). Ja…. saunasta tullessani lukon numerolevyt TAAS jumittuivat. Nyt meni hermot… Ja totesin, että olin laittanut lukon oveen, mutta itse ovi ei ollut lukossa ollenkaan. Siis vaatteet päälle ja kiukkuisena totesin, että lukko saa riippua vaikka tuomiopäivään saakka ovessa. Olkoot. No, siistijä tuli taas ja käänsi numerot kohdalleen… Ja taas nolotti… Siis myöhästyimme myös kaupassa käynnistä eli uiminen jäi maanantaille. Hyvää kannattaa odottaa…

Sunnuntai meni salin merkeissä haaveillen uimisesta. Eka jumppatunti meni erittäin hikisesti, body shape vuodatti kaikki pahat hiet pois varpaan kynnestäkin. Miesveturi näytti hyvin mitä kuuluu tehdä, kiersi salissa ja ohjasi. Naapuria hän kävi muutamaan otteeseen ohjaamassa, ei minua. Yes, jotain sentään teen oikein :). Pitäisi varmaan opetella laskemaan kreikaksi. Onneksi äänen painot jotenkin auttoivat laskemaan sarjat 1-, 2- ja 4-jaolliseksi liikkeeksi. Salissa oli paljon miehiä naisten lisäksi. Tällaisen fitnes centerin (salin) pukeutuminen on minusta kansanomaisempaa kuin Raumalla. Se yllätti minut täysin. Sen verran pitää sanoa, että joka käynnillä saa puhtaat ison ja pienemmän pyyheliinan respasta. Iso suihkukäyttöön ja pienempi on hikipyyhe. Hikipyyhe pitää levittää jumppamatolle, maton päälle ei saa mennä maate ilman mitään ns. suojaa. Pysyvät ilmeisesti puhtaampana. Eihän se kiva ole mennä maate toisen hikiläiskien päälle.

Kävin vielä katsomassa lasiseinän takana seuraavaa tuntia, sekin pitää joskus kokeilla. Erilaisia tunteja on esim. maanantaisin 33 erilaista 15-55 minuutin kestoista rääkkiä. Siis nyt on varaa valita minne menee. Ja uimaankin voi mennä…Yllätys, lukkokin toimi nyt, kun Toni kertoi miten kannattaa niitä numeroita pyöritellä. En siis heitäkään sitä roskiin, ainakaan vielä.


Sunnuntaina päivällä käytiin etsimässä epätoivoisesti avoinna olevaa kauppaa jäätelön toivossa. Ei löydetty kauppaa, leipomo kylläkin. Nautittiin makoisat suklaacroissantit ja appelsiinikakut. Jalka nousi hieman kevyemmin takaisin kohti lähikioskia, josta löytyi yksi jäätelöpakkaus. Se mukaan ja kotiin syömään kaivattua jädeä. Ei taida olla vielä jäätelösesonki päällänsä. Suomalaiselle jo + 13 on melkein kuin kesä.

Autolla on ollut pitkään "avoimet ovet". Onkohan  siellä käynyt ketään tutustumassa sisätiloihin? Emme menneet tekemään lähempää tuttavuutta tähän ihanuuteen. Saiskohan siitä tuunausosia?

27-30.1.14
Maanantaina oli tiedossa kävelyreissu isompaan (kauimmaiseen) kauppaan. Nyt erityisesti huolehdin, että kaikki vihannekset tulevat punnittua jo vihannesosastolla. Kummasti tavaraa kertyi ostoskärryihin, jotka ovat muuten isot verrattuna kotisuomen kärryihin. Ei siinä mitään, mutta kun ne pitää kaikki itse omin kätösin kantaa kotiin. Reissusta selviydyttyäni (puolet patonginsta syöty matkan aikana suurimpaan nälkään) tein ruoan ja vaivuin uupuneena sohvalle. Siitä toivuttuani (lue kahden tunnin päikkärit) lähdin ostamaan kauan kaivattuja uimalakkeja ja läpsyjä, että vihdoinkin pääsisi uimaan. Itse sain heitellä niitä ylimmäiseltä hyllyltä alas lattialle kädenjatkon (toisen uimalakkipaketin) kanssa saadakseni pikkukätösiini uimalakit. Myyjät vieressä kokosivat rauhassa koripallotelinettä. Sain siis touhuta ihan omassa rauahassa.

No niin, sitten kohti salia ja uima-allasta kera tarvittavien varusteiden. Salilla olikin ruuhkaa. Kaikki varmaan poistivat viikonlopun pahat "hiet" urakalla pois kehostaan. Siellä on muuten sääntö, että ruuhka-aikaan ei saa käyttää juoksu-, cross trainer- ja uima-allasta kuin 30 min kerrallaan. En tiedä miten valvovat sitä asiaa. Uima-altaalla osoitetaan rata mihin kukin voi mennä uimaan, jos on ruuhkaa. En osaa vielä sanoa onko joku max uimari/rata olemassa. Sehän on palvelua, että jokainen saa uida rauhassa. Uimaradat ovat hieman leveämmät kuin Raumalla ja ratoja on muistaakseni 5.

Ensin kidutin itseäni salin ja cross trainerin puolella, sitten suihkuun ja sieltä kauan odotettuun uima-altaaseen.  Jännittävää… Läps läps läps, rappuset, nyt kuuluu hiljaista musiikkia, lämmintä ilmaa, uima-allaskortti kulhoon (kävijät saavat kortin, jos se sisältyy kuukausihintaan), pyyhe tuolin kulmalle, läpsyt viereen (virhe, ne olisi pitänyt tuoda altaan vierelle ja siitä suoraan altaaseen), kävely kostean tilan mattoa pitkin altaaseen. Aaaahhhhh, vihdoinkin ja vesi on melko lämmintä. Suurin piirtein sitä tasoa kuin Rauman pienempi allas, jossa on liukumäkikin. Hmmm, tämä vesi ei tuoksu eikä maistu kloorille. Ai niin, se asiakkuuksista vastannut hlö kierrätti meidät ja kertoikin, että vesi puhdistetaan jollain muulla kuin kloorilla. Nyt juuri en muista millä… Mutta nyt olen uimassa ja hyvälle tuntuu :)))).

Tiistaina oli vuorossa salin personal trainerin tapaaminen. Se siis sisältyy kuukausihintaan ja uusitaan 4 viikon välein. Siis jos haluaa. Uima-altaallekin saa ohjelman, kun vain pyytää. Taidan kuitenkin jättää ohjelmat väliin. Tosin olen jo niitä vähän noudattanutkin ennen ohjelman varsinaista tekoa. Salilla voi aina kysyä apua henkilökunnalta miten joku laite toimii. Henkilökuntaa on aina paikalla ja he ovat helposti lähestyttävissä. Moni pyytää apua ja neuvoa heiltä.

Edelleen minua ihmetyttää salin pukeutumiskulttuuri. Sisään tullaan korkeaakin korkeimmilla koroilla ja lyhyillä hameilla, salilla ollaan kauhtuneissa vetimissä. Tai sitten ne on jotain design-vaatteita, jotka on tehty valmiiksi vanhan näköisiksi. Saunassa, jossa on kuivaa ja kuumaa, paikallisilla on tapana istua pyyhe ympärillä ja laittaa iho kuntoon erilaisin rasvoin. Ja tietenkin läpsyt pitää olla koko ajan jalassa. Heitä siinä sitten löylyä...

Keskiviikkona oli tiedossa kuntoilusta, jos siis kävelyä ei siihen lasketa, vapaata. Tein kävelyretken uudelle alueelle. Muutamia valokuvia aamutuimaan auringon noustessa ja sieltä kohti kotia. Aamuteet ja lehtien lukua netistä, sitten kohti saksalaisten keksintöä Lidliä. Kolme metron pysäkkiä ja olen taas uudella alueella. Metron ikkunasta bongattu Lidl kohteena kävelin määränpäähän. Sisälle ja hups, sielläe ei ole koreja lainkaan. Kassojen kautta ulos ja kärryt mukaan. Uusi yritys… Kaupassa tuoksui samalla kuin Suomessakin (ilman leipomoa oleva kauppa), järjestys samanlainen ja tuotteissa kreikkalaisuus näkyi selvästi. Omaa leipomon tuoksua ei ollut, joka on suuri harmi. Ostokset kärryyn ja sitten jäätelöaltaan kautta pois. Hö, siis ei ole kuin muutamia laatuja. Uskomatonta! Olen Kreikassa ja jäätelötarjonta onnetonta. No, hyvää (laajaa jädetarjontaa) kannattaa odottaa...

Äkkiä takaisin kämpille, ruoan teko ja sohvalle. Aikataulutuksessa pitää huomioida parturissa käynti. Toni ensin, minä sitten, jos vakuutun paikan tasosta… Juomapullo pitää käydä vaihtamassa, koska se vuotaa. Aina rinnukset märkänä ei näytä kovin hyvälle salilla. Pullo kassiin, kuitti mukaan ja menoks. No, eihän ne sitä suostuneet vaihtamaan. He testasivat ja kas, ei vuoda. Niin se tekee aina. Ensin pitää ja sitten vuotaa. Suksikoot kuuseen se kauppa. Siitä tuli kesän kukkien kastelupullo. Tai jotain…

Parturissa kassaneito hoito puhelimen, ei muuta. Yksi nainen laittoi pyyhkeen kaulalle ja kapan, toinen tyttö katsoi, vierestä, sitten tuli mies, joka leikkasi. Leikkaus tapahtui periaatteessa samoin kuin vakiparturissakin kotona. Sitten mies poistui, toinen tyttö lakaisi lattiat ja sama tyttö, joka laittoi kapan, otti myös sen pois. Kaiken kaikkiaan neljä henkilöä hoiti tämän toimenpiteen. Minulta kysyttiin haluanko jotain juotavaa. Yllätti täysin ja kieltäydyin. Hölmö minä… Mutta en taida mennä tähän parturiin. 10€ miesten leikkuu ilman pesua, 15€ pesulla.

Iltaruoka hoidettiin lähikauppakeskuksessa, jossa ON elintarvikekauppa alakerrassa. Löysin sen päivällä, kun ajattelin mennä tarkistamaan mitä sieltä löytyy. Se oli hieman mutkan takana eli ilmankos se oli jäänyt huomaamatta. Ravintoloissa palveluhenkilöstöä pitää olla runsaasti, koska jokaisella on oma tehtävänsä, yksi tuo vesilasit alkuun, toinen kysyy tilauksen, kolmas tuo sen, hyvässä lykyssä neljäs laskuttaa. Jos maksat kortilla, pitää mennä kassalle saakka maksamaan. Täällä hoidetaan paljon asioita suurimmaksi osaksi käteisellä. Huvittavaa tässä tapauksessa oli se, että tupla ekspresso ja konjakki oli valokuvauksellinen kokonaisuus. Harmi, etten ottanut kuvaa. Ekspresso oli ok, mutta se konjamiini tuli esille metallisessa pienen pienessä suomalaisittain kermanekassa. Nekan pohjalla oli varmaan 1cl konjamiinia. Toni vei sen tarjoilijalle, pyysi lasiin. No, se sama määrä oli nyt vesilasissa. Ja takaisin lasin kanssa ja saiskos tätä lisää. Tulihan sitä odottelun jälkeen. Metaxaahan se oli eli suomalainen nautinto kahvista ja konjamiinista jäi hieman puolitiehen….

Pohjois-Ateenan kävelytiet vai sanoisinko paremminkin polut ovat kapeita, möykkyisiä, kuoppaisia eli erittäin epäystävällisiä nilkoille, jos ei katso koko ajan mihin astuu. Varsinkin pimeällä, koska ei täällä ole sellaista katuvalaistusta kuin Suomessa. Paikalliset tulevat yleensä aina kaikki rinnakkain kävellen vastaan eivätkä tee elettäkään väistääkseen vastaantulijoita. Päin kävelevät, jos itse ei väistä. Hippasen ottaa aivoon niiden kävely-käyttäytyminen.

Tässä kuvassa on Tonin työmatkan varrelta maatilafiilistelyä. Ison ja kirjavin on joukon pomo, joka tarkkailee tilannetta kauempaa kunnes nälkä vie voiton ja tulee leivän murusia hakemaan. Aamuisin leikkikentän kulma on auki (tai on rikki), nämä kävelevät jonossa puistoon. En osaa sanoa miten palaavat majapaikkaansa mutta päivät ovat lasten leikkipuistossa hoitamassa nurmikkoa. Raumalla viedään kesäksi laatunautoja saareen, täällä tuodaan laatukanat leikkipuistoon.

Jokaisen talon katon päällä on aurinkokennot ja vesivaraajat. Kätevä systeemi saadakseen melkein ilmasista lämmintä vettä. Sähkö on täällä kallista ja meidänkin kämpässä omistaja käy meidän poissaollessa ottamassa lämmöt pois. Hän asuu meidän yläpuolella ja ilmeisesti seurailee meidän liikkeitä sen verran, että havaitsee meidän lähteneen pidemmäksi aikaa pois kotoa. Kiva palata viileään/kylmään kämppään.

Puskassa on yksi hedelmä, kumkvatti. Tekisikö siitä sosetta, pyrettä, keittoa vai katsoisko saako se jossain vaiheessa kaverin aikaiseksi samaan puskaan?

31.1-2.2.14
Viikonloppu meni rauhallisesti tutustuen lähikylään Kifissiaan, joka on tämän metrolinjan päätepysäkki. Kävin siellä yksi päivä tutustumassa ja vähän olin ns. hajulla mitä missäkin on. Tavoitteena oli löytää Hondos center-kauppa, joka on paikallinen ketjuliike, jossa on paljon kosmetiikkatuotteita ja riippuen kaupan koosta myös vaatteita, kenkiä jne. Kartan mukaan se oli hieman sivummalla ja suuntasimme sinne. Matkalla meidät pysäytti nuorehko nainen, jokaa tietenkin puhui meille kreikkaa. No, hänen kielivalikoimaansa kuului myös englanti. Hän oli matkailun viimeisen vuoden opiskelija, joka keräsi rahaa luokkaretkeen myymällä kalentereita. Vähän aikaa keskusteltuamme ostin kannatuksen vuoksi 5€:n kalenterin ja toivotin onnea loppuopintoihin. Hauska yhteensattuma!

Hondos löydettiin, ostokset tehty, suuntasimme optikolle ostamaan silmälasien puhdistussprayta. Ystävällinen myyjä totesi, että se ei kuulu heidän valikoimiin (eikä minkään muunkaan optikon valikoimiin…). Tarkemmin silmälasien hintoja kysellessämme totesimme, että Toni saa puolet halvemmalla lasit täältä verrattuna Suomen hintoihin. Ehkä tästä kaupasta voisi tulla sellaiset hankkimaan hyvän palvelun takia.

Kifisia on ns. vähän parempaa aluetta ja sen huomasi ihmisistä ja autoista. Kylän läpi menee kivasti yksi tie mitä pitkin kaikki ajavat, kaupat pieniä ja sieviä. Erittäin viihtyisää, tänne pitää tulla toistekin. Tämä on kaukana siitä mitä turistit näkevät keskustassa.

Pakko ottaa oikein valokuva teepaketista. Käytiin hakemassa vettä ja kas, suoraan tuloväylän vieressä iso TEE-hylly. Olisin voinut ostaa niitä kaikkia laatuja. Tämä jäi kuitenkin matkaan ja voin suositella tätä lämpimästä. Nam! Ja vielä terveellistä :).

Yksi kuva minustakin kera sitruunoiden. Ne on muuten hyviä, kun voi itse poimia ne omalta pihalta. Sitä en osaa sanoa miten ne poikkeavat Suomesta ostetuista mutta mehukkaita ainakin ovat.

Sunnuntai meni rauhallisesti salilla ja uimassa sekä kotona. Pientä flunssan poikasta havaittavissa Tonilla, minulla toinen kankku jumittaa. Nytkin on tiikerisalva antamassa ensiapua. Venyttelyä, venyttelyä, venyttelyä…

Uusi viikko tiedossa huomenna, jolloin on myös lento kotiin vähäksi aikaa. Lento on siis perjantaina, ei maanantaina. Pitänee ottaa kartta taas käteen ja katsoa uusi alue tutustumisen kohteeksi. Ties mitä kivaa löytyy kulman takaa…



3-4.2.14, päivityksiä 5-6.2.13

Viikonlopun jälkeen oli tiedossa kauppareissu kauimmaiseen kauppaan. Lähikaupat ovat sen verran kalliimpia ja suppeampia valikoimiltaan, että isommat ostokset kannattaa tehdä tietenkin kauimmaisessa kaupassa. Ja kantaa ne selkä vääränä kävellen kotiin. Jos kassissa on jäätelöä, askel pitänee olla entistä rivakampi. Tosin sää on noin + 10 astetta eli ei kovin kauhea kiire ole. Ostoslistalla oli myös tennispallot, koska toisen puolen kankku vaatii täsmähierontaa.

Kotonakin on niin likaista, koska siivooja ei tullutkaan lauantaina, vaikka piti. Eihän se ole työ eikä mikään itsekin siivota, mutta kun ei ole kunnon välineitä eikä aineita.

Tiistaina suuntasin elämäni ensimmäistä kertaa joogaan. Ohjaaja, tällä kertaa nainen, oli miellyttävä, ja paikalla oli suurimmaksi osaksi iäkkäämpiä naisia ja miehiä. Tunti hurahti nopeasti seuraten ohjaajaa ja muita "kanssamatkustajia". Jäseneni olivat kuin rautakanget, mutta mielestäni selviydyin ensikertalaiseksi melko hyvin. Loppurentoutuksessa taisi mennä sormien ja kynsien rentouttamiset ohitse, kun ohjaaja vain kiersi meidän keskuudessamme ja puhui. Loppujen lopuksi taidan mennä joskus uudelleenkin.

Kävelin asuialueemme keskukseen eli Marousiin joogan jälkeen. Tarkoituksena oli löytää parturi. Sellainen löytyi, sain varattua ajankin, vaikka ei ollut ollenkaan yhteistä kieltä. Tomorrow hän ilmeisesti ymmärsi eli toivottavasti aikani on sitten huomenna eikä joku muu päivä. Hieman jännittää mikä on lopputulos.
No name

Tässä kuva Marousin kävelykadulta. Ydinkeskusta on periaatteessa tämän näköistä, mutta jossain autot ja mopedit surffaavat ihmisten keskellä. Marousista löytyi myös monta mielenkiintoista pientä puotia, jossa myytiin esim. pähkinöitä, makeisia (kovia hedelmäkarkkeja…), kaurahiutaleita ja muista vastaavia ja teepuoteja bongasin muutamia. Yhdessä kävinkin ja heti annettiin teetä iso mukillinen. Eihän sieltä voinut lähteä ostamatta mitään :).

Marousi on hyvin samanlainen kuin Kifisia, pieniä kauppoja vieri vieressä, autot ajelevat ja parkkeeravat miten ja minne sattuvat sillä pienellä erolla, että täällä remontoitiin kävelyteitä. Ihmiset hyppivät railojen ylitse hyvinkin tottuneesti. Suomenna olisi laitettu sellaiset barrikaadit ettei ihan läheltä olisi päässyt kävelemään. Saman totesimme viikonloppuna Kifisiassa. Ilmeisesti kerrostalon tai vastaavan työmaalle pääsi kävelemään viereen ja seuraamaan mitä montussa tapahtuu. Oli jossain kohtaa aidatkin mutta ei joka puolella.

Tämä on ison ruokakaupan siiderihylly. Mitäköhän sitä valitsisi?

Parturi oli miellyttävä kokemus. Tämä englantia puhumaton nuori nainen osoittautui samanlaiseksi asistantiksi kuin toisessakin parturissa. Hän otti päällystakkini, ohjasi tuoliin ja laittoin pyyheliinan harteilleni ja sellaisen kertakäyttöisen ohuen muoviessun. Se näytti ihan lihanleikkaajan essulta. Sitten paikalle tuli itse parturi, joka oli nettisivun vaalea nainen. Hän näytti siltä kuin olisi juuri herännyt sängystä. Hän laittoin värin päähän, joka tapahtui hyvin nopeasti. Sitten sain kreikkalaisia Seiska-tyyppisiä lehtiä eteeni. Parturi otti välineenä esiin ja laittoi itsensä tässä välissä ns. edustuskuntoon. Asistentti avusti siinäkin, hän otti parturin päällystakin hänen päältään pois, joka oli ollut siis koko värinlaittoajan hänen päällään. Miesparturi tuli keskustelemaan kanssani. Tietenkin hän halusi rakentaa talon Suomeen, onko Suomessa tosiaankin paljon metsää ja puita, mitä maksaa talon rakentaminen jne.

Värin pesussa asistentti sai huuhdella pääni, kietoi harteilla olleeseen pyyheliinaan pääni ja ohjasi takaisin tuoliin. Siinä  olikin hänen roolinsa + tietenkin lattian harjaus hiuksen pätkistä puhtaaksi. Kuvan väri ei ole oikea, se on paljon tummempi. Leikkuu ja kuivaus meni hyvin ja lopuksi kassalla kaikki kolme ihailivat (???) kiharoitani. Ilmeisesti hiukset taipuivat helposti parturin käsittelyssä. Hinta värille ja leikkuulle, 1,5h, oli 45€.

Siitä muutaman kaupan (paidan ja housun kera) kautta kotiin, päikkärit, siitä joogaan ja lähileipomon kautta iltapalan kanssa korin. Olipa halpa parturireissu.

Leivokset valitettavasti kuuluvat sarjaan "moni kakku päältä kaunis", a' 3,50€. Suklaarasiasta en ottanut edes kuvaa. Nämä osaavat kyllä paketoida kauniisti + päälle vielä kaunis pahvinen kassi.

Huomenna Suomeen eli blogin merkeissä tavataan helmikuun loppupuolella.