Kreikan elämää

Tervetuloa seuraamaan minkälaista elämää vietän Kreikassa. Pyrin kertomaan arjesta, kommelluksista, hienoista ja vähemmän hienoista asioista. Kertomus lähtee liikkeelle matkalaukun pakkaamisesta ja sitä ennen tehdyistä toimenpiteistä. Tervetuloa mukaan!

Laskut e-muotoon, aamulehden luotsaaminen naapurille, talon tekniikkatemput veljelle ja äidille selviksi, jääkaapin tyhjentäminen (roskiin, kaverille, äidille, kun ei itse pysty syömään), pakastin saa odottaa sulatusta, vaikka kelit sen nyt sallisivatkin mainiosti. Voi veljet, jospa vatsa jossain vaiheessa rauhoittuisi, jotta saisi keskittyä pakkaamiseen. Viikon kuluessa pöydälle on kertynyt pientä tarpeellista (?) tavaraa, jotka pitäisi ottaa mukaan. Talon suurin matkalaukku odottaa vaatteita yms yms. Suomalaiset salmiakit ja ruisleipä sekä kahvi ovat ensimmäisenä laukun pohjalla.

Laukku täyttyi, puntari näytti ylipainoa. Olihan se 23 kg, mitä sai Sas:lle ottaa… Käsimatkatavaroihin karkit (painavia?) ja muuta mukavaa. Pitänee hymyillä lähtöselvityksessä kauniisti etteivät punnitse niitä. Vielä viimeinen tarkistus, että passi ja rahat ovat mukana. Ne ovat kuitenkin ne tärkeimmät asiat.

Ilta oli veljen luona rattoisa, ihanaa yhteisöllisyyttä, kun heilläkin on väliaikaisesti hieman ahdasta. Sannin vieressä oli erittäin hyvä nukkua, kunnes kello herätti klo 5.15. Hampaiden harjaus ja menoksi. Pakkasta rapiat 20 astetta. Rakas veljeni joutui uhrautumaan vuokseni ja kuskaamaan minut kentälle. Turun kentällä odotti tuttu virkailija, jonka nimeä en muista vieläkään (viisi päivää tapahtuneesta). Entinen opiskelija, mutta kuka…. Huolestuttavaa. Ei siis tarvinnut räpytellä silmiä ja laukkukin painoi vain 22,4 kg, meni siis heittämällä läpi. Veljen matkalaukkupuntari piti siis tarkalleen paikkansa, kun testasimme sitä illalla.

Lennot menivät hyvin, vaikka Kööpenhaminassa kahvilat ja kaupat ilmoittivat, että kortit eivät toimi, vain käteinen. Koko Tanska oli kuulemma "alhaalla" korttimaksuissa. Yllättävää. Onneksi olin ottanut edes yhden banaanin mukaan. Monta vaatettakin jäi odottamaan kentän kauppoihin.

Saapuminen Ateenaan ja sieltä junalla määränpäähän Nerantziotissa-asemalle sujui mainiosti. Tosin joku olisi voinut kantaa/vetää sitä kevyttä matkalaukkua puolestani. Muistin jopa leimata junalipun ennen asemalle menoa. Junalippu maksaa 8€, taksi noin 25€. Toni oli asemalla vastassa, josta menimme syömään läheiseen ostoskeskukseen. Sieltä alamäkeä pitkin kohti kotia.

Alamäki/-ylämäki on toinen reitti kotoa läheisiin metro- ja juna-asemille. Aamulla saa mukavasti hengityksen tihenemään, kun pistelee rivakasti tassua toisen eteen. "Koti", jos asuntoa sillä nimellä kutsutaan, on erittäinen rauhallinen, päättyvän tien päässä. Tosin se ei autoja yleensä estä ajamasta, jos vain mahtuvat esteistä menemään. Tässä tapauksessa eivät onneksi mahdu eli tienoo on rauhallinen.

Sää on mukava, tuuli tosin aika viileä. Aurinko paistaa yleensä, tänään on ensimmäinen pilvinen päivä. Pitäisikö ostaa ulkolämpömittari? Mututuntumalla nyt on noin +13 astetta, alkuviikosta oli lämpimämpää. Illalla on viileää, kevytuntuvatoppatakki on tarpeen. Askelmittari on näyttänyt päivittäin noin 20 000 askelta eli kävely on tällä erää ainut harrastukseni, koska ei ole autoa eikä kaipaamaani pyörää. Eikä sitä kuntosalia.

Ensimmäinen viikko on mennyt etsiessä sopivaa kuntosalia tai paremminkin fitneskeskusta. Niitä löytyy yllättävän paljon, hinta- ja tasohaitari on laaja. Monessa paikassa on niin ahdasta, että ei suomalainen sinne pysty menemään. Väljiä, tasokkaitakin paikkoja on löytynyt. Hintahaitari kuukausimaksuissa on tällä hetkellä 44-130€/kk. Tänään pitäisi päättää missä aletaan käymään. Odottelen juuri sähköpostia, jos yksi paikka hyväksyisi tarjouksemme kuuden kuukauden sopimuksesta. Siellä olisi uima-allaskin. 

Ystävällistä palvelua on saanut kaikissa paitsi yhdessä paikassa. Onneksi se oli niin ahdas, että se meni öö-mappiin heti. Lupaukseni ruokaremontista on hieman hakusessa, kun tuo masu ei vieläkään ole rauhoittunut. Se on "muljannut" jo yli viikon, jospa se kohta ymmärtäisi palautua ennalleen.

Uima-altaista pitänee kertoa lisää… Olympiastadionilla, joka on asunnon lähellä (noin 10 min kävelyä), on lukuisia sisä- ja ulkoaltaita. Kävin siellä yksi päivä tutustumassa enkä nähnyt ketään missään keneltä olisin voinut kysellä talon tapoja. Näytti siltä, että sinne olisi voinut kuka tahansa mennä sisälle, vaihtaa vaatteet ja pulahtaa altaaseen. Kun löysin niiden nettisivut, ensin ällistyin, sitten nauroin ääneen.

Olympiastadion

Päästäksesi uimaan sinun on oltava jäsen. Tässä info:

The outdoor poolpool for synchronized swimming  is available to the public form Monday to Friday, from 09:00 to 20:00 and Saturday from 09:00 to 14:00.

Fees: € 30 membership fee

           € 5 day use

           € 50 members card valid for 13 visits

Necessary documents:

Cardiologist certification (sydänlääkäri)

Dermatologist certification (ihotautilääkäri)

Gynaecologist certification (for women)

2 photos

Signed statement that member can swim

Jaahas, mitä nuo mahtavatkaan tarkoittaa… Sydänfilmi, ihotautitodistus (???) ja vielä gynellekin sen takia + koristeena päälle leimattu todistus, että voin/osaan uida. Että menee uiminenkin hankalaksi. Ja sitä nimenomaan odotin, että pääsen sinne uimaan. Arg! Ulla lupasi ystävällisesti tehdä mulle nämä lausunnot, kiitos etukäteen :).

Valokuvien ottaminen on hieman hankalaa täällä päin. Poliiseja on joka puolella, naapurissa mielenosoittajien lempipaikka (Opetusministeriö). Jos ne luulevat, että teen jotain ennakkoon tapahtuvaa kuvausta… Olenhan mielenosoittajan näköinen collegehousuissani ja lenkkareissani. Täällä muuten suurin osa pukeutuu lenkkareihin ja collegehoisuihin. Ihanaa! Mutta on mulla hamekin matkassa mukana… Miten valokuvauksesta pääsin hameeseen…

Kaupassa käynti on aina mielenkiintoista, uusia tuttavuuksia (tuotteita) on aina mielenkiintoista katsella. Jogurttihyllyn pituus on S- ja K-ketjun kaupan maitohyllyn pituinen. Valitse siinä sitten herkullinen kreikkalainen luonnonjogurtti, kun valikoimaa riittää. Kannatan sitä periaatetta eli mitä on vähiten (menekki toivottavasti suurta), sitä kannattaa ostaa. Vihannesten ostaminen on jännittävää, käännytetäänkö sut kassalta takaisin punnitsemaan vai onko kassalla puntari valmiina. Opin olemaan tarkkana tässä asiassa ensimmäinen mokan kautta. Iso kauppa on noin 25 minuutin kävelymatkan päässä, lähikauppa 10 minuuttia. Vaatekaupat ovat lähimpänä, suuri ostoskeskus on 5 minuutin matkan päässä, Opetusministeriön takana.

Tästäkin kuvan ottamisesta joku neontakkinen (Marita: mun ikuinen fani?) huuteli mulle jotain. Onneksi kreikankielen kurssi on vielä korkkaamatta.

The Mall

Paikalliset talot ovat pääosin siistin näköisiä. Meidän kulmilla on muutamia keskeneräisiä taloja odottamassa ilmeisesti rahoitusta. Aika rajun näköistä, koska moni on kiinni jo valmistuneessa talossa.

Kotona patio odottaa kahvittelijoita (viinin lipittelijöitä) ja grilli sytyttäjäänsä.

24-26.1.14
Perjantaina pohdimme tarkkaan mitä tehdään kuntosali-asian kanssa. Odotin sähköpostia yhdestä, siitä melkein kalleimmasta, että voivatko he tulla vastaan jäsenyysajassa. Heillä ajat ovat 1 tai 2 vuotta. Ja hinnat sen mukaiset… Tosin tilat ja palvelut olivat ehdottomasti laadukkaimmat, missä me käytiin katsomassa. Sähköpostia ei kuulunut, siispä menin Tonia vastaan töistä (noin 20 minuuttia kävely/suunta) ja poikkesimme salille. Siellä oli kiire päällänsä, mutta saimme tämän asiakaspalveluhlön kiinni. Hän oli kuulemma juuri kirjoittamassa viestiä minulle… Hän pystyi tulemaan ajassa ja hinnassakin hieman vastaan, mutta…. Kuitenkin piti maksaa koko vuosi heti ja puolen vuoden päästä sopimus irtisanotaan ja he palauttavat puolet saamastaan summasta. Ans katsoa miten sen asian kanssa käy.

Holmes place

Sopimukset allekirjoitettuamme kävimme syömässsä onnettomat annokset broilerpitaleipää, taksilla kotiin hakemaan salivermeet ja taksilla takaisin salille. Taksia saa muuten opastaa itse perille, tämä kuski ei malttanut laittaa navia päälle. Salilla huomasimme, että meillä ei ole lukkoa vaatekaappeihin. Respastahan niitä sai ostaa suolaisella hinnalla… Numerolukko on näppärä, kunhan numerolevyt vain pyörivät. Eivät pyörineet, kun tulin saunasta (juu, on siellä saunakin+vesiastia mistä heittää löylyä). Kiva näprätä lukkoa aikansa, kukaan ei kysynyt tarvitseko apua. Onneksi henkilökunta kävi siivoamassa suihkutiloja niin hän sai heti numerolevyt pyörimään. Arvaa nolottiko. Taas. Salista sen verran, että erittäin hyvä ellei täydellinen. Ja uima-allas odottaa huomenna meitä!

Lauantai meni Ateenan keskustassa. Kävimme maustakaupassa ostamassa teevaraston täyteen ihania teelaatuja. Onpa jasmini-tee kallista, kolmin kertainen hinta verratuna esim. rooibos-teehen. Nähtiin rauhallinen mielenosoituskin, onneksi mitään riehumista ollut ainakaan silloin havaittavissa. Nämä paikalliset ilmeisesti osaavat näyttää mieltä rauhallisestikin.
















Paikalliset olivat kokoontuneet kalamarkkinoille, jossa poikkesimme aistimassa tunnelmaa. Olo oli kuin sardiinipurkissa, missä kaikki ovat kylki kyljessä vierekkäin ja sinusta (sardiinista) tapellaan kuka sinut saa. Jokainen kalakauppias huuteli omia tuotteitaan suureen ääneen. Mielenkiintoisia otuksia mielin määrin jääpatjoillaan. Mitenköhän suomalainen terveystarkastaja tuollaiseen toimintaan suhtautuisi? Lihapuoli oli melkein tyhjä asiakkasta. Henkilökunta ajeli käytävillä mopoillaan kuljettaen eväitä myyjille. Näppärää logistiikkaa, eikö? Toinen hyvä esimerkki oli, kun maustekadulla meni mopo kyydissään iso kasa munakennoja munineen päivineen uudelle omistajalleen. Maustekadulla on myös keittiövälineitä myyviä kauppoja. Ai että, niissä on kiva käydä ja ihmetellä mitä mikin vempain mahtaa tehdä.

Pakollinen "antiikkikuva" piti ottaa keskustasta. Nämä on niin nähty, ei voi mitään. Onhan ne hienoja nähtävyyksiä ja niistähän Ateena tunnetaan. Nelisen vuotta sitten Ateenan keskustassa poltettiin kauppoja ja kokonaisia taloja. Tässä yksi raunio heti pääostoskadun takana. Aika pelottavan näköisiä mustia taloraunioita. Koko talon sisus on palanut, vain ulkokuori pysyi pystyssä.

Illalla suuntasimme energiaa puhkuen salille ajatuksena tehdä vähän lämmittelyä salilla ja sitten uimaan. Yes, vihdoinkin uimaan ilman mitään sydäntodistuksia tms. Salilla ollessamme seurasin sivusilmällä uima-altaan touhua, kunnes totesin… Eihän sinne saa mennä ilman UIMALAKKIA. Ja pitää olla läpsyt jalassa, ilman niitä sinne allasalueelle ei ole menemistä. Ja tietenkin lakkeja saa ostaa respasta, suolaisella hinnalla. Nyt siirsimme suosiolla uimista sunnuntaille. Ehdimme juuri ja juuri käymään lähiostoskeskuksessa Intersportissa hakemaan läpsyt ja uimalakin ennen sulkemisaikaa (klo 20 lauantaisin, sunnuntaisin suljettu). Ja…. saunasta tullessani lukon numerolevyt TAAS jumittuivat. Nyt meni hermot… Ja totesin, että olin laittanut lukon oveen, mutta itse ovi ei ollut lukossa ollenkaan. Siis vaatteet päälle ja kiukkuisena totesin, että lukko saa riippua vaikka tuomiopäivään saakka ovessa. Olkoot. No, siistijä tuli taas ja käänsi numerot kohdalleen… Ja taas nolotti… Siis myöhästyimme myös kaupassa käynnistä eli uiminen jäi maanantaille. Hyvää kannattaa odottaa…

Sunnuntai meni salin merkeissä haaveillen uimisesta. Eka jumppatunti meni erittäin hikisesti, body shape vuodatti kaikki pahat hiet pois varpaan kynnestäkin. Miesveturi näytti hyvin mitä kuuluu tehdä, kiersi salissa ja ohjasi. Naapuria hän kävi muutamaan otteeseen ohjaamassa, ei minua. Yes, jotain sentään teen oikein :). Pitäisi varmaan opetella laskemaan kreikaksi. Onneksi äänen painot jotenkin auttoivat laskemaan sarjat 1-, 2- ja 4-jaolliseksi liikkeeksi. Salissa oli paljon miehiä naisten lisäksi. Tällaisen fitnes centerin (salin) pukeutuminen on minusta kansanomaisempaa kuin Raumalla. Se yllätti minut täysin. Sen verran pitää sanoa, että joka käynnillä saa puhtaat ison ja pienemmän pyyheliinan respasta. Iso suihkukäyttöön ja pienempi on hikipyyhe. Hikipyyhe pitää levittää jumppamatolle, maton päälle ei saa mennä maate ilman mitään ns. suojaa. Pysyvät ilmeisesti puhtaampana. Eihän se kiva ole mennä maate toisen hikiläiskien päälle.

Kävin vielä katsomassa lasiseinän takana seuraavaa tuntia, sekin pitää joskus kokeilla. Erilaisia tunteja on esim. maanantaisin 33 erilaista 15-55 minuutin kestoista rääkkiä. Siis nyt on varaa valita minne menee. Ja uimaankin voi mennä…Yllätys, lukkokin toimi nyt, kun Toni kertoi miten kannattaa niitä numeroita pyöritellä. En siis heitäkään sitä roskiin, ainakaan vielä.


Sunnuntaina päivällä käytiin etsimässä epätoivoisesti avoinna olevaa kauppaa jäätelön toivossa. Ei löydetty kauppaa, leipomo kylläkin. Nautittiin makoisat suklaacroissantit ja appelsiinikakut. Jalka nousi hieman kevyemmin takaisin kohti lähikioskia, josta löytyi yksi jäätelöpakkaus. Se mukaan ja kotiin syömään kaivattua jädeä. Ei taida olla vielä jäätelösesonki päällänsä. Suomalaiselle jo + 13 on melkein kuin kesä.

Autolla on ollut pitkään "avoimet ovet". Onkohan  siellä käynyt ketään tutustumassa sisätiloihin? Emme menneet tekemään lähempää tuttavuutta tähän ihanuuteen. Saiskohan siitä tuunausosia?

27-30.1.14
Maanantaina oli tiedossa kävelyreissu isompaan (kauimmaiseen) kauppaan. Nyt erityisesti huolehdin, että kaikki vihannekset tulevat punnittua jo vihannesosastolla. Kummasti tavaraa kertyi ostoskärryihin, jotka ovat muuten isot verrattuna kotisuomen kärryihin. Ei siinä mitään, mutta kun ne pitää kaikki itse omin kätösin kantaa kotiin. Reissusta selviydyttyäni (puolet patonginsta syöty matkan aikana suurimpaan nälkään) tein ruoan ja vaivuin uupuneena sohvalle. Siitä toivuttuani (lue kahden tunnin päikkärit) lähdin ostamaan kauan kaivattuja uimalakkeja ja läpsyjä, että vihdoinkin pääsisi uimaan. Itse sain heitellä niitä ylimmäiseltä hyllyltä alas lattialle kädenjatkon (toisen uimalakkipaketin) kanssa saadakseni pikkukätösiini uimalakit. Myyjät vieressä kokosivat rauhassa koripallotelinettä. Sain siis touhuta ihan omassa rauahassa.

No niin, sitten kohti salia ja uima-allasta kera tarvittavien varusteiden. Salilla olikin ruuhkaa. Kaikki varmaan poistivat viikonlopun pahat "hiet" urakalla pois kehostaan. Siellä on muuten sääntö, että ruuhka-aikaan ei saa käyttää juoksu-, cross trainer- ja uima-allasta kuin 30 min kerrallaan. En tiedä miten valvovat sitä asiaa. Uima-altaalla osoitetaan rata mihin kukin voi mennä uimaan, jos on ruuhkaa. En osaa vielä sanoa onko joku max uimari/rata olemassa. Sehän on palvelua, että jokainen saa uida rauhassa. Uimaradat ovat hieman leveämmät kuin Raumalla ja ratoja on muistaakseni 5.

Ensin kidutin itseäni salin ja cross trainerin puolella, sitten suihkuun ja sieltä kauan odotettuun uima-altaaseen.  Jännittävää… Läps läps läps, rappuset, nyt kuuluu hiljaista musiikkia, lämmintä ilmaa, uima-allaskortti kulhoon (kävijät saavat kortin, jos se sisältyy kuukausihintaan), pyyhe tuolin kulmalle, läpsyt viereen (virhe, ne olisi pitänyt tuoda altaan vierelle ja siitä suoraan altaaseen), kävely kostean tilan mattoa pitkin altaaseen. Aaaahhhhh, vihdoinkin ja vesi on melko lämmintä. Suurin piirtein sitä tasoa kuin Rauman pienempi allas, jossa on liukumäkikin. Hmmm, tämä vesi ei tuoksu eikä maistu kloorille. Ai niin, se asiakkuuksista vastannut hlö kierrätti meidät ja kertoikin, että vesi puhdistetaan jollain muulla kuin kloorilla. Nyt juuri en muista millä… Mutta nyt olen uimassa ja hyvälle tuntuu :)))).

Tiistaina oli vuorossa salin personal trainerin tapaaminen. Se siis sisältyy kuukausihintaan ja uusitaan 4 viikon välein. Siis jos haluaa. Uima-altaallekin saa ohjelman, kun vain pyytää. Taidan kuitenkin jättää ohjelmat väliin. Tosin olen jo niitä vähän noudattanutkin ennen ohjelman varsinaista tekoa. Salilla voi aina kysyä apua henkilökunnalta miten joku laite toimii. Henkilökuntaa on aina paikalla ja he ovat helposti lähestyttävissä. Moni pyytää apua ja neuvoa heiltä.

Edelleen minua ihmetyttää salin pukeutumiskulttuuri. Sisään tullaan korkeaakin korkeimmilla koroilla ja lyhyillä hameilla, salilla ollaan kauhtuneissa vetimissä. Tai sitten ne on jotain design-vaatteita, jotka on tehty valmiiksi vanhan näköisiksi. Saunassa, jossa on kuivaa ja kuumaa, paikallisilla on tapana istua pyyhe ympärillä ja laittaa iho kuntoon erilaisin rasvoin. Ja tietenkin läpsyt pitää olla koko ajan jalassa. Heitä siinä sitten löylyä...

Keskiviikkona oli tiedossa kuntoilusta, jos siis kävelyä ei siihen lasketa, vapaata. Tein kävelyretken uudelle alueelle. Muutamia valokuvia aamutuimaan auringon noustessa ja sieltä kohti kotia. Aamuteet ja lehtien lukua netistä, sitten kohti saksalaisten keksintöä Lidliä. Kolme metron pysäkkiä ja olen taas uudella alueella. Metron ikkunasta bongattu Lidl kohteena kävelin määränpäähän. Sisälle ja hups, sielläe ei ole koreja lainkaan. Kassojen kautta ulos ja kärryt mukaan. Uusi yritys… Kaupassa tuoksui samalla kuin Suomessakin (ilman leipomoa oleva kauppa), järjestys samanlainen ja tuotteissa kreikkalaisuus näkyi selvästi. Omaa leipomon tuoksua ei ollut, joka on suuri harmi. Ostokset kärryyn ja sitten jäätelöaltaan kautta pois. Hö, siis ei ole kuin muutamia laatuja. Uskomatonta! Olen Kreikassa ja jäätelötarjonta onnetonta. No, hyvää (laajaa jädetarjontaa) kannattaa odottaa...

Äkkiä takaisin kämpille, ruoan teko ja sohvalle. Aikataulutuksessa pitää huomioida parturissa käynti. Toni ensin, minä sitten, jos vakuutun paikan tasosta… Juomapullo pitää käydä vaihtamassa, koska se vuotaa. Aina rinnukset märkänä ei näytä kovin hyvälle salilla. Pullo kassiin, kuitti mukaan ja menoks. No, eihän ne sitä suostuneet vaihtamaan. He testasivat ja kas, ei vuoda. Niin se tekee aina. Ensin pitää ja sitten vuotaa. Suksikoot kuuseen se kauppa. Siitä tuli kesän kukkien kastelupullo. Tai jotain…

Parturissa kassaneito hoito puhelimen, ei muuta. Yksi nainen laittoi pyyhkeen kaulalle ja kapan, toinen tyttö katsoi, vierestä, sitten tuli mies, joka leikkasi. Leikkaus tapahtui periaatteessa samoin kuin vakiparturissakin kotona. Sitten mies poistui, toinen tyttö lakaisi lattiat ja sama tyttö, joka laittoi kapan, otti myös sen pois. Kaiken kaikkiaan neljä henkilöä hoiti tämän toimenpiteen. Minulta kysyttiin haluanko jotain juotavaa. Yllätti täysin ja kieltäydyin. Hölmö minä… Mutta en taida mennä tähän parturiin. 10€ miesten leikkuu ilman pesua, 15€ pesulla.

Iltaruoka hoidettiin lähikauppakeskuksessa, jossa ON elintarvikekauppa alakerrassa. Löysin sen päivällä, kun ajattelin mennä tarkistamaan mitä sieltä löytyy. Se oli hieman mutkan takana eli ilmankos se oli jäänyt huomaamatta. Ravintoloissa palveluhenkilöstöä pitää olla runsaasti, koska jokaisella on oma tehtävänsä, yksi tuo vesilasit alkuun, toinen kysyy tilauksen, kolmas tuo sen, hyvässä lykyssä neljäs laskuttaa. Jos maksat kortilla, pitää mennä kassalle saakka maksamaan. Täällä hoidetaan paljon asioita suurimmaksi osaksi käteisellä. Huvittavaa tässä tapauksessa oli se, että tupla ekspresso ja konjakki oli valokuvauksellinen kokonaisuus. Harmi, etten ottanut kuvaa. Ekspresso oli ok, mutta se konjamiini tuli esille metallisessa pienen pienessä suomalaisittain kermanekassa. Nekan pohjalla oli varmaan 1cl konjamiinia. Toni vei sen tarjoilijalle, pyysi lasiin. No, se sama määrä oli nyt vesilasissa. Ja takaisin lasin kanssa ja saiskos tätä lisää. Tulihan sitä odottelun jälkeen. Metaxaahan se oli eli suomalainen nautinto kahvista ja konjamiinista jäi hieman puolitiehen….

Pohjois-Ateenan kävelytiet vai sanoisinko paremminkin polut ovat kapeita, möykkyisiä, kuoppaisia eli erittäin epäystävällisiä nilkoille, jos ei katso koko ajan mihin astuu. Varsinkin pimeällä, koska ei täällä ole sellaista katuvalaistusta kuin Suomessa. Paikalliset tulevat yleensä aina kaikki rinnakkain kävellen vastaan eivätkä tee elettäkään väistääkseen vastaantulijoita. Päin kävelevät, jos itse ei väistä. Hippasen ottaa aivoon niiden kävely-käyttäytyminen.

Tässä kuvassa on Tonin työmatkan varrelta maatilafiilistelyä. Ison ja kirjavin on joukon pomo, joka tarkkailee tilannetta kauempaa kunnes nälkä vie voiton ja tulee leivän murusia hakemaan. Aamuisin leikkikentän kulma on auki (tai on rikki), nämä kävelevät jonossa puistoon. En osaa sanoa miten palaavat majapaikkaansa mutta päivät ovat lasten leikkipuistossa hoitamassa nurmikkoa. Raumalla viedään kesäksi laatunautoja saareen, täällä tuodaan laatukanat leikkipuistoon.

Jokaisen talon katon päällä on aurinkokennot ja vesivaraajat. Kätevä systeemi saadakseen melkein ilmasista lämmintä vettä. Sähkö on täällä kallista ja meidänkin kämpässä omistaja käy meidän poissaollessa ottamassa lämmöt pois. Hän asuu meidän yläpuolella ja ilmeisesti seurailee meidän liikkeitä sen verran, että havaitsee meidän lähteneen pidemmäksi aikaa pois kotoa. Kiva palata viileään/kylmään kämppään.

Puskassa on yksi hedelmä, kumkvatti. Tekisikö siitä sosetta, pyrettä, keittoa vai katsoisko saako se jossain vaiheessa kaverin aikaiseksi samaan puskaan?

31.1-2.2.14
Viikonloppu meni rauhallisesti tutustuen lähikylään Kifissiaan, joka on tämän metrolinjan päätepysäkki. Kävin siellä yksi päivä tutustumassa ja vähän olin ns. hajulla mitä missäkin on. Tavoitteena oli löytää Hondos center-kauppa, joka on paikallinen ketjuliike, jossa on paljon kosmetiikkatuotteita ja riippuen kaupan koosta myös vaatteita, kenkiä jne. Kartan mukaan se oli hieman sivummalla ja suuntasimme sinne. Matkalla meidät pysäytti nuorehko nainen, jokaa tietenkin puhui meille kreikkaa. No, hänen kielivalikoimaansa kuului myös englanti. Hän oli matkailun viimeisen vuoden opiskelija, joka keräsi rahaa luokkaretkeen myymällä kalentereita. Vähän aikaa keskusteltuamme ostin kannatuksen vuoksi 5€:n kalenterin ja toivotin onnea loppuopintoihin. Hauska yhteensattuma!

Hondos löydettiin, ostokset tehty, suuntasimme optikolle ostamaan silmälasien puhdistussprayta. Ystävällinen myyjä totesi, että se ei kuulu heidän valikoimiin (eikä minkään muunkaan optikon valikoimiin…). Tarkemmin silmälasien hintoja kysellessämme totesimme, että Toni saa puolet halvemmalla lasit täältä verrattuna Suomen hintoihin. Ehkä tästä kaupasta voisi tulla sellaiset hankkimaan hyvän palvelun takia.

Kifisia on ns. vähän parempaa aluetta ja sen huomasi ihmisistä ja autoista. Kylän läpi menee kivasti yksi tie mitä pitkin kaikki ajavat, kaupat pieniä ja sieviä. Erittäin viihtyisää, tänne pitää tulla toistekin. Tämä on kaukana siitä mitä turistit näkevät keskustassa.

Pakko ottaa oikein valokuva teepaketista. Käytiin hakemassa vettä ja kas, suoraan tuloväylän vieressä iso TEE-hylly. Olisin voinut ostaa niitä kaikkia laatuja. Tämä jäi kuitenkin matkaan ja voin suositella tätä lämpimästä. Nam! Ja vielä terveellistä :).

Yksi kuva minustakin kera sitruunoiden. Ne on muuten hyviä, kun voi itse poimia ne omalta pihalta. Sitä en osaa sanoa miten ne poikkeavat Suomesta ostetuista mutta mehukkaita ainakin ovat.

Sunnuntai meni rauhallisesti salilla ja uimassa sekä kotona. Pientä flunssan poikasta havaittavissa Tonilla, minulla toinen kankku jumittaa. Nytkin on tiikerisalva antamassa ensiapua. Venyttelyä, venyttelyä, venyttelyä…

Uusi viikko tiedossa huomenna, jolloin on myös lento kotiin vähäksi aikaa. Lento on siis perjantaina, ei maanantaina. Pitänee ottaa kartta taas käteen ja katsoa uusi alue tutustumisen kohteeksi. Ties mitä kivaa löytyy kulman takaa…



3-4.2.14, päivityksiä 5-6.2.13

Viikonlopun jälkeen oli tiedossa kauppareissu kauimmaiseen kauppaan. Lähikaupat ovat sen verran kalliimpia ja suppeampia valikoimiltaan, että isommat ostokset kannattaa tehdä tietenkin kauimmaisessa kaupassa. Ja kantaa ne selkä vääränä kävellen kotiin. Jos kassissa on jäätelöä, askel pitänee olla entistä rivakampi. Tosin sää on noin + 10 astetta eli ei kovin kauhea kiire ole. Ostoslistalla oli myös tennispallot, koska toisen puolen kankku vaatii täsmähierontaa.

Kotonakin on niin likaista, koska siivooja ei tullutkaan lauantaina, vaikka piti. Eihän se ole työ eikä mikään itsekin siivota, mutta kun ei ole kunnon välineitä eikä aineita.

Tiistaina suuntasin elämäni ensimmäistä kertaa joogaan. Ohjaaja, tällä kertaa nainen, oli miellyttävä, ja paikalla oli suurimmaksi osaksi iäkkäämpiä naisia ja miehiä. Tunti hurahti nopeasti seuraten ohjaajaa ja muita "kanssamatkustajia". Jäseneni olivat kuin rautakanget, mutta mielestäni selviydyin ensikertalaiseksi melko hyvin. Loppurentoutuksessa taisi mennä sormien ja kynsien rentouttamiset ohitse, kun ohjaaja vain kiersi meidän keskuudessamme ja puhui. Loppujen lopuksi taidan mennä joskus uudelleenkin.

Kävelin asuialueemme keskukseen eli Marousiin joogan jälkeen. Tarkoituksena oli löytää parturi. Sellainen löytyi, sain varattua ajankin, vaikka ei ollut ollenkaan yhteistä kieltä. Tomorrow hän ilmeisesti ymmärsi eli toivottavasti aikani on sitten huomenna eikä joku muu päivä. Hieman jännittää mikä on lopputulos.
No name

Tässä kuva Marousin kävelykadulta. Ydinkeskusta on periaatteessa tämän näköistä, mutta jossain autot ja mopedit surffaavat ihmisten keskellä. Marousista löytyi myös monta mielenkiintoista pientä puotia, jossa myytiin esim. pähkinöitä, makeisia (kovia hedelmäkarkkeja…), kaurahiutaleita ja muista vastaavia ja teepuoteja bongasin muutamia. Yhdessä kävinkin ja heti annettiin teetä iso mukillinen. Eihän sieltä voinut lähteä ostamatta mitään :).

Marousi on hyvin samanlainen kuin Kifisia, pieniä kauppoja vieri vieressä, autot ajelevat ja parkkeeravat miten ja minne sattuvat sillä pienellä erolla, että täällä remontoitiin kävelyteitä. Ihmiset hyppivät railojen ylitse hyvinkin tottuneesti. Suomenna olisi laitettu sellaiset barrikaadit ettei ihan läheltä olisi päässyt kävelemään. Saman totesimme viikonloppuna Kifisiassa. Ilmeisesti kerrostalon tai vastaavan työmaalle pääsi kävelemään viereen ja seuraamaan mitä montussa tapahtuu. Oli jossain kohtaa aidatkin mutta ei joka puolella.

Tämä on ison ruokakaupan siiderihylly. Mitäköhän sitä valitsisi?

Parturi oli miellyttävä kokemus. Tämä englantia puhumaton nuori nainen osoittautui samanlaiseksi asistantiksi kuin toisessakin parturissa. Hän otti päällystakkini, ohjasi tuoliin ja laittoin pyyheliinan harteilleni ja sellaisen kertakäyttöisen ohuen muoviessun. Se näytti ihan lihanleikkaajan essulta. Sitten paikalle tuli itse parturi, joka oli nettisivun vaalea nainen. Hän näytti siltä kuin olisi juuri herännyt sängystä. Hän laittoin värin päähän, joka tapahtui hyvin nopeasti. Sitten sain kreikkalaisia Seiska-tyyppisiä lehtiä eteeni. Parturi otti välineenä esiin ja laittoi itsensä tässä välissä ns. edustuskuntoon. Asistentti avusti siinäkin, hän otti parturin päällystakin hänen päältään pois, joka oli ollut siis koko värinlaittoajan hänen päällään. Miesparturi tuli keskustelemaan kanssani. Tietenkin hän halusi rakentaa talon Suomeen, onko Suomessa tosiaankin paljon metsää ja puita, mitä maksaa talon rakentaminen jne.

Värin pesussa asistentti sai huuhdella pääni, kietoi harteilla olleeseen pyyheliinaan pääni ja ohjasi takaisin tuoliin. Siinä  olikin hänen roolinsa + tietenkin lattian harjaus hiuksen pätkistä puhtaaksi. Kuvan väri ei ole oikea, se on paljon tummempi. Leikkuu ja kuivaus meni hyvin ja lopuksi kassalla kaikki kolme ihailivat (???) kiharoitani. Ilmeisesti hiukset taipuivat helposti parturin käsittelyssä. Hinta värille ja leikkuulle, 1,5h, oli 45€.

Siitä muutaman kaupan (paidan ja housun kera) kautta kotiin, päikkärit, siitä joogaan ja lähileipomon kautta iltapalan kanssa korin. Olipa halpa parturireissu.

Leivokset valitettavasti kuuluvat sarjaan "moni kakku päältä kaunis", a' 3,50€. Suklaarasiasta en ottanut edes kuvaa. Nämä osaavat kyllä paketoida kauniisti + päälle vielä kaunis pahvinen kassi.

Huomenna Suomeen eli blogin merkeissä tavataan helmikuun loppupuolella.