Helmikuu 2015

1-2.2.15
Myrsky, se kuuluisa Saharan myrsky, saapui lauantaina illalla ja valvoitti kiitettävästi koko yön. Joku löi tuulen puuskien mukaan taloon, epäsäännöllisen säännöllinen kolina koko ajan. Aamulla lähivuorta ei näkynyt, maisema oli ihan valkoinen. Lämpötila oli varmaan lähellä +20 astetta. Aamukahvikävelyllä vuokraisäntä meni vaimonsa kanssa salille. He vahvistivat luulomme eli se on Saharasta puhaltava hiekkamyrsky. Aurinko yrittää paistaa hiekkamuurin läpi epätoivoisesti. Ulkona ei viitsi olla, kun aivastuttaa koko ajan. Astmaatikoilla ei ole hyvä olla. 

Aamukahvipaikka valikoitui sen mukaan missä emme ole ennen käyneet. Saimme teen ja capuccinon melko nopeasti, yhden focaccian tilasimme hieman myöhemmin. Sanoin vielä kreikaksi ena eli yksi. Sitä ei kuulunut ja totesimme, että maksetaan ja lähdetään. Johan tarjoilija heräsi, että 3 minuuttia niin se on valmis. Pyysimme sen mukaamme. Lasku tuli, 8,- eli kahden leivän hinta. Olkoot, saimme leivät ja lähdimme kotiin. Keitin pannullisen teetä ja avoin paketit. Järjettömän isot ja erittäin herkulliset. Manasin jo paikan alempaan maan rakoon mutta pyörsin puheeni.

Anavyssosen ranta

Lähdimme salille, se oli kiinni. Takaisin kotiin ja uikkarit matkaan. Johonkin oli päästävä uimaan. Ajoimme rantaan, varmaan noin 30km/suunta. Lämmin myrskytuuli sopi hyvin rantoihin eli oli etsittävä suojaisempi ranta. Ajoimme kohti Ateenaa rannikkoa pisin. Poikkesimme Anavyssoksen rantaan. Sinne tuuli ei päässyt puhaltamaan niin paljon kuin aikaisempiin. Sinne siis. Kuvasta näkyy kuinka koko ilmanala oli valkoinen tai kellertävän valkoinen.

Piti etsiä rauhallisempi ranta, tässä näkyy ilman valkoisuus

Viikko alkoi siivotessa hiekkamyrskyn jälkiä. Terassi oli erittäin hienon hiekan peitossa, iäkkäämmät henkilöt käyttivät hengityssuojaimia kadulla liikkuessaan. Tuntui, että vielä maanantainakin, vaikka ilma oli jo kirkas, sitä hiekkaa tunketui joka raosta sisään.

3-4.2.15
Airfit, uusi tuttavuus salilla, on tosi kivaa, jossa saa itse säädellä helpostikin kuinka rankaksi tai helpoksi sen tekee itselleen. Tiistaina huomasin, että osassa tramppiksia olivat jouset jo katkeilleet. Eivät taida oikein kestää rankkaa hyppelyä. En tiedä milloin uusi ohjelmakalenteri on tullut. Ehkä vuoden vaihteessa ja nyt on mennyt vasta kuukausi ja välineet hajoavat. Huonompi asia.

Ostoksillakin tuli käytyä. Täällä on tosi hyvät alennusprosentit kaikkialla. Tietenkin sorruin niihin, joissa ei ollut -50%… Heel, se mun vakiokauppa, siellä oli vaikka mitä kivaa. Parturissakin tuli käytyä. Palasin siihen ensimmäiseen parturiin. Pelkkä leikkuu 15,-. Siellä oli lattian harjaaja/hiusten pesijä vaihtunut. Hän puhui vähän englantiakin. Itse leikkaaja oli sama kuin ennenkin ja täysin mykkä.

Kauppaan vein eka kertaa pulloja palautukseen. Ehkä myös viimeistä kertaa, vaikka vannonkin kierrätyksen nimeen. 2 tölkkiä, 1,5 litran ja 0,5 litran muovipullo. Yhteensä huimat 3 senttiä…. Ei ihme, etteivät paikalliset kierrätä pulloja, vaam heittelevät minne sattuvat. Käsittämätöntä.

Huomenna kotimatka Raumalle. Parin viikon kuluttua takaisin. Joko sitten olisi enemmän lämpöä ilmassa? Tosin en voi valittaa viime talveen. Nyt on ollut paljon lämpimämpää kuin vuosi sitten. Luonto alkaa kukkimaan jo, appelsiinikausi on parhaimmillaan. Kuullaan taas loppukuusta :).

Rantafiilis?

24.2-1.3.15

Raumallekin tuli lunta ennen lähtöäni

Täällä ollaan taas, rentouttava lentomatka takana ja suurin piirtein ne tavarat ovat mukana mitkä olin suunnitellutkin. Suomisuklaa (ruotsalainen tosin), ruisleipää ja sinappia, siinä tärkeimmät mukaan otettavat. Niitä ei saa ostettua Kreikasta. Muilla ei niin väliä. Se on erikoinen tunne, kun kaipaa aina sitä toista osoitetta.  Kreikassa ollessani omaa kotoa ja rauhallisuutta,  Raumalla ollessani Kreikasta jotain, en osaa kuvailla tätä kokonaisuutta. Pakettina tämä maa on hieno, mutta tarkemmin ajateltuna nämä ovat aika erikoisia tavoiltaan ihan arkielämässä että työelämässä. Veron maksamisista en puhu mitään. Se on oma tarinansa.

Tutustuin salilla Pilates-renkaaseen. Tiesin, että kroppa huutaa armoa tauon jälkeen mutta tämä rengas tuplasi tunteen pariksi seuraavaksi päiväksi. Jalkapallon kokoinen rengas laitettiin jalkojen väliin, maattiin selällä ja tehtiin ns. normi jumppaliikkeitä, mutta tätä rengasta puristettiin tietyissä kohdissa. Tehokasta. Tykkäsin, jalat eivät.

Omenan kukkia?

Viikon "kohokohta" oli se, että menin metrolla uuteen Lidliin ja kävelin sieltä pois kotiin. Ilman karttaa ja en eksynyt. Siinäpä se kohokohta sitten olikin. Auto on pihassa mutten uskalla lähteä sillä seikkailemaan ahtaille kaduille. Auton voi aina laittaa parkkiin mihin vain saa sen mahtumaan. Ja ei haittaa, vaikka puolikas autoa jäisi ajoväylälle. Se on väistettävä, liikenne voi seistä jonkin aikaa jne. Normi toimintaa.

Pakollinen appelsiinikuva

Velouchi

Velouchi pilvessä

Sunnuntaina lähdimme ajoissa ajamaan kohti laskettelukeskusta Velouchi. Pääsimme sinne hyvin, minä ajoin ja en tullut pahoinvoivaksi kiemurtelevissa vuoristoteissä. Itse keskus oli hyvä, mutta kun pilvet häiritsivät näköalaa. Välillä oli hetken osaan rinteitä näkyvyyttä mutta sitä saattoi kestää puoli minuuttia kunnes tulivat uudet pilvet. Hissien istuimet olivat aivan riekaleina, muut palvelut olivat kahvia, alkoholia, voitaikinaleivonnaiset ja patonki. Toni voi pahoin tien kiemuraisuudesta johtuen ja korkeus ei auttanut, vaan olimme hetken ja lähdimme ajamaan kohti Thessalonikia. Valitsimme väärän reitin ja kiemuraista vuoristotietä riitti ajassa mitattuna 2h. Suoralle reitille alas laaksoon päästyämme Tonin olo helpotti ja minä sain istua välillä pelkääjän puolella.

Seuraavan päivän ohjelma oli löytää hotelli meren rannalta. Työmaalta sinne on n. 30 min ajomatka.  Matkalla ikuistin tyypillisen näyn maaseututeillä.

Salamatkustaja?

Etsinnän tuloksena oli kylmä, mutta siisti rannassa oleva huoneistohotelli. Jääkaappiin pitäisi saada jotain täytettä, mutta eiköhän joku kauppa löydy tuolta kylästä. Vein Tonin hänen työmaalle. Ennen porttia totesin ettei minulla ole edes ajokorttia mukana. Ja enhän mä saisi ajaa tuota autoa, koska se on vuokrattu vain Tonin nimellä. Näillä eväillä mennään, toivottavasti poliisi ei pysäytä missään vaiheessa.