Lokakuu 2014

Syysloman viettoa Ateenassa. Ei hullumpi ajatus varsinkaan, kun rakasta aviomiestä ei ole nähnyt sitten elokuun lopun. Matka alkoi perinteisesti yökylävierailulla Nousiaisissa. Nyt olimmekin Marken kanssa kaksistaan. Söimme, saunoimme ja joimme italialaisen luomupunaviinipullon tyhjäksi kera suklaan. Nam. Aamulla kissa arpoi lähteäkö ulos vai mennäkö Sannin sänkyyn jatkamaan keskeytyneitä unia. Sänky voitti ja minä otin kassini ja lähdin kohti Turun lentokenttää. Kenttä on remontin myötä kohentanut ulkoasuaan viihtyisämmäksi. Olin tulostanut boarding kortit valmiiksi eli kävelin suoraan turvatarkastukseen. Todella helppoa ja nopeaa toimintaan. Onneksi turvatarkastuksen hihnalla ei ole puntaria. Ehkä laukulla oli painoa hieman yli 8 kg mitä käsimatkatavaroissa saa olla. Lento Tukholmaan meni aikataulussa, aurinko nousi kauniisti taivaan rannassa.

Tukholmassa olikin odottelua kolme tuntia. Siinä tuli käveltyä muutaman kerran kenttä läpi. Nautin aivan ihanan avocado, omena ja sitruunalla maustetun smoothien. Fibre active-nimellä sitä myytiin. Taidan mennä sinne paluumatkallakin, jos on aikaa. Muuten odottelu oli tylsää. Portin viereen asettuessani ajattelin torkahtaa tovin. Hmmm, toiselle puolelle tuli istumana kreikkalainen mies, joka oli unohtanut deodorantin merkityksen ja toiselle puolelle joku mies, joka väyläsi varmaan kolmea Hubba bubbaa suussaan. Voi armoton potutus sanoo nainen, joka on haju- ja ääniherkkä. Jos jotain hyvää niin lentokoneessa oli sattumalta varannut istuimen penkkirivistä, jossa jäi keskimmäinen istuin vapaaksi. Ja onneksi tämä toinen oli ruotsalainen, ei äänekäs kreikkalainen. Olin unohtanut autuaallisesti kreikkalaisten eloisuuden. Paluu ns. arkeen tapahtui kerta heitolla. Kaikki istuivat jo paikoillaan, mutta yksi kreikkalainen, johonkin ryhmään kuuluva, nousi jakaakseen jotain lappuja ryhmäläisilleen. Niitähän tarvittiin aivan varmasti koneen nousussa. Muutenkin lähtö viivästyi ja sitten vielä tämä herra sähläsi käytävällä.

Luulin, että Aegeanin lennoilla ei saa ruokaa. Yllätys oli positiivinen, kun ateria saapui ja ei maksanut mitään. Hyvää tomaattikastiketta kera perunalohkojen ja lihapullien. Siis hyvää lentokoneateriaksi. Sen jälkeen uni maittoikin ruhtinaallisesti.

Ateenan lentokentälle saavuttuani en nähnyt ketään ebola-tarkastajaa. Onko se hyvä vai huono asia, sitä en tiedä. Tekstitv:ssä ainakin mainittiin Kreikan lentokentät mutta ehkä Ruotsista saapuva kone ei ollut TOP 10:ssä. Junalla kohti kotiasemaa Neraziotissaa meni sutjakkaasti. Tosin junaan tuli varmaan 20 partiolasta kera muutaman ohjaajan. Sisään- ja ulostulo oli mietitty ja harjoiteltu hyvin. Seisoin heidän vieressä, kun odottelin omaa asemaani ja seurasin heidän toimintojaan läheltä. Esimerkillistä käyttäytymistä lapsilta, jotka yleensä ovat todella eloisia ja äänekkäitä.

Toni oli vastassa kotiasemalla niin kuin sovimme. Minua ei tarvitse tulla kentälle vastaan, osaan itsekin sieltä kotiin. Tonin yhdellä pomolla on venäläinen nainen. Kun nainen palaa kotikonnuiltaan Ateenaan, miehellä pitää olla jos jonkinlaista tuliaista naiselle. Kukkaa, suklaata, karvanallea, muita en muista mutta jotain muutakin listassa oli. Ja auta armias, jos joku unohtuu… Kotona minulle oli odottamassa kirjekuori. Siellä oli lahjakortti käsi- ja jalkahoitoon. Ihanaa, näistä lisää! Tosin tämä venäläinen saattaa saada niitä viikoittain mieheltään eli siksi suklaat yms. ovat niitä hemmotteluja. Tiedä häntä.

Sunnuntaina lähdimme rannalle. Tutun rannan vesi oli kirjasta, aurinko pilkisti melko kirkkaalta taivaalta ihanan lämpimästi, ei liian kuumaa. Merivesi oli raikasta ja uitavaa. Miksiköhän se vesi oli niin kirkasta verrattuna kesään? Ihmisten määrä + aurinkorasva varmaan tekivät tehtävänsä. Riskillä mentiin eli ei laitettu aurinkorasvaa ollenkaan. Lopputulos oli illalla nähtävissä positiivisesti. Punoitusta vähän, ei palamista. Siis hyvä tulos muutaman tunnin makoilusta.

Rannalta tullessamme jäimme keskustaan syömään. Etsimme intialaista ravintolaa netin osoitteen perusteella. Ei ollut, ei niin ei. Söin jo mielessäni mutta piti tyytyä salaattiin ja tomaattipastaan. Maha tuli täyteen mutta ei mikään VAU-efekti. Perinteinen jäätelö piti saada jälkkäriksi. Astelimme turistien seassa kohti tiettyä jäätelökauppaa. Siellä saa itse ottaa pehmis-tyyppistä jogurttijäätelöä kippaan + tykötarpeet ja hinta painon mukaan.  Mä maksoin, kassaneiti pyysi kolikoita. Tonilla oli kolikoita ja hän laittoi ne myyjän eteen puntarin päälle. Homma hoitui, mutta minä putosin kärryiltä, kun myyjä nopein käsin "laski" kolikot ja antoi seteleitä takaisin. Tulimme jäätelöt syötyämme siihen tulokseen, että sinne jäi 10€ ylimääräistä. Perk…… Että pientä ihmistä harmitti, ihan tosissaan. Siis myyjä teki oharit, yleensä se asiakas yrittää sekoittaa kassan pään rahanvaihdolla. Saakeli suoraan sanottuna. No, ensimmäinen kerta, mutta otin opiksi.

Kotimatkalla metrossa saimme heti istumapaikat. Ihmisiä oli tupaten täynnä, lisää tuli ja ketään ei poistunut. Kotiasemallamme yleensä jää maksimissaan koko metrosta 10 ihmist pois. Nyt koko metro tyhjeni ja kas, Olympiastadionilla on jalisottelu. Nämä katsojat olivat A.E.K:n kannattajia, mustakeltaisia. Ihmistä oli riittävästi lippujonossa, kun kävimme uteliaisuudesta katsomassa tilannetta. Stadion vetää 70 000 ihmistä eli jos täyteen tulee, aika monta ihmistä on myös pois päin menossa illemmalla. En tahtoisi istua samassa metrossa tai autojonossa.

Maanantai meni kauppareissulla ja Maroussi-katsauksella. Maroussi on siis asuntoalueemme nimi mutta itse "kylän" keskukseen on matkaan varmaan 5-6 km. Menin metrolla (pummilla) yhden välin ja siten säästän jalkojani. Jotenkin taas kävely on tehnyt tehtävänsä ja jalkapohjat ovat hellänä yhden aamun lenkistä/kaupassa käynnistä. Huolestuttavaa. Hienoa havaita, että kesällä rakenteille olleet rakennukset ovat toiminnassa ja kaupat ovat muuttaneet aina vain hienompiin ympäristöihin. Kehitystä havaittavissa. Tämän yhdenkin rakennuksen katolla liehui EU:n lippu. Rahoitus on, siis ainakin osaksi, meidän muiden selkänahoista. Toisen uuden asian kohtasin myös tänään maanantaina. Kaupat menevät maanantaina kiinni klo 15. Huomenna tiistaina ne ovat auki klo 21 saakka. Voihan nenä sentään. Aikaa kuitenkin piti hukata, koska oli treffit klo 17 Tonin työpaikan luona. Istuskelin auringossa tovin, mutta liian kuumahan siinä tuli. Toiseen uuteen rakennukseen oli tullut elintarvikekauppa. Ostin puolen litran pullon juuri puristettua appelsiinimehua, 1,15,-. Maistui erittäin hyvälle.

Tonin päästyä töistä kävelimme kauppakeskuksen kautta kotiin. Kreikan puhelin ei suostunut avautumaan ja piti käyttää sitä huollossa. Täällä huolto ei maksa mitään. Minusta Suomessa se maksaa jotain, kun myyjä ottaa asiakkaan puhelimen käteensä. Saatikka jos hän vielä tekee sille puhelimelle jotain. Päivitys oli tekemättä ja siksi se ei suostunut toimimaan. Nyt se on kotona päivittymässä, mutta kun wlan on niin heikko niin mahtaako viikon sisällä tulla päivitetyksi. 

Tämä kuva on kotipihan kumvkatti-puusta. Siellä ne tekeytyvät parhaillaan keltaisiksi. Kuva on vähän epätarkka, sorry. 

Alakuva on oman pihan sitruunapuusta. Siellä nekin tekeytyvät keltaisiksi, mutta ovat jo käyttökelpoisia, lime-tyyppisiä. 

 

Tiistaina eli tänään tiedossa tämän blogin kirjoitusta ja Kifissia-päivä. Metrolla 3 pysäkkiä eteenpäin eli metro-linjan 1 päätepysäkille. Heel  odottaa minua kärsivällisesti. Muutenkin siellä on hiljaimpaa kuin jossain ostoskeskuksen hälinässä. Sitten käsi- ja jalkahoitoon. Pitänee muistaa ottaa varvastossut mukaan, ettei kynsilakat suttaannu. Huomenna klo 17.45 on lähtö Rhodokselle. Sinnekin pitäisi jotain pientä opusta tehdä, että osaa edes jonnekin mennä missä pitää käydä. Kolme yötä riittää muutamaan "pitää käydä"-paikkaan, loput kohteet jäävät extempore-kohteiksi. Yritän päivittää sen matkan osalta tämän blogin sunnuntaina, jos ja kun on aikaa koneen vaihdossa Tukholmassa.







Rhodos 22-25.10.14

Matka Rhodokselle valikoitui vain ja ainoastaan edullisen lentolipun takia. Santorini on edelleen haaveissa nro 1, mutta hinnat olivat lähellä lähtöä n. 220,-/hlö. Rhodokselle Ryan airilta sai lipun 86,-/hlö. Hotellin valinta perustui lähellä saaren pääkaupunkia, Rodosta. Sesonki on ohitse lokakuun lopussa eli rantakohteiden palvelut olivat suurimmaksi osaksi jo kiinni. Kiitos vinkeistä syyslomalla matkustaneiden työtovereiden.

Ryan airilta varatessa kannattaa lukea tarkkaan kaikki ehdot ja kustannukset. Jos et tee netissä check inniä, se maksaa 70 euroa lentokentällä. Lentoliput tarkistettiin kolme kertaa, viimeisen kerran vielä koneessa, että on varmasti oikeassa koneessa. Itse lento meni kivuttomasti ja kestoltaan n. 1h. Taksilla keskustaan maksoi 25,-, 15 km. Hotelli oli Amphitryon boutique hotel, sijainniltaan todella hyvä ajatellen keskustaa ja sen palveluja sekä tietysti lähirantojen kannalta. Jotenkin huvittaa hotellikuvauksia lukiessa, että miksi pitää korostaa, että hotelli on gay-friendly. Eikö kaikki ihmiset ole tervetulleita jokaiseen hotelliin? Huone oli netin kuvausten mukainen ja parvekkeelta avautui näkymä altaalle ja ympäristöön. Siellä olikin ränsistyneitä, keskeneräisiä rakennuksia, jotka eivät olleet kauniit. No, ei se meitä haitannut. Uloslähtiessämme huomasimme, että oven ja karmin väliin jäi iso rako, oven sai työntämällä auki, vaikka oli lukossa. Luotetaan, että siihen, että ei käy varkaita.

Näkymä hotellihuoneesta

Rhodoksen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Alue on vanhan kivimuurin sisällä, jonne on 7 sisään-/uloskäyntiä. Sokkeloihin eksyi helpolla illan hämärtyessä. Ravintolat olivat auki, muissa luukut kiinni. Päivällä siellä käydessämme niissä oli turistikaupat, hotellejakin löysimme ja kait siellä joku asuukin. Hieno alue kaiken kaikkiaan.

Rhodoksen vanha kaupunki

Vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajamaan oppaiden mukaan paremmalle puolelle saarta eli eteläpuolelle. Hiekkarannat ja ei niin tuuliset rannat odottivat meitä + pääpiste kaupunki Lindos (n. 50km). Kävimme pyörähtämässä muutamalla rannalla ja niissä ainakin tuuli niin paljon, ettei uskaltanut miettiäkään menevänsä uimaan. Matka Lindokseen oli tylsä, koska tie ei kiertänyt kuin muutaman kylän läpi. Itse Lindos oli hieno, mopo piti jättää parkkiin kaupungin ulkopuolelle. Alueella liikuttiin vain kävellen ja paikalliset ilmeisesti ajelivat alueella, missä nyt auto/mopo mahtui kulkemaan. Pieni sokkelokäytäviä talojen välissä olivat mielenkiintoiset, mutta samat turistikaupat ovat joka kylässä ja kaupungissa. Kaupunkinäkymää hallitsi Akropoli, josta oli hulppeat näkymät merelle.

Lindoksen Akropolilta

Lindoksen kauppakuja

Näkymä Akropolilta merelle

Toni sai puhelun vuokraisännältä. Talossamme oli käynyt taas varkaaita, toinen kerta viikon sisällä. Alakerran autotalliin oli taas menty ja viety hänen pyörät ja ilmeisesti jotain muutakin. Nyt oli asennettu valvontakamerat. Aika inhottava olo, koska meidän alakerran keittiöstä on ovi suoraan autotalliin. 

Lähdimme ajamaan Lindoksesta kohti 7 lähdettä. Pilvet alkoivat kerääntymään taivaalle nopeasti ja skootterissa kosteus tulee aika lähelle… Perille päästyämme satoi jo aika paljon. Otin rantapyyhkeen pään ja hartioiden suojaksi. Niin ne muutkin tekivät, joilla ei ollut sateensuojaa. Menimme puiden alle suojaan ja lähteet olivat siinä vieressä. Siis matkailukohde, 7 lähdettä, jotka oli merkattu puulaatoin. Aivan onneton kohde suomalaisen mielestä. Ja miehen kotitalo on lähteiden ympäröimä eli meille paikka ei tuonut mitään vau-fiilistä. Ukkonen jyrisi aivan yläpuolella ja me oltiin puiden alla suojassa. Tosi turvallista.

Ajoimme saaren keskiosan kautta hotellille. Tie kiemurteli vuorilla. Piti olla varovainen, kun mutkan takana saattoi olla iso kasallinen kiviä, jotka ovat sortuneet vuoresta sateen vaikutuksesta.

Lähde nro 2

Haimme kanagyrokset mukaamme lähigrillistä.  Söimme ne ja lämmin suihku teki hyvää hieman kostean päivän päätteeksi. Lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin illalla kunnes iski väsy. Saavuimme hotellille ja siellä odotti yllätys, jota EN halunnut nähdä. Menin vessaan ja siellä oli pari koppakuoriaisen näköistä elukkaa. Hätyytin "hieman paniikissa" Tonin tappamaan ne. Ei onnistunut. Suihkusta vettä lattialle ja kas, pienempi sieltä tuli ja pääsi hengestään. ISOmpi oli piilossa…. Netistä katsottuamme torakoitahan ne ovat……. En ole koskaan niitä ennen nähnyt enkä olisi halunnut nähdäkään. Vein roskat eli ruokien jämät pussissa respaan (ne tuli varmaan niitä syömään hajun perusteella, vaikka suljin pussin hyvin). Respan nainen ilmoitti ilmekään värähtämättä, että aamulla he laittavat myrkyt. Siis ilmeisesti ei ollut ensimmäinen kerta. Liskojen yö oli, jotain niin inhottavaa. Kiva mennä vessaan kenkä kädessä valmiina tappamaan se ISO otus. Kerran näinkin sen ja se pääsi pakoon. Järkyttävää.

Aamulla suihkasimme skootterilla Old Kamirokseen, jossa totesimme olevan vanhan antiikin ajan linnoituksen rauniot. Niitä Kreikassa riittää. Täytyy sanoa, että paikka oli upea vuoren rinteessä/päällä, vähän ihmisiä ja aurinko paistoi. Ajoimme takaisin päin rauhassa etsien kivaa rantaa. Löysimme yhden, vesi oli maitomaista ja ihanan lämmintä. Olikohan siinä jotain mineraaleja, kun se oli niin valkoista vettä? Ainakin Islannissa Blue lagoonissa, joka on kuumien lähteiden ja mineraalien kyllästämä (ja turistien) paikka, vesi on aivan valkoista. Turkki oli lähellä ja välillä se hävisi näkyvistä pilvien ja sateen takia. Kerran jyrähti ukkonenkin. Pakkasimme saman tien tavaramme ja lähdimme ajamaan kohti hotellia.

 

Opin tämän päivän aikana miten tehdään cappuccinon sydän ja mitä ihmiset noukkivat ruohikosta. Ateenassakin olen ihmetellyt mitä mummut tekevät ruohikossa peesu pystyssä tikku kädessä. Nehän noukkivat etanoita. Näimme rantakahvilan henkilökunnan tekevän sitä ja takaisin ne tulivat ison pussillisen etanoiden kanssa.

Lähtöaamuna pakkasimme tavarat, tyhjensin laukut ensin torakoiden takia. Onneksi EI löytynyt yhtään ällöttävää otusta. Skootterivuokrauksen kuitissa oli summana 200,- ja me maksoimme 40,-. Taitavat pestä jotain rahaa vuokrauksen yhteydessä. Matka takaisin kentälle meni hyvin, jos ei ota huomioon taksikuskin järkyttävää hengityksen pihinää/rahinaa. Toivottavasti ei tarvitse antaa tekohengitystä. Ateenassa oli kylmempää kuin Rhodoksella. Kotona kylpy, laukun purkaus ja uudelleen pakkaus ja äkkiä sänkyyn. Onneksi kelloa siirretään 1h taakse päin, että saa nukkua vähän pidempään. Jännitystä aiheutti kännykän herätyksen laittaminen, että se herättää uutta aikaa eikä vanhaa aikaa. Klo 6 soi kello ja aivan oikeaan aikaan. Aamupalan ja siten kävellen junalle ja kentälle. Kotimatka alkoi kunnes pääsee taas takaisin joulukuussa.

Old Kamirokselta näkymä merelle