Kesäkuu 2014

10-11.6.

Kesäksi Kreikkaan, lähtö lähenee ja lapset ovat innoissaan kaikesta. Isänsä näkemisestä, uudesta maasta ja kaikesta ihmeellisestä mistä vielä ei tiedä mitään. Luulin olevani harjaantunut pakkaaja mutta toisin kävi, joka siis ilmeni perille päästyämme. Matka Helsinki-Vantaan lentokentälle meni hyvin. Poikkesimme Kasvihuoneilmiössä tutustumassa hieman erilaisempaan kahvioon. Hugo kirjoittikin nettiin osoitetta hakiessamme abc kasvihuoneilmiö. Ei ihme, että abc-ketju on tunnettu ketju…

Juuri ennen Kaukoparkkia uutisissa tuli etelä-Saksan myrskyistä, joka on vaikuttanut sekä maa- että lentoliikenteeseen. Meillä oli siis koneen vaihto Frankfurtissa. Samana hetkenä totesin lapsillekin, että saas nähdä kuinka meidän käy. Päästäänkö tänään vielä isän luo vai jäädäänkö syömään makkaraa Saksaan yhdeksi yöksi.

Julin lippuja ei saatu printattua kotona ja lähtöselvityksessä kävikin ilmi, että Julin lippussa on maininta avustajasta eli hän on UM-yksin matkustava lapsi ("umi").  Ystävällinen virkailija poisti sen pyynnön ja pääsimme turvatarkastukseen. Sen jälkeen sain tekstiviestin, että lento on ainakin tunnin myöhässä. Sanoin lapsille, että taitaa yö Saksassa pitää paikkansa. Näin kävi, vaikka kaikki lennot Frankfurtistakin eteenpäin olivat myöhässä. Jäimme monen kymmenen ihmisen kanssa jumiin ja meidän vietiin linja-autolla läheiseen hotelliin yöpymään. Haaveilinkin jo Sheratonista tai Hilltonista, jotka olivat aivan kentä vieressä. Toisin kävi, mutta ei siitäkään hotellista mitään valittamista löytynyt. Ehkä ilmastointi olisi ollut kiva. 

Saimme aamulennon klo 9.30. Sekin oli vähän myöhässä mutta pääsimme kuitenkin lähtemään. Kreikassa ei ollut isää vastassa töiden takia eli otimme taksin. Sehän ei ymmärtänyt lainkaan, ettemme mene hotelliin tms. Hän kyllä ymmärsin jonkin verran englantia mutta erinäisten puhelinsoittojen (joku taksikeskus tms) selvitin, että kerron kyllä minne kuuluu ajaa. Perille päästymämme hän näki Tonin ja sittenhän perheystävälinen kreikkalainen innostui. ISÄ, siis menette isän luo, oooohhhhh. jne jne. Jännä juttu ;). 

Kotona odotti "miehen näköinen" sekamelska, mutta sisälle mahduttiin ja olo oli helpottunut niin kuin aina, kun saa irroittaa otteet laukuista. Lapset matkustivat reippaasti ja selvisivät kahdestaan Fra-Ateena välistä. Minulla oli muutaman penkkirivin päässä oma paikka. Kaikki juomat osasivat tilata, jääpaloista lähtien. Hugon naapuri oli ihmetellyt Aku Ankkojen kieltä ja olivat keskustelleen suomen kielestä.

Söimme ja lähdimme saman tien rannalle. Pitkä matka metrolla + raitiovaunulla (tramilla) ja läpsyt jalassa innoistuneina mutta väsyneinä pääsimme rantsulle. Temppulinnat ja -patjat odottivat heitä, 5€/hlö ja 1,5 tuntia kerrallaan. Isänkin piti mennä, koska piti olla vanhempi hlö mukana. Kuulemma seuraavana päivänä oli paikat kipeänä. Mä vaan makasin rannalla ja odotin, että joku tulisi päästämään uimaan. Se oli maksullinen ranta eli siellä ei ollut kaupustelijoita, mutta siltinkään ei viistinyt jättää kaikkia tavaroita vartioimatta. 

12.6.

Tämä päivä meni hellehatun ja lähikaupassa käynnin piikkiin. Hugo otti kahden tunnin päikkäritkin eli pientä jännityksen väsymystä piti nukkua pois. 

Kävin salilla, lapset olivat kotona sen aikaa. Ei kuulemma ohjattu uintiharjoitus kiinnostanut salin uima-altaalla. Ja vielä pitäisi laittaa uimalakki päähän. Ei kiinnosta. Itse vedin ns. kevyesti "suojuoksulaitteella" ja nivuset huusivat hoosiannaa. Kiva mennä taas tuttuun paikkaan ;).

Kotiin saavuttuamme lähdimme kävelemään Olympia stadionille. Lapset "parkkourasivat" innoissaan posket punaisena. Siellä oli paikallisia vaikka kuinka paljon koirineen, rullaluistimilla, pyörillä, rullalaudoilla ja tietty lenkkeilijöitä. Yksi kuvausryhmäkin oli paikalla. Ei saatu selville mitä kuvasivat. Kävelimme alueen poikki ja kävimme Golden Hall-kauppakeskuksessa ostamassa varrettomia sukkia lapsille. Siellä näkyi paljon viimeisen päälle pukeutuneita naisia ja ilmeisesti myös paikallisia julkkiksia. Muut halusivat ehdottomasi mennä musiikin lähdettä kohti. Minua hävetti suurettomasti urheilushortseineni niiden hienohelmojen joukossa. Siellä oli kunnon bileet, siis ihan kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa. Shampanja virtasi, musiikki soi lujaa jne. Kuitenkin siellä oli kaupat normaalisti auki eli siellä pyöri myös muita taviksia meidän lisäksi. Tosin kaupat eivät olleet niitä halvimpia… eli asiakkaat sen mukaisia.

Kotona lasten huoneessa muurahaisia oli tullut vierailulle. Pienten episodien jälkeen lapset nukahtivat ja uni maittoi pitkään seuraavana päivänä. 

13.6.14

Taivas pilvetön, kauppareissu lasten kanssa heti aamulla (klo 10). Lapset ihmettelivät kala-, liha- ja juustotiskin tarjontaa. Yritin opastaa etteivät osoita sormella niin paljon. Suru tuli puseroon, kun tajusin, että appelsiiniaika on täällä ohitse. Ei siis ollut niitä ihanan makeita appelsiineja. Persikoita ja aprikooseja sekä tietty iiisoooja vesimeloneja oli. 

Otin kukkivista pensaista ja puista kuvia ennen kuin kukinnot kuihtuvat. Nämä kuvat ovat siis kaikki joko omasta pihasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Täällä on kuulemma satanut kiitettävästi eli siksi kukinnot ovat kestäneet vielä tähän saakka. Ruoho on jo ihan ruskeaa. 

Onkohan sukua hortensialle?

Upean värinen köynnös vaaleaa seinää vasten

Hieman jo kuihtumaan päin mutta luonnossa ainakin upean punainen

Oman partsin kukka, joka olikin pensaan ainut

Jännä puu, missä oli tällaiset karvaiset kukinnot

14-15.6.14

Aamulla söimme aamupalan partsilla, mietimme viikonlopun liikkeitämme. Mitä tehdään, minne mennään? Päätimme lähteä ajamaan vesipuistoon, jota kaksi paikallista oli meille suositellut. Netistä ei löytynyt tarkkaa osoitetta, mutta suurin piirtein olimme hahmottaneet paikan. Junalla lentokentälle, sieltä Polo persustemme alle ja menoksi. Gps ilmoitti koko ajan: "tee U-käännös jne". Meni käämit siihen "Mioon" ja laitoimme sen hiljaiseksi. Aikamme sählättyämme menimme oikealle tielle ja totesimme, että vesipuistoon ei enää kannata mennä. Kello oli jo niin paljon. Sähläysten aikana totesin kartan lukijana, että kyllä Mio tiesi minne olisi pitänyt mennä. Kartan lukijalla ja kuskilla ei vaan ollut oikein selvillä minne päin olisi pitänyt mennä. Pientä kiivasluonteista keskusteluakin oli jossain vaiheessa.

Olimme pakanneet yhden yön vaatteet mukaan eli seuraava isompi kaupunki suunnaksi. Netistä löysimme kivan hotellin: Best westerns Lucy aivan meren rannalla. Sopii meille, jos hinta on kohdallaan. Netissä hinta oli 180,-. Hieman liian kallis mutta mennään nyt käymään. Paikalle saavuttuamme kaupunkihan oli aivan viehättävä ja hotellikin oli edullinen, 80,- sis. aamiainen. Sinnehän me sitten mentiin, auto vaan piti saada turvalliseen parkkiin. Lähistöllä oli jonkin tapainen parkkipiha, jonne mahtui n. 20 autoa. 10,-/yö. 

Chalkidan kaupunki ja hotelli Lucy lunastivat ennakkokäsityksemme. Hieno rantakatu ja meri vieressä sekä silta, joka aukeni illalla. Purjeveneet siirtyivät lahden toiselta puolelta toiselle puolelle hienosti. Paikalliset kalastajat olivat siimoineen rantakadulla sekä veneillä. Virtaus oli erittäin voimakas, vesi kirkasta kuin "vesi". Emme tehneet mitään erikoista, kävimme syömässä ja mentiin nukkumaan. Jostain syystä ilmastointilaitteet eivät toimineet kuin vähän aikaa kunnes menivät pois päältä. Aivan tuskaisen kuuma yö. Hermostuin yöllä ja laitoin laitteet taas päälle. Sitten ne pysyivätkin, jee. Minibaarin pistokkeen otin pois jo nukkumaan mennessämme. Korvatulpat eivät olisi sitä melua peittänyt. 

Parvekkeelta oli hienot näkymät merelle. Alhaalla oli baareja mutta onneksi ei mitään suurempaa melua yöllä niistä kantautunut. 

Sunnuntaina söimme maittavan aamiaisen ja lähdimme aaukävelylle rantakadulle. Paikalliset eivät olleet vielä heränneet eli saimme valloittaa kadun kalastajien kanssa. Loppumatkasta paikalliset alkoivat kuoriutumaan pesistään ja olivat aamukahvilla ravintoloissa. Se on jännä tapa, osa menee kirkkoon ja osa kahville ravintolaan. 

Respasta saimme vielä ohjeet vesipuistoon ja lähdimme ajamaan sitä kohti. Jostain syystä emme menneet isoa tietä, vaan eksyimme pikkuteille. Etsimme ja etsimme, ei tulosta. Kahvilla ollessamme paikallinen kertoi, ettei sitä vesipuistoa ole ollut enää muutamaan vuoteen… Hip hei. Siispä rannalle. Menimme yhden päättyvän tien päähän, jossa oli paljon paikallisia viettämässä sunnuntai päiväänsä. Pilvet vaan tummenivat, vastapäätä oleva vuori hävisi pikku hiljaa näkyvistä. Olimme aikamme ja sitten totesimme, että nyt jyriseen. Vieläkin sinnittelimme rannalla, paikallisetkin olivat :). Jossain vaiheessa luovutimme ja kävelimme autolle. Siinä vaiheessa alkoi pisaroimaan eli kerrankin aikataulutus toimi hyvin. Matkalla Ateenaan ukkosti ja satoi runsaaaaaaasti. Raekokokin oli sitä luokkaa, että pelkäsimme Polon saavan lommoja. Kiersimme pikkuteitä pitkin autoletkassa. Vuorilla paikalliset jäivät parkkiin korkeimpaan kohtaan ja puun alle. Siinähän on hyvä olla ukkosta "piilossa". Mielettömät vesiurat teidän reunoilla. Olisi kiva nähdä mihin kaikki vedet laskevat. Sitä meinaan tuli aika paljon alas taivaalta.

Veimme lapset kotiin ja jatkoimme suihkun jälkeen lentokentälle. Kävimme tankkaamassa auton ja menimme maksamaan sisälle. Täällähän ei ole korttiautomaatteja siinä määrin kuin Suomessa. Kävi ilmi, että olimme tankanneet rekkojen puolella. Mitä? Rekkojen puolella? Onneksi diesel oli sitä samaa riippumatta kummalla puolella tankkasimme. Taas oppi uutta… Ensimmäisen kerran löysimme autojen palautuspaikan ilman yhtään harhaan ajoa. Kerrankin! Hieno viikonloppu, vaikka vesipuistoa löytynykään.

16-17.6.14

Maanantai meni rauhallisesti kotimaisemissa ja ruokaa tehden. Salilla "suojuoksussa" meinasi loppua happi jossain vaiheessa mutta selvisin. Lapset olivat kahvilan aulassa odottamassa meitä. Sinne ei saa lapset tulla kuin määrättyinä aikoina ja jos aika on esim. klo 17-18.00, paikalla saa olla puoli tuntia molemmin puolin. Mutta hyvin he viihtyivät kera ipadien ja naapurikaupasta ostettujen jätelöiden kanssa. Siis ihan itse menivät kauppaan ja hoitivat viilentävät ostokset.

Tiistaina menimme rannalla paistattelemaan päivää. Lapset uivat kuin norpat (sukelluksissa koko ajan) konsanaan. Ne näkivät erilaisia kaloja ja löysivät yhden kännykänkin. Mulle tuotuaan sen saman tien yksi äiti tuli kiittämään poikansa puhelimen löytämisestä. En tiedä oliko hänen mutta heille sen annoin. Yritin rasvata heitä aina välillä mutta kotiin päästyämme totesimme, että jogurtit pitää laittaa selkään. Viilentävä ja hoitava natural jogurtti on yleena Tonin "heiniä" mutta nyt lapsetkin saivat nauttia siitä ulkoisesti.

18-22.6.14

Suomen juhannus lähenee ja ilma on kylmää. Täällä on aamulla jo lähemmäksi 25 ja klo 12 30 astetta. Iltapäivällä on lähtö Kreetalle laivalla (yö laivassa) ja paluu maanantaina aamulla klo 6. Lentojen hinnat olivat niin kalliit, että ne jäi unholaan. Panos village  on Tonin työkaverin lapsuuden tutun pitämä ja suositteleme (totta kai). Saas nähdä millainen se on, jännittää. Toivottavasti lapset eivät odota laivamatkalla Silja Linen tasoa, vaikka sen me heille jo kerroimmekin. Laiva hytteineen 4 hlöä 300,- ja majoitus ilman aamiaista kolme yötä 150,-. 

Laukkujen kanssa on mielenkiintoista olla metrossa, kun tuntuu, että ei mahdu mitenkään minnekään ihmisten joukossa. Selvisimme kuitenkin perille saakka ja jopa saimme istumapaikat jossain vaiheessa matkaa. Sataman kuviot tiesin suurin piirtein tai siis luulin tietäväni. Liput piti hakeakin sataman aivan toisesta päästä missä me olimme. Onneksi meillä oli runsaasti aikaa. Kävin hakemassa liput Anek Linesin toimistosta. Ihmettelin, kun ei ollut oikeastaan ketään ihmisiä menossa laivaan. Olimme ohjeen mukaan 2h ennen lähtöä laivan vieressä. Täällä mennään laivaan laivan peräpäästä, autojen vierestä. Saimme opastuksen mennä laivan respaan ja poimia sieltä hytin avaimet. 

Respan edessä seisoi miesrivistö odottamassa juuri meitä. Saimme avaimet ja näistä miehistä yksi otti laukkumme ja kantoi ne hyttiin. Vau mitä palvelua. Hytti oli ihan samanlainen kuin tutuilla Siljoilla ja Viikkareilla. Tosin seinät oli pahvia, jonka totesin yöllä kuunnellessani naapurin kuorsausta. Istuimme kannella kunnes laiva lähti. Asiakkaita ei ollut paljon. Sesonkiaika pitäisi olla ja on näin hiljaista. Huolestuttavaa. Laivalla oli pieni kauppa ja ravintola sekä baari kannella. Siinä palvelut eli rauhallinen laivamatka onneksi tiedossa. 

Aamulla klo 6 saavuimme Kreetalle. Autonvuokrauspiste aukeni klo 8 eli meillä oli aikaa mennä kahville jonnekin. Jostain syystä otimme taksin suoraan Herzille ja luulimme menevämme sen lähistöllä kahville. Eihän siellä ollut mitäääääääään. Autokauppoja, siinä kaikki.  Odotusaika 2h meni jalkapalloa pelatessa ja vessahätää pidättäessä. Klo 8 saapui yksi henkilökuntaan kuuluva paikalle. Hugo ja Toni kävivät ensin vessassa. Sitten minä ja Juli… tai siis luulimme menevämme. Kesken matkaa vessalle tämä hlö sanoi, että hänen pitää poistua eli me jäimme vain haaveilemaan vessassa käynnistä. Mies laittoi ovet säppiin ja sanoi, että 10 min päästä tulee hänen kollega. Kreikkalaisen täsmällisyyden tuntien siihen sai lisätä vähintään tupla-aika. Todellisuudessa hänen kollega tuli klo 9. Onneksi saman rakennuksen autokorjaamon hlö tuli kysymään haluammeko kahvia ja odotammeko autonvuokraamon avautumista. Hänen ansioista tämä kollega varmaan tuli klo 9. Muuten olisimme odottaneet ties kuinka kauan. 

Autossa oli Mio (gps), vanha tuttu. Tällä kertaa luotimme hänen ohjeistuksiinsa ja pääsimme melkein aina perille. Haniassa nautitun aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Samarian laaksoa. Matkalle näimme upeaa luontoa ja erittäin huonokuntoisia teitä. Teillä saattoi olla sorakuormakin ilman mitään varoitustolppaa tms. Maaseudun viiniköynnökset ja oliivipuut hallitsivat näkymää riippumatta siitä kuinka jyrkkä vuori oli. Saavuimme Samarian rotkolle tavoitteena ajaa merelle saakka ja lähteä sieltä käsin kävelemään osan rotkoa polkua. Yhteensä se on 17 km. Mio ohjasi sinnikkäästi eteenppäin, vaikka tietä ei ollut. Nauroimmekin Miolle ja sen ohjeistukselle. Katsoimme maisemia vähän aikaa ja lähdimme takaisin samaa matkaa. 

Samarin rotkon lähtöpisteen maisema

Majapaikkamme löytyi aika hyvin vuoren rinteestä. Maisemat upeat, nälkä kova. Läheisessä kylässä ei ollut kuin juomapaikka. Eihän nämä syö klo 12-15 mitään. Lounastaukokin töistä on n. klo 14. Majapaikka oli hieno ja lapset juoksivat suoraan uima-altaalle. Siellä ei ollut ketään muita asiakkaita eli saimme altaan kokonaan omaan käyttöömme. Jännä todeta, kun varasimme huoneen Bookingin kautta, siinä luki, että "nämä huoneet myydään loppuun 15 tunnissa". Huoneistossa oli olohuone ja makuuhuone + vessa. Jääkaappiin piti saada täytettä eli uinnin jälkeen takaisin cityyn ja kauppaan. Mio ohjasi lähimpään markettiin, joka paljastui metalliverkkokauppaksi. Voi Mio minkä teit. Hauskin kauppa mihin törmäsimme, oli tikapuukauppa. Se siis myi vain erilaisia tikapuita, metallisia, puisia, eri värisiä jne.
 

Samarian rotkon kävelyreitti

Seuraavat päivät oli uintia altaalla (aamulla ja illalla) ja rannalla.  Yksi päivä meni vesipuistossa. Ajoimme kerran saaren yhden niemekkeen päätyyn ja löysimme kristallin kirkkaan veden, mutta kivikkoinen pohja. Lapset eivät ensin tykänneet kivikkoisesta rannasta mutta sukelleltuaan hetken totesivat, että kivikkojen suojissa oli paljon kaloja. Siellä menikin kivuttomasti koko päivä. Rannan kuppilan keittiö oli asuntovaunussa, pöydät isoja sähköjohtojen puukeloja ja aurinkovarjot palmujen kuivuneita lehtiä. Askeettista mutta hienoa. Ruoka oli maittavaa mutta hieman hinnakasta. Ainakin kaikki tulo jäi yrittäjäperheen käyttöön. 

Hania kaupunkina oli perinteinen, meren rannalla turistikauppiaat, kauempana paikallisten kaupat. Kaupunki ei jättänyt mitään "elämystä" jälkeensä. Kaipaamaani yrttikauppaa ei löytynyt, harmi. Suomen kieltä kuului koko ajan eli taitaa olla suosittu meidän keskuudessa. Emme käyneet missään turistihotellialueella. En siis osaa sanoa millainen on nämä pakettimatkojen kylät ja rannat. 

Majapaikkamme omistajanainen kertoi hyviä rantavinkkejä missä kannattaa käydä. Menimmekin Kalivesin kylän rannalle, joka olikin saanut sinisen lipun Blue flag tunnustuksen. Vesi oli puhdasta, hiekka ihanan pehmeää ja rantavahtikin oli paikalla. Suihku ja wc myös löytyi pienen etsimisen jälkeen.(ihan vieressä). Hain viimeisenä päivänä lounaaksi kylältä Gyrokset, suomalaisittain kanakebabit, a' 2,25€. Jotenkin ihmetyttää miten noin 12-vuotiaat tytöt ovat rannalla ja vesipuistossa ilman yläosaa. Osa kävelikin kädet "puuskassa"/suojana, kun eivät olleen veden alla. Julikin ihmetteli asiaa ja hän on 9-v.

Pakko sanoa, että nukkuminen vuoriston puhtaassa ja äänettömässä (ei kukkoja eikä kaskaita) ympäristössä parvekkeen ovet auki on jotain sellaista mitä jokaisen tulisi kokea. Vaikka sänky on paikalliseen tapaan kivikova niin lämpö, raikkaus, hiljaisuus ja se tunne mikä on aamulla tässä ympäristössä, on hieno. Vuorilla autolla ajaessamme pysähdyimme katsomaan lampaita ja kilejä, äänettömyys ja hiljaisuus oli käsin kosketeltavan hienoa. Emme todellakaan kaipaa turistien keskuuteen, vaan tämä ympäristö on se "meidän juttu".

Hanian keskustan näkymä

Auton palautus meni kivuttomasti ja tämä samainen henkilö, joka tuli siis torstaina aamulla meille auton antamaan, heitti meidät paikallisten kalaravintolaan. Ruokalistaa ei ollut, vaan piti mennä näyttämään ikkunallisesta jääkaapista (toivottavasti oli jääkaappi eikä vain vitriini) mitä kalaa halusimme syödä. Mustekala ja jokin paikallinen kala saapuivat nopsaan ja söimme hyvällä ruokahalulla kaikki muruset.

Laivalle kävelimme suoraan, miehet rivistössä taas odottivat laukkujamme. Tosin kävi niin, että kyseinen palveljija erehtyi miehestä ja meinasi ottaa sen laukut. Loppujen lopuksi kannoimme itse kaikki laukut ja hän käveli meitin edessä. Hö. Laiva täyttyi asiakkaista enemmän kuin tulomatkalla. Ehkä syynä sunnuntain iltalähtö ja työviikko edessä. Tässä laivassa oli kannella pienet uima-altaatkin, mutta niissä ei ollut vettä. Hytin vessassa haisi pahemmalta kuin märkä koira. Kiva käydä suihkussa, kun teki mieli laittaa läpsyt jalkaan. Yäk. 

Oliivin aihiot

Kuva majapaikan parvekkeelta illalla

Aamulla saavuimme melko hyvin nukkuneina Pireuksen satamaan. Sieltä metrolla kotiin ja suihkuun. Kuinka sitä kaipasikaan omaa suihkua. Matka oli onnistunut ja sopivan pitkä. Jos matka olisi vielä jatkunut, olisi pitänyt keksiä jotain muuta kuin rannalla makoilua. Emme käyneet missään museoissa tms. perinteisissä nähtävyyskohteissa. Ainut kohde oli Samarian rotko, mutta sekin jäi hieman  ns. vaiheeseen. Kuulimmekin, että sinne rotkon rannalle pääsee vain läheisestä kylästä venekuljetuksella. Miksiköhän oppaassa oli, että rotkon kävelijät rentoutuvat meressä ja linja-autot vievät heidät pois takaisin hotelleihin?

Ristimme tämän puun Japaninkuuseksi...

Kilit vaelsivat vapaina teillä, tosi luomua

         Aamuauringon valaisema risteilijä ja sotilasvene Pireuksen satamassa

23.6.14

Päivä meni toipuessa viikonlopun matkasta ja blogia kirjoitellessa. Viimeinen risteilijän kuvakin alkoi pottuilemaan eikä suostunut menemään sinne minne halusin. Olkoot tuossa sitten. Ja kuvatekstikin on ihan hassusti. Äh ja puh. 

Kävimme kaupassa lasten kanssa. Kiva saada kantoapua, kun oli juomavedetkin tällä kertaa ostettavana. 6*1,5 litran pakkaus painaa jossain vaiheessa matkaa kaupasta kotiin. Hugo löysi Kreetan majapaikassa tarjoiltua kahvia kaupasta. Aika hinnakasta, 4,70€. Illalla keitettiin koesumpit ja kuulemma maistui hyvälle. Koko alakerta tuoksui karamellin tuoksulle. Kahvi oli siis maustettu karamellilla (toffeella). Ehkä se jotenkin pehmitti kreikkalaista tuhtia kahvia. Mä juon vain vihreää teetä :).

24.6.14

Matka eläintarhaan alkoi lippujen ostolla, myös paluumatkalle piti ostaa varmuuden vuoksi. En ole koskaan nähnyt, että kukaan ostaisi bussin kuljettajalta matkalipun. En edes tiedä miten kuuluu toimia, jos ei ole lippua ja nousee kyytiin sellaisesta paikasta, jossa ei ole automaattia. Ensin junalla muutama pysäkki, sitten bussilla n. 45 minuuttia. Netin aikatauluohje ei pitänyt lainkaan paikkansa eli saimme odttaa 10 min lisää, jotta bussi lähti liikkeelle. Saimme onneksi istumapaikat, kun lähdimme lähtöpisteestä. Matka eteni melko hyvää vauhtia ohi kauppojen, torien ja maaseudun sekä tietysti outletin, jossa kävimme Tonin kanssa keväämmällä. Eläintarha on heti outletin takana. Vieressä istuva nainen vinkkasi missä pitää jäädä pois. Eihän tiekylttiä tarvitse olla kuin toisella puolella tietä ja sekin vain yksipuoleisenä eli näkyy vain toisesta suunnasta tuleville. Ei siis meille…

Tie tarhaan oli kuivaakin kuivempi näky eli auringon polttamaa ruohikkoa. Savannin mielikuvaa  kenties haettu??? Parkkipaikka oli melkein tyhjä, mitä? Siis ei täällä ole ihmisiä vai? Onko tämä edes auki? Kaikki on mahdollista, kun on Kreikasta kyse. Voi olla vaikka jonkun kamelin nimpparit niin koko puulaaki on kiinni. Onni oli meidän puolella, köyhdyimme 37€ ja baana vapaa. Lapset saivat heti todentaa papukaijojen ruokintaa ja saivat värikkäät sulat muistoksi. Ilman lämpötila huiteli varmaan 33 asteen tienoilla eli melkein kaikki eläimet olivat jossain varjossa ja viettivät siestaa. Alue oli todella hienosti hoidettu ja kukkivia pensaita oli joka puolella. Siistiä ja kätevää, hyvin opastettuja polkuja. Ehkä parhaiten hoidettu tarha missä olen käynyt. Lapset olivat innoissaan. Otin 150 kuvaakin kolmen tunnin aikana… Osa tietysti meni poistoon, mutta taisi n. 100 kuvaa jäädä arkistoon.

Auton etuosa oli tarhan puolella, siinä oli hyvä ottaa
päiväunet.

 

Näkymä tarhan kävelytieltä.

 

Innokkaita ruokkijoita ja ruokittavia

  

Matkamuistot ovat tietty tärkeitä. Lapset eivät löytäneet kaupasta mitään järkevää. Siellä oli pääasiassa vain karvaleluja. Palasimme melkein tarhan toiseen päähän löytääksemme sen yhden toimivan kolikon painanatavehjen, jonka Hugo oli bongannut. Siihen sai valita neljästä eläimestä kuvan. Koneeseen syötettiin 1€ ja 5 senttiä. 5 sentin kolikkoon kone painoi sen eläimen kuvan, jonka oli valinnut. Kätevä matkamuisto, edullinen ja ei paina mitään.

Kotimatka meni hyvin joutuisasti. Menimme junalla yhden pysäkin verran enemmän ja matka-aika lyheni varmaan 15 minuutilla. Matka oli antoisa ja väsyttävä. Toni oli Thessalonikassa, me kolmistaan kotona. Kiva päivä :). 

25.6.14

Rantapäivä tiedossa. Sitä ennen menin käymään kuntosalilla irtisanoakseni sen jäsenyyden puolen vuoden jälkeen. Matkalla tuli mieleen, että saisikohan kortin nukkumaan ennen seuraavaan vuorotteluvapaajaksoani. Tapaamisaika oli klo 9. Tämä Sofia tuli klo 9.10 vasta töihin, sen jälkeen jossain vaiheessa tuli joku toinen lady ja hän oli valmis palauttamaan maksamani summan (vuosisumma). Kysyin tätä nukkumismahdollisuutta. Eihän hän tiennyt… Sitten saapui Sofia työvaatteissaan. En tiedä onko työrooli vai mitä, mutta erittäin ystävällinen nainen, noin 30 vuotias. Hän lupasi kysyä pomoltaan tätä mahdollisuutta. Jään siis odottamaan sähköpostia asiasta. 

Rannalle oli taas yhtä pitkä matka kuin ennenkin. Tänään vaan metro ja raitsikka lähtivät melkein heti, kun saavuimme paikalle. Hyvä niin. Rannalla oli ihmisiä kuin muurahaisia. Ehkä kuuma sää aiheutti sen, osa taisi olla kyllä turistejakin. Raitsikkakin oli niin täynnä, että iholle tunkeilivat. Ihana tunne, kaksi hikistä toisilleen täysin vierasta ihoa hinkaavat toinen toistaan vasten….

Rannalla meno oli hyvin kreikkalasta, ääntä ja melua, radiota, kylmälaukkua, aurinkovarjoa, pelejä ("läps läps-peli, kuin pingismailat mutta isommat + tennispallo ilman mitään verkkoa), nuorten kihertelyä ja vereen kanniskelua+heittoa. Vähän väliä piti tarkistaa missä lapset sukeltelivat. Kerran Juli jäikin yhden tyypin alle, kun vähän painivat vedessä. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Piristävät päiväunet jäivät vain haaveeksi.

Immodium on tehnyt taas tehtävänsä, ei ole vessahätä mutta ei uskalla syödäkään. Eilinen eläintarhapäiväkin meni sen voimalla. Mikä mahassakin taas on? Se on ollutkin pitkän aikaa rauhallinen. 

Kotimatka oli melko kivuton, hyvät istumapaikat ja lapset jaksoivat ilman suurempaa sähläystä koko matkan. Koskakohan ne oivaltavat kuinka hyvin he sopeutuvat erilaisiin ympäristöihin? Kotona ihana puhdistava suihku ja ruokaa. Minäkin söin, vaikka nyt on taas onho olo vatsassa…

26-27.6.14

Mitä pitäisi ostaa kotiin? Mitä tuliaisia, vaatteita, kenkiä… Alet alkavat vasta heinäkuun puolessa välissä eli mistään edullisista löydöistä on turha haaveilla. Kengätkin ovat joko aivan matalia ja varvastossumallisia tai sitten "huipulla tuulee" - mallisia, josta mun on ihan turha haaveilla. Kauniitahan ne ovat mutta kun ei kykene edes seisomaan niilla, saatikka kävelemään. Torstaina kävimme suosikkikaupassani Heelissä Kifisiassa. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka kaikki vaatteet ja laukut. Ne ovat ns. itsetehdyn näköisiä. Kaupan edustalla oleva pyöräkin kuvaa itsetehtyä ;). 

Perjantaina Toni vietti etäpäivän töistä. Puhelimessa menikin koko aamupäivä eli odottelimme töiden valmistumista ja sitten lähdimme Hugon viimeisenä päivänä käymään outletissä, mikä on eläintarhan vieressä. Lapsille ja Tonille maistui Mäkkärin ateria. Täällä ei muuten em. kauppoja paljoakaan ole. Keskustassa on, mutta ei täällä "landella". Teimme muutamia hyviä ostoksia ja tulimme taksilla kotiin. Se olikin taas vaihteeksi sukua formulakuskille.

28.6.14
Aamulla kaikki muut olivat äkäisiä kuin ampiaiset paitsi Hugo. Me valvoimme Julin takia, kun hän murehti miten Hugo pärjää lentokoneessa. Hugo itse nukkuin hyvin rauhallisesta ilman murheita. Hyvä niin.

Lähdimme viemään Hugoa lentokentälle junalla. 20 minuutin tasainen junamatka on kivuton tapa mennä kentälle, jos ei ole matkalaukkuja. Kotoa asemalle kuitenkin on 10 minuuttia ja hervoton ylämäki. Kentällä avustaja nouti Hugon ja hän pääsi taas testaamaan englannin kielen taitojaan. He saivat matkan aikana hirvittävästi rohkeutta käyttää englantia ja se on hieno asia. Hugokin keskusteli eilen outletissä pitkät pätkät myyjän kanssa ja käänsi sen minulle. Mahtavaa!

Ranta Octopussy tai jotain sinne päin...

Hugon mentyä otimme taksin rannalle, jossa olimme Tonin kanssa viime kesänä kerran käyneet. Kiva näyttää puhelimen kartalta, että ehkä tuonne suuntaan haluamme. Hyvin me sinne löysimme ja saimme hyvät paikat. Tosin olimme siellä n. klo 11 ja meidän jälkeen ei 3 vierekkäistä paikkaa enää löynyt. Juli oli suruissaan Hugon lähdöstä mutta meren nähtyään piristyä kummasti. Tämän rannan ihanan paksut patjat, mahtava musiikki (jazzia, bluesia, rentouttavan letkeää muuta musiikkia) ja pehmeä hiekkaranta takasivat onnistuneen päivän. Paitsi…. Kolautin varpaani johonkin kiveen (mistä ihmeestä se sinne oli eksynyt) ja seuraavana päivänä se oli musta. Taisi venähtää/murtua… No, mukana se tulee.

Rannalta menimme keskustaan. Haaveilin muutamasta kenkäkaupasta, mutta lauantain illan kunniaksi ne olivat jo kiinni. Voihan nenä…Kaikki toivo maanantain Maroussin kenkäkaupoille.

29.6.14

Teimme kotona koneilla töitä ja Julin herättyä kyselimme haluaako hän rannalle vai läheiselle kukkulalle katsomaan maisemia. Ehkä "myimme" huonosti eli ranta vei voiton. Toni keksi kysyä vuokranantajalta autoa lainaksi. Hän siis oli tarjonnut sitä ennenkin meille. Onneksi Vasilis (vuokranantaja) oli kotona ja saimme Avensiksen allemme. Suuntasimme puhtaille vesille. Maisemat olivat upeat!!!!! Nyt ei ollut Miota ohjaamassa, vain padin kartta ja se toimi hienosti.

Menimme yhdelle rannalle minne Toni keväällä oli pyöräillyt vuokrantantajamme ja hänen kavereiden kanssa. Voi apua, ihmisiä kuin muurahaisia ja discon jytke pauhasi täysillä ainakin meidän mielestä. Vesi oli puhdasta, kova tuuli haittasi uimapatjan käyttöä. Sainkin sen noutaa yhdeltä laiturilta. En sentään mistään puusta ;). Surffarit tekivät uskoattomia temppujaan rannan vieressä. Siinä oli kait jokin hyvä paikka, josta ne läksivät kiihdyttämään toiselle puolelle lahtea ja taas takaisin. Pelkäsin uimareiden vuoksi, koska ei ollut mitään aitaa tms. uimareiden ja surffareiden välillä.

Poseidonin rauniot lähellä Souniota.

Aikamme kuunneltuamme discoa pakkasimme kamat ja lähdimme eteenpäin autolla. Poseidonin temppelin rauniot kävimme tsekkasimme ja ihailimme maisemia ylhäältä käsin. Sukeltajia oli alhaalla ja muutama venekin oli parkissa lahden poukamassa. Upeaa!

Lavrion satamasta. Siellä oli muuten yhdessä purjeveneessä
Ruotsin lippu.

Jatkoimme matkaa ja kartan mukaan Lavrion keskusta läheni. Löysimme upean rannan missä ei ollut mitään palveluja ja muutama paikallinen oli perheensä kanssa paikalla. Ihana! Vesi aivan upeaa, minäkin sukeltelin onnessani. Olen muuten oppinut sukeltamaan. Ennen en pistänyt mielelläni päätäni veden alle. Hienoa Päivi. Ja tietysti oppinut syömään mustia oliiveja. Simpukat, osterit ja etanat odottavat vielä oppituntejaan…. Näimme veden alle vähän kaloja ja hienoa kivimuodostelmia. Hieno päätös lomalle Kreikassa. Enää en halua mennä Ateenan rannoille tämän koettuani.

Tämä kuva lempiravintolastani Ateenasta. Tätä kukkivaa pensasta on tällä hetkellä joka puolella. Upea, sekin… Täältä saa parasta Cretan salaattia.

Tuntemattomaksi jäänyt paikka Lavrion satamasta katsottuna.

Klo 16.30 ja ylä- ja alapää on hoidettu taas tältä erää. Keskiosa saa jäädä Suomen hoitoon;). Nyt parturissa viime talvena takin poisottaja ja lattian lakaisija oli päässyt jo hiusten värjäämiseen ja pesun hoitajaksi. Hiusvärin tokin laittoin valmiiksi itse parturi. Itse parturi leikkasi hiukseni ja kolmas henkilö, uusi kasvo (mies) parturissa, kuivasi ja föönasi. Rahastaja oli neljäs henkilö. Näin tällä kertaa. Vieläkään ei kysytty värin sopivuutta, vaan otettiin se sama mikä ennenkin. Onneksi olen ollut em. väriin tyytyväinen. Hinta 45€ niin kuin viimeksikin. Sieltä kiiruhdimme Julin kanssa paikalliseen kebab-liikkeeseen. Take awayna kolme kpl kanagyrosta mukaan, teekaupausta vähän irtoteetä ja sitten suunnaksi Tonin työpaikan läheisyys. Kengät jäivät siis ostamatta. Löysin ne mitä etsinkin, mutta ei kokoa… Yhdet upeat kengät ja oikea koko löysin, mutta ne oli sitä paikallaan seisomista varten, ei kävelyä. Halvat ne olisi olleet, mutta jätin ostamatta.

Söin pikaisesti kauppakeskuksen penkillä ja kiiruhdin jalkahoitoon. Siellä meni tovi, jalat ja kynnet kuntoon, 16€. Sieltä jääteelle Julin ja Tonin kanssa. Nyyh, aika loppuu kohta ja kotiinpaluu tiedossa. Kävely läheisen kauppakeskuksen kautta kotiin oliiviöljypullo, vähän kynsilakkaa ja kasvonaamiota kassissa tuntui haikealta.

Kotona matkalaukut auki ja kaappien tyhjennys. Siinä ei kauan ns. nokka tuhise. Sitten ruoanlaittoa ja oleilua sekä lämmöstä nauttimista. Nyt on 32 astetta, Helsinki näyttää 15…. Jos vaikka pussittaisimme tätä lämpöä mukaan. Kotiin on ihana palata, vaikka jäisin toki tännekin. Onhan oma mies täällä, kotona Raumalla tyhjä talo.

Huomenna herätys klo 04 ja sitten taksilla kentälle. Jos kaikki menee tällä kertaa niin kuin aikataulussa on, olemme Suomessa tiistaina klo 13.05. Pidetään siis peukkuja, että kaikki menee aikataulun mukaan. Seuraava jakso täällä on tiedossa joulukuussa eli tämä hiljenee taas pitkäksi aikaa. Nähdään viiden kuukauden kulutta. Muistuttelen teitä taas tämän olemassa olosta, kun sen aika on. Kiva, jos olette jaksaneet lukea edes silloin tällöin sepustuksiani. Minä ainakin olen mielelläni tätä kirjoitellut. Kirjoitusvirheitä varmasti löytyy ja yritän niitä korjailla, kun huomaan ne.