Huhtikuu 1.4.14 alkoi aurinkoisissa merkeissä kotiterassilla. Marja ja Terhi surffailivat itsekseen tämän päivän. Minä latasin akkuja kotona. Jälkeen päin kävi ilmi, että tyttöset olivat käyneet naapurimme ostoskeskuksessa onnistuneilla ostoksilla. Ja mä istuin 100 metrin päässä terassilla kotona. Voi voi, jäi tupatarkastus tekemättä. Keskiviikkona 2.4.14 alkoi treffeillä Pireuksen satamassa. Kotoa sinne minulta vei yhteensä 1h, eli 15 min kävely + metron odotus ja 45 min metrolla linjan päätepisteeseen. Onneksi sain aamuruuhkaisessa metrossa istumapaikan.
Marjalla ja Terhillä oli hyvät opaskirjat karttoineen päivineen. Pystyimme hyvin suunnistamaan kohteiden välillä. He olivat perehtyneet jo etukäteen minne haluavat mennä. Minä siis olin tällä kertaa opastettavana, en oppaana. Kivaa! Olen toki käynyt Pireuksessa ennenkin, mutta nyt kiertelimme huvivenesatama-alueet meren rantaa pitkin. Löysimme aivan ihanan rantakuppilakadun. Sinne piipahdimme virkistäville juomille. Hupia aiheutti oluttuopposet, joissa oli ihan eri määrät juotavaa.
Terassilta oli hieno näkymä rinteeseen yli kalasataman. Veneet olivat pieniä purtiloita huvivenesataman jahteihin verrattuna. Ja aivan alkeellisen näköisiä, mutta varmaankin ihan toimivia veneitä kalastukseen. 
Jatkoimme matkaa kohteena hiekkarannat. Ennen niitä on löydettävä ratikkalinjan päätepysäkki. Siihen on helppo mennä, koska sen reitti on T-mallinen. Kunhan katsoo, että se menee rantaa pitkin toiseen päähän. Eihän se mennyt eli piti vaihtaa puolessa välissä toiseen ratikkaan. Ihanan väljää, ei tungosta eikä hikisiä aurinkorasvojen kyllästämiä ihmisiä ollenkaan. Matkalla ratikalle törmäsimme komeisiin köynnöskukkaseen. Siitä oli myös komea näkymä alas päin merelle.
Rannalla makoili jonkin verran ihmisiä ja myös uimassa oli ihmisiä. Kastelimme varpaitamme ja oikein virkistäväähän se oli. Emme kuitenkaan pulahtaneet uimaan, vaan nautimme auringon lämmöstä hiemalla. Viereistä ravintolaa rakennettiin monen miehen voimin ja aurinkotuoleja hiottiin puhtaaksi. Siis sesonki on edessä. Rannatkin olivat vielä siivoamatta, mutta siltin suht hyvässä kunnossa. Aikamme "emakoituamme" otimme ratikan Glyfadaan, kävimme syömässä ravitsevat kebabit ja kreikkalaisen salaatin. Ravintolan edessä oli ristimämme yksityisetsivämiehet autoineen. Olisin ottanut kuvan heistä, kuin suoraan Kaurismäen elokuvasta.
Matka keskustaan oli puuduttava, pysäkkejä joka kadun kulmassa. Kävimme läksiäiskahvilla Syntagman aukiolla. Terhi sai "ihailijan", joka pärisytti kieltään Terhin kasvojen edessä. Sitä ei koskaan tiedä ketä tulee vastaan :): Naisia harmitti Lufthansa lakko, joka peruutti lentoja urakalla. Toivoimme, että he pääsisivät Suomeen saakka, vaikka mutkan kautta. Hätämajoitus oli tarjolla meidän luona, jos niin käy, etteivät pääse millekään lennolle Ateenasta. Päivä oli hauska ja antoisa. Kiitos vierailusta Terhi ja Marja!
Perjantaina 4.4.14 lähdimme kukon laulun aikaan Rafinan satamaan kohteena Mykonos. Paikka valikoitui kohtuullisen laivamatkan takia, kesto 4,5h. Varausvaiheessa luimme netistä, että saari on homo- ja nudistiystävällinen saari sekä siellä käy myös julkkiksia ahkeraan.
Itse satamassa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhdessä kahvilassa oli pari ihmistä ja saimme aamukahvit ja -teet. Pikkuhiljaa alkoi ihmisiä valumaan kohti laivaa. Laivaan mennään peräkannen kautta, ei siis mitään tunneleita tms. laivan kylkeen. Autot, mopedit ja ihmiset menivät samasta aukosta sisään. Itse laivassa oli kaksi kahvinostopaikkaa, kansipaikat ja ykkösluokan lentokoneistuimet. Matkalla pysähdyttiin muutamassa satamassa. Toisessa satamass olimme jo pitkällä ulkona ihmetellen missä meidän hotellin kuljettaja on. Sitten yksi muu kyltin pitäjä kyseli huonolla englannilla mitä etsimme. Adonis (meidän hotellin nimi), toinen sanoi Tinos, Toni Adonis…. Kunnes tajusimme, että olemme aivan väärässä satamassa. Juoksimme nopsaan laivaan, autojen kansi oli jo kiinni. Ne varmaan säälistä jättivät kävelysillan meille… Totesimmekin ennen tätä hässäkkää, että laiva on ajoissa, 10 min etuajassa. Siksi emme ihmettelleen sen enempää, vaan marssimme marttojen perässä ulos laivasta. Heistä lähemmin seuraavassa kappaleessa.
Pakko kertoa marttakerhosta, jotka valloittivat suurimman osan paikoista meidän lähettyvillä. Kaikilla hameet päällä, risti kaulassa ja muovikassit täynnä erilaisia eväitä, leipiä (siis kokonaisia folioon pakattuna), jotain raamatun kaltaisia pieniä kirjasia sekä pelikortin näköisiä kortteja, joita he jakelivat toisilleen, siis 1 kpl/hlö. Meillekin tarjottiin kuivakakun tyylistä kakkua. Ystävällistä, eikö? Yksi päämartta keräsi nämä folioon pakatut leivät muovikassiinsa. Onneksi eivät laulanneet mitään. Ihmettelimme minne ne leivät oikein vievät. Se selvisi käydessämme yhdessä kirkossa saarikierroksellamme. Äänekästä keskustelua tosin oli riittämiin. Nämä ihan oikeasti ovat puoli kuuroja, kun puhuvat niin lujaa. Nämä martat muuten jäivät tuonne Tinokselle, missä mekin äkkisteltään piipahdimme.
Mykonoksella Adoniksen kylttimies odotti meitä ja lähti kiidättämään meitä kohti Adonis-hotellia kertoen samalla lyhyesti Mykonoksesta. Kello oli n. 12.30 ja onneksi saimme hotellihuoneen jo. Huone oli siisti ja käynti takaterassille korvasi parvekkeen. Merinäköalaa ei ollut mutta ei se haitannut. Hotellin omistajan "suuntautumisesta" ei voinut erehtyä...
Melkein kaikki rakennukset saarella ovat sinivalkoisia, suurin osa hotelleita oli vielä kiinni ja remontin alla kesäsesonkia varten. Sama koski myös keskustan liikkeitä. Jokaisessa suljetussa liikkeessä oli remontti tai tavaroiden esille laitto meneillään.
Toimivat tuulimyllyt ovat 1600-luvulta ja ovat suosittuja turistinähtävyyksiä. Saaren pääkaupungin, Choran, yksi kuvatuimmista kohteista on värikkäät parvekkeet meren yläpuolella. Mahtaa niissä olla kosteutta talvella.
Pelikaani oli eksynyt keskustan labyrinttiin ja pelästytti leukojen loksautuksillaan Tonin pahanpäiväisesti. Mä onneksi tulin perässä. Olisin varmaan kirkunut pelästyksestäni… Keskusta tosiaan oli "pikku-venetsia", jossa mopot, ihmiset sekä hassut kolmipyöräiset pakettiautomopot veivät liikkeisiin tavaroita ja matkalaisten matkalaukkuja hotelleihin.
Perjantaina olimme lähirannalla hetken tuulesta huolimatta. Eipä siellä ketään muuta ollutkaan. Lauantaina erittäin tuulisesta päivästä johtuen vuokrasimme skootterin ja lähdimme ilman karttaa suunnistamaan parille rannalle, Paradise ja Super Paradise. Toinen perheille tarkoitettu, toinen homoille ja nudisteille. Matkalla näimme todella monta kirkkoa, mäen päällä voi olla montakin pientä kirkkoa. Sitä en osaa sanoa, miksi kirkkojen kattojen värit vaihtelivat.
Super paradise-ranta sijaitsi ison mäen takana, joka siis tarkoitti, että meitin menovehje ei jaksa kahta ihmistä kantaa ylös saakka. Pääsimme kuitenkin alas hyvin ja ranta oli tyhjä, isot aallot löivät rantaan. Muistin, että tämä ranta ei ollut perheille ja alla oleva kuva wc-opastuksesta minusta tuki sitä muistikuvaa. Jälkeen päin luin oppaasta, että tämä ranta onkin perheille. Mutta kaunis ohjeistus kuitenkin.
Lähdimme samaa reittiä pois ja jalkapatikkaanhan mä jouduin. Ei 50-kuutioinen, 230 000km ajettu peli enää jaksa kahta ihmistä jyrkkää ylämäkeä viedä. Tie ei ollut mikään ihmeellinen eli minkälainen ruuhka siellä kesällä mahtaa ollakaan.
Paradise-ranta oli myös ylämäen jälkeen alhaalla. Itse rannassa ei ollut mitään ihmeellistä, pienehkö poukama ja melko hienoa hiekkaa.
Sunnuntaina menimmekin sitten jo kartan kanssa. Suunnistimme ensin saaren yhteen ja ainoaan isompaan kylään kahville. Siellä paikalliset papat olivat jo hyvässä vauhdissa outzo-lasien kera. Keskusaukiolla oli alkamassa juoksukisat, joihin nuoret ilmeisesti osallistuivat. Kirkon menot kaikuivat aukiolla ja päätimmekin mennä tutustumaan itse kirkkoon, koska sitä on kehuttu oppaassa. Ihmiset tulivat ulos tilaisuuden päättyessä servetin omainen kuppi kädessä, jossa oli vaaleaa leipäpaloja. Siis ne oli niitä samanlaisia leipiä, joita näimme laivassa martoilla. Ne veivät leivät kirkkoon jaettavaksi muille osallistujille. Niitä pappi sitten jakoi osallistujille ristin merkin tehtyään ihmiselle. Itse kirkko on pieni, täynnä kultaa tai ainakin kullan väristä, suitsukkeet tuoksuivat todella voimakkaalta. Reunoilla oli kapeita tuoleja, joita voi vetää esiin haluttaessa.
Jatkoimme matkaa ympäri saaren kaakkoisosaa. Aurinko lämmitti mukavasti. Menimme katsomaan kahta "tissiä" niin kuin hotellin respa kertoi kahdesta mäen nyppylästä rannalla. Niiden vieressä oli Anna-ranta ja haimme tuulen suojaa epätoivoisesti. Vajaan tunnin oltuamme jatkoimme matkaa kohteena saaren toisen puolen ranta, Ftelia. Sinne vei hiekkatie, jossa pari maasturia meni off roudia. Katsoivat varmaan kieroon meitä mutta ei se meitä haitannut. Ei tuullut yhtään, aivan ihana ranta. Ei palveluja, vain hienoa hiekkaa eikä ihmisiä, taaskaan. Vaatteet pois ja uimaan. Talviturkki on siis heitetty pois. Ihanan virkistävää! Harmi, kun emme ehtineet kauaa siellä olemaan, koska lautta lähti klo 16 takaisin kohti Rafinaa ja kotia.
Lautta lähti ajallaan, mukana kourallinen asiakkaita. Tinokselta eli siltä seuraavalta saarelta tuli enemmän ihmisiä. Tinoksen kaupunki oli värikkäämpi eli niin sinivalkoinen kuin Chora ja Mykonos kokonaisuudessaan. Vielä yksi pysähdys ennen Rafinaa ja lautta pamahti täyteen sekä ihmisiä että autoja. Onneksi telkkarista tuli Formulaa ja kahdesta muusta telkkarista tuli myös eri ohjelmat. Siis kolmea kanavaa pystyi samalta paikalta seuraamaan.
Matka oli onnistunut, lautat 110,- ja hotelli saman verran kahdelta ihmiseltä ja kahdelta yöltä. Skootteri maksoi vuorokaudelta 10,- + bensat 15,- ja renkaan paikkaus 5,-. Renkaassa oli naula ja asiantunteva mies huomasi sen, kun laittoi ilmaa renkaaseen. Sen paikkaus kävi kyllä niin näppärästi, etten ole moista ennen nähnyt.
7-13.4.14 eli kokonainen viikko meni rauhallisesti, vähän tuliaisia miettien ja muutakin käytännön järjestelyjä tehden. Kotiinpaluuhan on jo ensi viikolla. Olen iloinen, että pääsen kotiin mutta ikävä tännekin tulee. Toni oli kolmisen päivää Briteissä työmatkalla, mä oleilin kotona terassilla makoillen, kävin salilla ja varaamassa parturin ensi tiistaiksi samasta paikasta, jossa viimeksikin kävin. Ostimme muuten Mykonokselta pari uimapatjaa, että voimme mennä terassille vaakatasoonkin. Ihan sieltä asti piti tuoda, kun ei lähikaupassa, nimeltään Jumbo, ollut. Tämä Jumbo on kahden Citymarketin kokoinen ostosparatiisi, jossa on melkein kaikkea ja moooonta eri väristä ja kokoista. Se on siis paikallinen Vapaa Valinta tai Tokmanni.
Torstaina illalla oli sovittuna vuokranantajan kanssa, että hän tulee vaihtamaan akvaarioon veden. Hän hoiti hommat, antoi uuden lääkekuurin kaloille ja uutta vettä + primeria veteen. Kolmesta kalasta yksi oli kuolemaisillaan ja viikko sitten saadun lääkekuurin ansioista se oli virkuinen ja söi. Myöhemmin illalla yksi kala oli vain paikoillaan, ei siis sama mikä ennen. Ajattelin jo, että voihan …., jos se kuolee. Aamulla odotti surullinen näky… Pikkukala eli se mikä oli sairas aikaisemmin, oli kyljellään pohjassa. Arvaa harmittiko! Niin hyvin toipui mutta nyt sitten uuden lääkkeen ja veden saatuaan kuoli. Hautajaiset pystyyn, puolet vedestä vaihtoon, uutta vettä+primeriä ja sormet ristiin, että nämä kaksi jäävät henkiin.
Toni tuli perjantaina illan suussa kotiin, lauantaina oleilimme vähän auringossa, grillasimme ensimmäistä kertaa (lohta, nammmm) ja kävimme salilla kiusaamassa itsemämme. Lohen palanen painoi n. 500g ja hintaa kappaleella oli 5,60,-. Tuli ikävä Pic'n Payn kokonaisia lohia… Sunnuntaina suunnitelmissa oli lähteä rannalle. Ilma ei ollut yhtä aurinkoinen kuin lauantaina, mutta sinnikkäästi suuntasimme sinne. Emme olleet ainoita kaheleita. Noin 50-60-vuotiaiden naisjoukko kokoontui koirineen rannalle, kävivät uimassa ja kaikilla oli uimaräpylät jalassa. Ilmeisesti suomalaisittain vesijumppasivat. Merivesi oli aika virkistävän lämpöistä… Pilvet kuitenkin tulivat haittamaan "palvomistamme" ja suuntasimme syömään.
Lounaan söimme läheisessä ja tutussa huvivenesataman ravintolassa. Pastaa ja risottoa, nam nam. Vieressä kuva jauhokauhan uusiokäytöstä. Sämpylät tuotiin myös kauhassa.
Menimme ratikalla keskustaan (pummilla…), kävimme varmaan 10 kenkäliikettä läpi mutta ei tärpännyt. Luovutin suosiolla, kengän koko on 35 tässä maassa, ei voi mitään.
Metrolla kotiin, pilvet tummenivat mitä lähemmäksi kotiamme pääsimme. Sisälle päästyämme meni varmaan 15 minuuttia, kun tuli ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen jysäytteli parin kilometrin päässä vähän aikaa, sitten aurinko pilkisteli pilven takaa.
Kalatilanne: hyvä: kaksi kalaa on vielä hengissä ja ovat yhtä virkuisia kuin ennenkin.
Maanantai ja tiistai 14-15.4.14
Viimeiset mietinnät mitä pitää ostaa tai olla ostamatta kotiin. Kenkiä metsästin edelleen, yhdet löysin mutta liian isot. Taas. Pitääkö mun ostaa pussillinen pumpulia ja tökkiä täytettä kengän kärkeen? Olen muuten kerran niin tehnytkin. Ei hyvä idea kuitenkaan. Kauppa lupasi etsiä muista myymälöistä, jos löytyisi pienempää mallia. Lupasivat soittaa tiistaina… Kello on nyt 16.40 ja ei ole ainakaan vielä soittanut.
En ole varmaan ennen kirjoittanutkaan, että kauppa kuin kauppa, myyjä ja henkilökuntaan kuuluvat on kingi, ei asiakas. On sitten kyseessä supermarket tai kosmetiikkakauppa, hyllyn täyttäjä tyrkkää vaununsa asiakkaan kylkeen kiinni siten, että jos et väistä, saat jaloillesi. Ihan oikeasti näin on käynyt monta kertaa. Eilen katsoin kynsilakkoja, joita muuten oli paaaljon herkullisissa väreissä, miesmyyjä (huom. mies vastasi kynsilakkaosastosta) tuli vihellellen ihan viereeni ja alkoi kurottaa kasvojeni eteen uusia lakkoja. Pakkohan siinä oli väistää, pienempää ahdisti viheltävä mies kynsilakkoineen. Vihellys jatkui ja mä siirryin toiseen osastoon. Pitäkööt lakkansa. Samanlainen esimerkki on supermarketista, riisit jäi niille sijoilleen, kun suotunen siirtyi pois kärryjen alta.
Tiistaina kävin samaisessa parturissa missä ennenkin. Eipä ole ennen näinkään käynyt. Minulta ei kysytty mitään minkälaista väriä laitetaan, vaan kerran parturi vilkaisi hiuksiani ja jatkoi värituubien tyhjentämistä väriastiaan. Toinen parturi levitti sen sanomatta sanakaan, pesi vaikutusajan jälkeen pois. Sitten kysyttiin, että leikataanko, yes please. Samanlaisestiko kuin ennenkin, yes please (oliko mulla vaihtoehtoja sanoja jotain muuta…). Sitten tuli samainen parturi kuin ennenkin, leikkasi, föönasi, otti kapan pois ja siinä se. Ei peilin peiliä tahi mitään muutakaan otsatukan pituutta koskevaa kyselyä tms. Hän siis oikeasti puhuu vähän englantia, ainakin viimeksi. Tosin nyt naikkonen oli erittäin myrtsi, jotain komentelua tälle apulaiselle oli havaittavissa. Eleet ja ilmeet kertovat 1000 sanaa kielitaidottomallekin. Hinta oli 5,- halvempi kuin viimeksi eli 40,-. Loppujen lopuksi väri on hyvä, leikkaus oli lähinnä tasoitusta eli ilmeisesti kasvatan tukkaa tällä hetkellä :).
Kotona selasin epätoivoisesti lentoja kesäksi minulle ja Tonin lapsille. Ei ole halpaa ei… Ja vielä päälle kenties Kreetalle liput. Pitäähän jossain saarella käydä nauttimassa rantalomasta, eikö?
Harmittaa vähän lähteä Suomeen. Täällä sää alkaa vasta lämpenemään. Nytkin istun terassilla bikinit päällä ja pusero sidottuna "uuden pään" ympärille, ettei vaan aurinko haalista väriä… Huomenna lento kotiin ja tämä foorumi hiljenee ainakin siihen saakka, kunnes palaan tänne kesäkuussa. Tarkoitus on olla kesäkuu täällä ja heinäkuu Suomessa. Kiitos, kun olet jaksanut lukea näitä tarinoitani. Kuullaan taas ensi kerralla.
Itse satamassa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhdessä kahvilassa oli pari ihmistä ja saimme aamukahvit ja -teet. Pikkuhiljaa alkoi ihmisiä valumaan kohti laivaa. Laivaan mennään peräkannen kautta, ei siis mitään tunneleita tms. laivan kylkeen. Autot, mopedit ja ihmiset menivät samasta aukosta sisään. Itse laivassa oli kaksi kahvinostopaikkaa, kansipaikat ja ykkösluokan lentokoneistuimet. Matkalla pysähdyttiin muutamassa satamassa. Toisessa satamass olimme jo pitkällä ulkona ihmetellen missä meidän hotellin kuljettaja on. Sitten yksi muu kyltin pitäjä kyseli huonolla englannilla mitä etsimme. Adonis (meidän hotellin nimi), toinen sanoi Tinos, Toni Adonis…. Kunnes tajusimme, että olemme aivan väärässä satamassa. Juoksimme nopsaan laivaan, autojen kansi oli jo kiinni. Ne varmaan säälistä jättivät kävelysillan meille… Totesimmekin ennen tätä hässäkkää, että laiva on ajoissa, 10 min etuajassa. Siksi emme ihmettelleen sen enempää, vaan marssimme marttojen perässä ulos laivasta. Heistä lähemmin seuraavassa kappaleessa.
Pakko kertoa marttakerhosta, jotka valloittivat suurimman osan paikoista meidän lähettyvillä. Kaikilla hameet päällä, risti kaulassa ja muovikassit täynnä erilaisia eväitä, leipiä (siis kokonaisia folioon pakattuna), jotain raamatun kaltaisia pieniä kirjasia sekä pelikortin näköisiä kortteja, joita he jakelivat toisilleen, siis 1 kpl/hlö. Meillekin tarjottiin kuivakakun tyylistä kakkua. Ystävällistä, eikö? Yksi päämartta keräsi nämä folioon pakatut leivät muovikassiinsa. Onneksi eivät laulanneet mitään. Ihmettelimme minne ne leivät oikein vievät. Se selvisi käydessämme yhdessä kirkossa saarikierroksellamme. Äänekästä keskustelua tosin oli riittämiin. Nämä ihan oikeasti ovat puoli kuuroja, kun puhuvat niin lujaa. Nämä martat muuten jäivät tuonne Tinokselle, missä mekin äkkisteltään piipahdimme.
Melkein kaikki rakennukset saarella ovat sinivalkoisia, suurin osa hotelleita oli vielä kiinni ja remontin alla kesäsesonkia varten. Sama koski myös keskustan liikkeitä. Jokaisessa suljetussa liikkeessä oli remontti tai tavaroiden esille laitto meneillään.
Toimivat tuulimyllyt ovat 1600-luvulta ja ovat suosittuja turistinähtävyyksiä. Saaren pääkaupungin, Choran, yksi kuvatuimmista kohteista on värikkäät parvekkeet meren yläpuolella. Mahtaa niissä olla kosteutta talvella.
Pelikaani oli eksynyt keskustan labyrinttiin ja pelästytti leukojen loksautuksillaan Tonin pahanpäiväisesti. Mä onneksi tulin perässä. Olisin varmaan kirkunut pelästyksestäni… Keskusta tosiaan oli "pikku-venetsia", jossa mopot, ihmiset sekä hassut kolmipyöräiset pakettiautomopot veivät liikkeisiin tavaroita ja matkalaisten matkalaukkuja hotelleihin.
Perjantaina olimme lähirannalla hetken tuulesta huolimatta. Eipä siellä ketään muuta ollutkaan. Lauantaina erittäin tuulisesta päivästä johtuen vuokrasimme skootterin ja lähdimme ilman karttaa suunnistamaan parille rannalle, Paradise ja Super Paradise. Toinen perheille tarkoitettu, toinen homoille ja nudisteille. Matkalla näimme todella monta kirkkoa, mäen päällä voi olla montakin pientä kirkkoa. Sitä en osaa sanoa, miksi kirkkojen kattojen värit vaihtelivat.
Super paradise-ranta sijaitsi ison mäen takana, joka siis tarkoitti, että meitin menovehje ei jaksa kahta ihmistä kantaa ylös saakka. Pääsimme kuitenkin alas hyvin ja ranta oli tyhjä, isot aallot löivät rantaan. Muistin, että tämä ranta ei ollut perheille ja alla oleva kuva wc-opastuksesta minusta tuki sitä muistikuvaa. Jälkeen päin luin oppaasta, että tämä ranta onkin perheille. Mutta kaunis ohjeistus kuitenkin.
Paradise-ranta oli myös ylämäen jälkeen alhaalla. Itse rannassa ei ollut mitään ihmeellistä, pienehkö poukama ja melko hienoa hiekkaa.
Sunnuntaina menimmekin sitten jo kartan kanssa. Suunnistimme ensin saaren yhteen ja ainoaan isompaan kylään kahville. Siellä paikalliset papat olivat jo hyvässä vauhdissa outzo-lasien kera. Keskusaukiolla oli alkamassa juoksukisat, joihin nuoret ilmeisesti osallistuivat. Kirkon menot kaikuivat aukiolla ja päätimmekin mennä tutustumaan itse kirkkoon, koska sitä on kehuttu oppaassa. Ihmiset tulivat ulos tilaisuuden päättyessä servetin omainen kuppi kädessä, jossa oli vaaleaa leipäpaloja. Siis ne oli niitä samanlaisia leipiä, joita näimme laivassa martoilla. Ne veivät leivät kirkkoon jaettavaksi muille osallistujille. Niitä pappi sitten jakoi osallistujille ristin merkin tehtyään ihmiselle. Itse kirkko on pieni, täynnä kultaa tai ainakin kullan väristä, suitsukkeet tuoksuivat todella voimakkaalta. Reunoilla oli kapeita tuoleja, joita voi vetää esiin haluttaessa.
Jatkoimme matkaa ympäri saaren kaakkoisosaa. Aurinko lämmitti mukavasti. Menimme katsomaan kahta "tissiä" niin kuin hotellin respa kertoi kahdesta mäen nyppylästä rannalla. Niiden vieressä oli Anna-ranta ja haimme tuulen suojaa epätoivoisesti. Vajaan tunnin oltuamme jatkoimme matkaa kohteena saaren toisen puolen ranta, Ftelia. Sinne vei hiekkatie, jossa pari maasturia meni off roudia. Katsoivat varmaan kieroon meitä mutta ei se meitä haitannut. Ei tuullut yhtään, aivan ihana ranta. Ei palveluja, vain hienoa hiekkaa eikä ihmisiä, taaskaan. Vaatteet pois ja uimaan. Talviturkki on siis heitetty pois. Ihanan virkistävää! Harmi, kun emme ehtineet kauaa siellä olemaan, koska lautta lähti klo 16 takaisin kohti Rafinaa ja kotia.
Lautta lähti ajallaan, mukana kourallinen asiakkaita. Tinokselta eli siltä seuraavalta saarelta tuli enemmän ihmisiä. Tinoksen kaupunki oli värikkäämpi eli niin sinivalkoinen kuin Chora ja Mykonos kokonaisuudessaan. Vielä yksi pysähdys ennen Rafinaa ja lautta pamahti täyteen sekä ihmisiä että autoja. Onneksi telkkarista tuli Formulaa ja kahdesta muusta telkkarista tuli myös eri ohjelmat. Siis kolmea kanavaa pystyi samalta paikalta seuraamaan.
Matka oli onnistunut, lautat 110,- ja hotelli saman verran kahdelta ihmiseltä ja kahdelta yöltä. Skootteri maksoi vuorokaudelta 10,- + bensat 15,- ja renkaan paikkaus 5,-. Renkaassa oli naula ja asiantunteva mies huomasi sen, kun laittoi ilmaa renkaaseen. Sen paikkaus kävi kyllä niin näppärästi, etten ole moista ennen nähnyt.
7-13.4.14 eli kokonainen viikko meni rauhallisesti, vähän tuliaisia miettien ja muutakin käytännön järjestelyjä tehden. Kotiinpaluuhan on jo ensi viikolla. Olen iloinen, että pääsen kotiin mutta ikävä tännekin tulee. Toni oli kolmisen päivää Briteissä työmatkalla, mä oleilin kotona terassilla makoillen, kävin salilla ja varaamassa parturin ensi tiistaiksi samasta paikasta, jossa viimeksikin kävin. Ostimme muuten Mykonokselta pari uimapatjaa, että voimme mennä terassille vaakatasoonkin. Ihan sieltä asti piti tuoda, kun ei lähikaupassa, nimeltään Jumbo, ollut. Tämä Jumbo on kahden Citymarketin kokoinen ostosparatiisi, jossa on melkein kaikkea ja moooonta eri väristä ja kokoista. Se on siis paikallinen Vapaa Valinta tai Tokmanni.
Torstaina illalla oli sovittuna vuokranantajan kanssa, että hän tulee vaihtamaan akvaarioon veden. Hän hoiti hommat, antoi uuden lääkekuurin kaloille ja uutta vettä + primeria veteen. Kolmesta kalasta yksi oli kuolemaisillaan ja viikko sitten saadun lääkekuurin ansioista se oli virkuinen ja söi. Myöhemmin illalla yksi kala oli vain paikoillaan, ei siis sama mikä ennen. Ajattelin jo, että voihan …., jos se kuolee. Aamulla odotti surullinen näky… Pikkukala eli se mikä oli sairas aikaisemmin, oli kyljellään pohjassa. Arvaa harmittiko! Niin hyvin toipui mutta nyt sitten uuden lääkkeen ja veden saatuaan kuoli. Hautajaiset pystyyn, puolet vedestä vaihtoon, uutta vettä+primeriä ja sormet ristiin, että nämä kaksi jäävät henkiin.
Toni tuli perjantaina illan suussa kotiin, lauantaina oleilimme vähän auringossa, grillasimme ensimmäistä kertaa (lohta, nammmm) ja kävimme salilla kiusaamassa itsemämme. Lohen palanen painoi n. 500g ja hintaa kappaleella oli 5,60,-. Tuli ikävä Pic'n Payn kokonaisia lohia… Sunnuntaina suunnitelmissa oli lähteä rannalle. Ilma ei ollut yhtä aurinkoinen kuin lauantaina, mutta sinnikkäästi suuntasimme sinne. Emme olleet ainoita kaheleita. Noin 50-60-vuotiaiden naisjoukko kokoontui koirineen rannalle, kävivät uimassa ja kaikilla oli uimaräpylät jalassa. Ilmeisesti suomalaisittain vesijumppasivat. Merivesi oli aika virkistävän lämpöistä… Pilvet kuitenkin tulivat haittamaan "palvomistamme" ja suuntasimme syömään.
Lounaan söimme läheisessä ja tutussa huvivenesataman ravintolassa. Pastaa ja risottoa, nam nam. Vieressä kuva jauhokauhan uusiokäytöstä. Sämpylät tuotiin myös kauhassa.
Menimme ratikalla keskustaan (pummilla…), kävimme varmaan 10 kenkäliikettä läpi mutta ei tärpännyt. Luovutin suosiolla, kengän koko on 35 tässä maassa, ei voi mitään.
Metrolla kotiin, pilvet tummenivat mitä lähemmäksi kotiamme pääsimme. Sisälle päästyämme meni varmaan 15 minuuttia, kun tuli ensimmäinen jyrähdys. Ukkonen jysäytteli parin kilometrin päässä vähän aikaa, sitten aurinko pilkisteli pilven takaa.
Kalatilanne: hyvä: kaksi kalaa on vielä hengissä ja ovat yhtä virkuisia kuin ennenkin.
Maanantai ja tiistai 14-15.4.14
Viimeiset mietinnät mitä pitää ostaa tai olla ostamatta kotiin. Kenkiä metsästin edelleen, yhdet löysin mutta liian isot. Taas. Pitääkö mun ostaa pussillinen pumpulia ja tökkiä täytettä kengän kärkeen? Olen muuten kerran niin tehnytkin. Ei hyvä idea kuitenkaan. Kauppa lupasi etsiä muista myymälöistä, jos löytyisi pienempää mallia. Lupasivat soittaa tiistaina… Kello on nyt 16.40 ja ei ole ainakaan vielä soittanut.
En ole varmaan ennen kirjoittanutkaan, että kauppa kuin kauppa, myyjä ja henkilökuntaan kuuluvat on kingi, ei asiakas. On sitten kyseessä supermarket tai kosmetiikkakauppa, hyllyn täyttäjä tyrkkää vaununsa asiakkaan kylkeen kiinni siten, että jos et väistä, saat jaloillesi. Ihan oikeasti näin on käynyt monta kertaa. Eilen katsoin kynsilakkoja, joita muuten oli paaaljon herkullisissa väreissä, miesmyyjä (huom. mies vastasi kynsilakkaosastosta) tuli vihellellen ihan viereeni ja alkoi kurottaa kasvojeni eteen uusia lakkoja. Pakkohan siinä oli väistää, pienempää ahdisti viheltävä mies kynsilakkoineen. Vihellys jatkui ja mä siirryin toiseen osastoon. Pitäkööt lakkansa. Samanlainen esimerkki on supermarketista, riisit jäi niille sijoilleen, kun suotunen siirtyi pois kärryjen alta.
Tiistaina kävin samaisessa parturissa missä ennenkin. Eipä ole ennen näinkään käynyt. Minulta ei kysytty mitään minkälaista väriä laitetaan, vaan kerran parturi vilkaisi hiuksiani ja jatkoi värituubien tyhjentämistä väriastiaan. Toinen parturi levitti sen sanomatta sanakaan, pesi vaikutusajan jälkeen pois. Sitten kysyttiin, että leikataanko, yes please. Samanlaisestiko kuin ennenkin, yes please (oliko mulla vaihtoehtoja sanoja jotain muuta…). Sitten tuli samainen parturi kuin ennenkin, leikkasi, föönasi, otti kapan pois ja siinä se. Ei peilin peiliä tahi mitään muutakaan otsatukan pituutta koskevaa kyselyä tms. Hän siis oikeasti puhuu vähän englantia, ainakin viimeksi. Tosin nyt naikkonen oli erittäin myrtsi, jotain komentelua tälle apulaiselle oli havaittavissa. Eleet ja ilmeet kertovat 1000 sanaa kielitaidottomallekin. Hinta oli 5,- halvempi kuin viimeksi eli 40,-. Loppujen lopuksi väri on hyvä, leikkaus oli lähinnä tasoitusta eli ilmeisesti kasvatan tukkaa tällä hetkellä :).
Kotona selasin epätoivoisesti lentoja kesäksi minulle ja Tonin lapsille. Ei ole halpaa ei… Ja vielä päälle kenties Kreetalle liput. Pitäähän jossain saarella käydä nauttimassa rantalomasta, eikö?
Harmittaa vähän lähteä Suomeen. Täällä sää alkaa vasta lämpenemään. Nytkin istun terassilla bikinit päällä ja pusero sidottuna "uuden pään" ympärille, ettei vaan aurinko haalista väriä… Huomenna lento kotiin ja tämä foorumi hiljenee ainakin siihen saakka, kunnes palaan tänne kesäkuussa. Tarkoitus on olla kesäkuu täällä ja heinäkuu Suomessa. Kiitos, kun olet jaksanut lukea näitä tarinoitani. Kuullaan taas ensi kerralla.
 |
| Terassin "kasvutilanne" 15.4.14 |
Ai että, kuulostaa ihanalta tuo olo ja elo siellä. Just tommoset pikkuretket olis niiiin kivoja. Kiitos näistä matkakertomuksista! t, Pia R :)
VastaaPoistaPikkuretket ovat kivoja, myönnän. Ja kun oli vielä seuraa niin vielä mahtavampaa :)
VastaaPoista