Tammikuu 2015

12-21.1.15

Mihin onnistuin kadottamaan viime viikon kertomukset? Voi harmituksen harmitus… Laitan tähän kuvia ja tekstit tulevat perässä… Marita onneksi tuli apuun ja taikoi jostain (hihasta?) vanhan tekstin. Yhdistelen tätä ja sitä vanhempaa versiota.

Voi kun voisi siirtää itsensä jollain aikakoneella toiseen osoitteeseen. Välttyisi samalla matkustamisen tuskista ja pakkaamisesta. Rutiinia ei taida tulla, vaikka kuinka usein laukkuaan pakkaisi. Aina jää jotain mitä pitäisi ottaa mukaan. Nytkin olin pikkulaukulla matkassa ja siltin pakkaaminen aiheutti ylimääräisiä hampaiden kiristelyä. Lufthansa ei ollut ilmoittanut lakosta, mutta tietenkin lento oli myöhässä. Onneksi vain tunnin ja se ei vaikuttanut jatkolentoomme. Ateenassa odotti vuokra-auto (Audi Q3, ajettu 250km), aika upea. Ennen kuin pirssi löytyi, menimme laskettelusuksipakaasin+ muiden laukkujen kanssa läpi tuulen ja vesisateen. Juu-u, toimme sukset etelään. Kämpille päästyänne tiesimme, että siellä on kylmää. Lämmöt pitää ottaa pois päältä, kun on pois kotoa. Sähkö on kallista. Jos emme itse sitä tee, vuokraisäntä käy kääntämässä lämmöt pois. Onneksi kaksi ilmalämpöpumppua lämmittää nopeasti, sänky oli kylläkin jääkylmä.

Aamulla jääkaapin avatessamme löyhkä oli kuvottava. Kuitenkaan ulkoisesti ei ollut mitään erikoista havaittavissa. Jätimme jääkaapin ja pakastelokeron sulamaan. Aamulenkiltä tullessani koko kämppä löyhkäsi ihan kuin kaasulle. Hain vuokraisännän ja kappas, pakastelokeron ovi oli täysin homeessa. Lumimyrskyjen, juu-u niitäkin täällä on ollut, aikana sähköt kuulemma olivat pois aina välillä. Siksi kait on mennyt homeeseen. Jynssäsin kaapit puhtaiksi mutta haju jäi nenääni, vaikka kuinka laitoin sitruunaa jääkaappiin. Etikkaa ei ollut. Onneksi kaapit olivat melko tyhjät jo alunperin mutta nyt meni loputkin roskiin.

Ihanat kukat piristävät mieltä monissa yleisissä paikoissa ja kotien ulkopuolella. Joulukuun joulutähtivillitys näyttää nyt tältä (kuva alla), kiitos pakkasöiden. 

Kuolleet joulutähdet palmun alla

Kielletyt hedelmät aidan takana
(koristemandariinit)

Sitrushedelmäkausi on parhalillaan. Appelsiineja kuluu runsaasti, sisällä ne eivät säily, vaan ne on pidettävä ulkona etteivät homehdu.

Viime viikosta on mielessä vain ongelma-jääkaappi ja -pakastin, niiden pesu ja edelleen ihme tuoksu kaapeissa sekä tietenkin laskettelumatka. "Myrkkykassanhoitaja" turkisliivissään (lue: hapan ilme ja sotamaalaus silmissä) antoi hernepussin kaupan päälliseksi ostaessani liemikuutioita. Ilmeeni oli varmaan kuvauksellinen, kun myrkky ei puhunut kuin kreikkaa ja minä ihmettelin mikä pussi kassiin ilmestyi. Täällä muuten kassat pakkaavat asiakkaiden ostokset joka puolella. Jono odottaa auliisi omaa vuoroaan, jotta kassan jälkeinen alue on tyhjä edellisen ostoksista. Siinä ei ole mitään hihnaa, vaan se on alaspäin viettävä lokero, minne pitäisi suurperheiden ostokset mahtua. Muovikassiin laitetaan vain muutama tuote. Ne eivät kestä viittä maitopurkkia mitenkään. Muuten saa kerätä ostoksiaan lattialta kassin pohjan pettäessä. Pussit eivät maksa mitään. Luonnonsuojelu huipussaan.

Yhtenä aamuna lenkillä otin suunnaksi "kengän pohjalliskaupan". Muistin, että yhden kadun varrella on monta apteekkia ja yksi erikoiskauppa, joka myy kaikkea apuvälineitä. Täällä siis apteekit myyvät myös kenkiä, esim. Ara-merkkiä. Apteekeissa ei ollut sellaista mitä etsin. Erikoiskaupassa myyjä tiesi heti ongelmani eli jalkapohjan laskeuma. Tarvitsen kengänpohjallisen, jossa on päkiän alla pallo. Tungin ne heti kenkään ja avot, kipu siirtyi päkiästä jalkapohjan keskiöön :). Kaksi päivää niillä käveltyäni ei satu enää niin paljon, ihanaa. Toivottavasti pohjalliset auttavat pitkällä aikavälillä.    

   

Parnassos laskettelurinne

Parnassos 

Parnassos ski centerissä kävimme siis tutustumassa joulukuussa, kun ei vielä ollut lunta. Nyt suuntasimme suksiemme kanssa, jotka siis roudasimme Suomesta saakka tänne. Netin mukaan lauantaisin hissit ovat auki klo 8-20. Kivaa, saa lasketella rauhassa. Alpeilla ei ole iltamäkiä kuin jossain. Kaikki mäet menevät yleensä klo 16 kiinni, kun niissä ei ole valaistusta. Perille päästyämme totesimme, ettei täälläkään ole hissit auki kuin klo 16 saakka. Hmmm, eipä yllättänyt. Miljoonien remontti viime kesänä oli onnistunut. Upea hissikabiini vei meidät puoleen väliin mäkeä. Osa kabiineista meni ylös saakka, mutta tietty me jäätiin puoleen väliin. Ei auttanut muu kuin mennä tuolihissillä ylös saakka. Lunta ei ollut paljoa, kivet siinsivät lumen alta jopa auki olevissa rinteissä. Suurin osa rinteistä oli suljettu. Ehdimme laskea 4h/24,-/hlö. Se aika riitti näiden mäkien kanssa. Ehdottomasti menisi koko päivä kivuttomasti, jos kaikki mäet olivat auki. Mäessä sai olla varovainen kivien ja tietysti muiden laskettelijoiden kanssa. After ski oli kahvi-tyylistä. Ei nähty ainuttakaan olutpulloa saatikka humalaista. 

Aamunäkymä hotellin parvekkeelta

Iltanäkymä hotellin parvekkeelta

Olimme varanneet hotellista yön, Arachova Anemolia hotellista. Saimme jostain syystä paremman huoneen, näkymä laaksoon. Aurinko oli juuri laskeutumassa mailleen, maisemat olivat upeat. Aamulla näkymä oli yhtä hieno, kun aurinko alkoi heräilemään. Tämä hotelli oli ainut, jossa oli vapaita huoneita. Emme pettyneet yhtään. Äänieristys oli onneton, muuten ok.

Kaatunut matkustaja-alus Pireuksen lähellä

Lähädimme ajoissa (klo 9.00) kohti kotia. Iteassa, missä siis kävimme myös joulukuussa, tien vieressä oli kolme miestä maastopuvuissaan ja haulikko olkapäällä+sormi valmiina liipasimella. Pientä ihmistä hirvitti mutta kaipa ne oli metsästämässä jotain eläintä tai lintua. Siitä tulikin mieleen, että eilen illalla hotellissa kuului selkeästi monta kertaa laukauksia. Ehkä jokin metsästysaika on ihan oikeasti meneillään… Teimme kunnon kiertoajelun eli ajoimme Patraksen kautta kotiin. Juuri ennen Pireusta pysähdyimme katselemaan maisemia. Tie oli kiemurrellut vuorten reunoja koko matkan, meri vieressä. Yksi matkustaja-alus "nukkui" kyljellään rannalla. En saanut selville netistä mikä laiva se on ja miksi se on edelleen edessä. 

Näkymä kotoa lähivuorelle, lunta!

Sää on ollut aurinkoinen, yöllä menee nurmikot huurteeseen. Lähivuorella on lunta, jota ei ollut viime vuonna ollenkaan. Vesisadetta ei tuloillan jälkeen ole ollut, onneksi. Saappaatkin jäivät kotiin. Laatikossa oli ollut eri kokoiset popot ja tietty koitin vain toista (sitä oikean kokoista). Pikkasen sapetti laukkuja pakatessa.

Thessalonikin rantaviiva

Sunnuntaina siis tulimme kotiin. Maanantaina aamulla avasin jääkaapin ja kappas, jääkaappi oli melko lämmin. Pakastin oli täysin lämmin ja meidän arvokkaat ruisleipämme sulaneet. Haju oli kuvottava. Sama pistävä haju, jota epäilimme alkujaankin freoniksi. Emme homeeksi niin kuin vuokraisäntä sanoi. Viestiä aamulla yläkertaan, isäntä tuli kohta käymään ja hän lupasi soittaa korjaajan. Se tulee torstaina, nyt on maanantai…

Taas kaikki mitä siellä oli sai heittää roskiin. Viime viikolla oli kylmää eli tuotteet säilyivät hyvin ulkonakin. Nyt on lämmintä, ei onnistu. Toni ilahdutti maanantaina töistä tullessaan, että tiistaina lähdetään Thessalonikiin. Ei ole jääkaappiongelmaa. 500 km meni auringon paistaessa, +18,5 lähtiessämme Ateenasta. Pimeys tulee n. klo 17.45. Matkalla poikkesimme tehtaalla, jossa tehdään jotain osia Tonin työmaalle. Kumimattoja he tutkailivat, kulkukoirat jaloissa sisällä tehtaassa. Se on kuulemma normaalia. Ulkona em. koira meinasi käydä jalkaani, vartiointi"moodi" iski päälle. Hui.

Tässä karttaote tekemästämme matkasta.
Kotipaikka on The Mall (kauppakeskus) ja
hiihtokeskus on kuvan ylimmäinen pallo Amfissan vieressä

Auringonlasku Thessalonikissa

22-29.1.15

Miten aika rientää näin nopeasti? Vastahan minä tänne tulin ja ensi viikolla on kotilento tiedossa. No, on minulla jo paluulento tänne varattuna :). Otimme viikonlopun rennosti, salilla, jumpissa ja kotosalla. Sunnuntaina oli "ne" vaalit. Kävimme aamusella kävelyllä ja ei nähty yhtään vaalipaikkaa. Koko päivä oli rauhallinen eikä ilmeisesti keskustassakaan ollut mitään "happeninkiä". Jälkikäteen luin jostain, että suurin osa vaalipaikoista oli kouluissa ja oppilailla oli jo perjantai vaapaa sekä myös maanantai vaaleista johtuen. Aurinko paistoi lämpimästi ja tutustuimme uuteen alueeseen. Tosin ei siellä mitään ihmeellistä ollut, kerrostaloja. Illalla salilta tullessamme ajoimme kotoa näkyvälle vuorelle, Parnithassa. Se on tämän alueen korkein, 1400m. Hieno casino + hotelli sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään vuoren rinteessä. Ilta pimeni ja näkyvyys ylhäältä olisi ollut huono. Meni ylös sellainen kaapelijunakin, jos ei omista autoa. Seuraavan kerran pitää aikatauluttaa meno sinne paremmin, että ehtisi nauttimaan näköalasta ja ehkä vähän vaeltaakin.

Kevään merkkejä

Alkuviikko meni tuttua rataa, aamulla ja illalla kuntosalilla/uimassa/jumpissa, päivällä ruoanlaittoa, nukkumista jne. Ongelmana oli vain yksi asia tuolla kuntosalilla. Kerron lyhyen tarinan siitä. Teimme sopimukset sinne vuodeksi eli umpeutui 24.1.15. Sovin heidän kanssaan suullisesti (minun virhe) kesäkuun lopussa, että jäsenyyteni jäädytetään joulukuun alkuun saakka eli n. puoli vuotta. Nyt sitä ei hyväksytä, kyseinen hlö ei ole enää siellä töissä. Ainut mitä he tarjoavat, on yhden kuukauden jäsenyys ilmaiseksi. Ei tule kuuloinkaan. Heittäisin siis 700 euroa hukkaan. Tonilla on sama tilanne  eli sairaalakeikan jälkeen oli 2 kuukautta urheilukieltoa. Siitä on olemassa läääkärin lausunto. Sitä ei hyväksytä, tarjotaan vain kuukauden hyvitystä. Joka päivä illalla, kun menemme salille, eri ihminen on keskustelemassa kanssamme asiasta ja kukaan ei tiedä, että todistuksia yms on jo annettu yritykselle. jne jne jne. Aina sama tilanne. Nyt lähetin pomolle kirjeen, vastaus tulee EHKÄ joskus ensi viikolla. Käsittämätöntä palvelua. Pitäisikö nyt mennä vierailemaan Olympia stadionin uimahallilla, josko sinne pääsisi ilman lukuisia terveystodistuksia uimaan…

Erikoinen puu, jossa oli pieniä kukkasia

Eilen lähdin päiväkävelylle kohteena kartasta katsomani puisto. Löysin sen hyvin ja kartan "tiet" olivat sateen uurruttamia soraväyliä. Puiston vieressä oli markkinoiden purkaminen menossa, mutta kauempaa kuului ääntä (huutoa). Sinne siis, siellä tapahtuu jotain. Sieltähän löytyi vihannesmarkkinat. Osa huuteli tuotteitaan aktiivisesti, koska sulkemisaika läheni ja vielä löytyi muutama myymätön tuote. Ostin appelsiineja, ison nipun persiljaa ja ison viinirypälerasin pikkuluumutomaatteja. Tomaatit osoittautuivat aivan ihaniksi. Nyt niitä on syöty urakalla ja ilmeisesti markkinat ovat vain kerran viikossa. Eihän ne maatilan myyjät englantia osanneet, kun yritin kysyä ovatko he siellä joka keskiviikko. Oliivimyyjästä tai siis niistä oliiveista en kehdannut ottaa kuvia. Suuni taisi jäädä taas auki, kun katsoin valehtelematta ainakin 20 isoa oliivikulhoa, joissa jokaisessa oli erilaisia oliiveja. Ne oli niin kauniitakin, öljyisiä ja kiiltäviä.

Perjantaina aamupäivällä lähetin sen sähköpostin sinne kuntosalille. Käyntikortissa titteli oli ns. avustaja, nyt sähköpostin allekirjoituksessa oli wellness-osaston johtaja. Pientä arvon nousua sitten viime kevään. Sain ystävällisen viestin, jossa hän kertoi lähettäneensä sen juuri meidän kuntosalin asiakaspalveluvastaaville eli juuri niille, joiden kanssa olemme asiasta keskustelleet alkuviikosta. Sen sähköpostin lähettämisestä minulle kului noin 4 tuntia niin sain vastauksen vastaavilta, että asia on JO hoidettu. Voimassaolopäivät siis siirtyivät niin kuin halusimmekin. Hyvä näin.

30-31.1.15

Lauantaina aamulla pakkasimme sukset ja lähdimme kohti Kalavritan hiihtokeskusta. Siellä on lunta yli puoli metriä. Heillä on sellainen palvelu, että sinne kun lähettää tekstiviestin, he vastaavat siihen kertoakseen lumen syvyyden. Kilometrejä ei ollut kuin 200, mutta aikaa meni 3,5h. Vuoristotie oli hidas, vettä satoi kaatamalla ja tuuli. Pelkäsimme kuinka itse hiihtokeskuksen kanssa käy. Lämpöä oli lähtiessä +18. Pelko oli aiheellinen, hiihtokeskus oli suljettu lumimyrskyn vuoksi… Lumiaurat aurasivat vasta parkkipaikkaa auki, lumikissat eivät olleet edes vielä tampanneet rinteitä ja klo oli 11.30. Ilmeisesti lunta on tullut koko viime yön. Auto heilui reilusti tuulessa. Ne ihmiset, jotka uskalsivat ulos autosta, rämpivät lumessa, tuiskussa ja tuulessa kohti avoinna olevaa rinnekahvilaa. Me nuolimme haavat ja lähdimme kohti Cave lakesia. Sinne pääsi vain opastetulla kierroksella, joka tietty oli kreikaksi. Onneksi yksi ryhmän jäsen käänsi lyhyesti oppaan selostukset meille, kunnes hänkin havaitsi, että me emme ymmärrä mitään. Emme edes sitä, ettei siellä saanut kuvata. Mahtava paikka. Samanlainen kuin tippukiviluola, mutta kaikki muodot ovat pehmeitä, pyöreitä, kuin runsas verho laskeutuisi alas verhotangosta. Netissä on parempia kuvia. Valaistus ei ollut oikein hyvä ja eihän siellä olisi saanut kuvatakaan. 

Ajoimme rantatietä kohti Korintosta. Osa kylistä oli rannassa aika autioita, osassa rantakahviloissa lauantai-ilta odotti asiakkaita. Matkan varrella poikkesimme Lidlissä ostoksilla. Siellä on ne halvemmat muovipussit kassahenkilön takana. Kuinka monta kertaa olemme käyneet em. kaupoissa enkä ole sitä ennen tajunnut. Ne pussit eivät maksa mitään. Ilmankos kukaan ei niitä maksullisia käytäkään kuin turistit ja muut "urpot". Tammikuu oli siinä, lämmin, aurinkoinen, aivan erilainen kuin viime vuonna. Lumikin on sulanut lähivuoren päältä.