Kesäkuu 2018

5-15.6.2018

Kolmen viikon loma/asuminen Kreikassa läheni hurjaa vauhtia niin kuin aina ennenkin. Lomareissut oli varattu Naxokselle ja Santorinille. 2 yötä ensimmäisessä paikassa ja 3 yötä seuraavassa. Itse matka Ateenaan alkoi taksi-bussi-kävely-juna-yhdistelmällä Raumalta Helsinkiin. Yölento on aika kätevä, mutta ei siitä nukkumisesta mitään tule istualteen. Pää notkahtelee puolelta toiselle, niska kipeä, joku kuorsaa jne. Lento oli joka tapauksessa ajoissa mutta odottelu koneesta poispääsyyn tais mennä se etuaika. Eihän terminaalin hlökunta ole valmiina kuin odotettuun laskeutumisaikaan.

Lämmin ilma tulvahti päin kasvoja koneesta tullessa. Se on aina yhtä yllättävä, vaikka sen hyvin tietää. Laukku saapui hihnalta aika nopsaan, autoon hyppy ja "kotiin" nukkumaan. Seuraava päivä menikin pienessä sumussa. Muksut lähtivät ensimmäistä kertaa kahdestaan kaupoille. Nyt heidät uskaltaa jo päästää ilman valvontaa lähiostoskeskukseen. Illalla käytiin uimassa ja kyllä se meri on aina yhtä suolainen mutta ihana uimapaikka. Lasit päähän ja kaloja katselemaan, se on mielenkiintoista.

Seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys, kun laiva Naxoksen saarelle lähti klo 7.05. Laivassa oli älyttömän kylmää, kannelle ei päässyt, koska tämä laiva oli pika-mallia eli ns. junan penkeissä piti istua kiltisti koko matka. Peiton sai laivan henkilökunnalta. Tämä huomattiin pois lähtiessämme...

Naxoksen ostoskuja

Tätä maisemaa voi katsoa pidempäänkin

Naxoksen hotelliin saapuminen olikin mielenkiintoinen tapahtuma. Kävelimme hotellille, matkallavarasimme tutusta ravintolasta illallispöydän. Mutkien jälkeen saavuimme hotelliin. Ei respaa, ei sitten missään. Yksi henkilökuntaan kuuluva puhui muutaman sanan englantia ja totesi, ettei ole respaa. Menkää Holidayhin ja näytti kävellään toiseen suuntaan mistä tultiin. Siispä helteessä  tassua eteenpäin ja Holidayta etsimään. Se löytyi ja respakin löysi varauksemme. Sieltä saimme onneksi kuljetuksen takaisin majapaikkaamme. Sunny beach studios olikin tälläinen ns. etäpiste hotellille ilman mitään palveluja. Menihän siellä kaksi yötä mutta ei se mikään luksus ollut. Lyhyt kävelymatka rannalle ja toisena aamuna kävimme rannan hotellissa aamupalalla. Näkymä oli aika hieno, jazzia tuli hiljaisella volyymillä kaiuttimista ja meri oli tyyni. Ei huono, 12,-/hlö.

Delfiinit tulivat tervehtimään 

Mutta se syy miksi tulimme tänne, on päivän kestävä purjehdusretki. Kävimme samaisella retkellä viime vuonna ja kokemus oli hieno. Täällä  on edullisemmat hinnat kuin Santorinilla. Delfiinitkin tulivat meitä tervehtimään. Perinteisesti kaikki mukana olleet ryntäsivät veneen toiselle laidalle, mutta onneksi purjevene ei keikahtanut. Aasiassa veneitä on kaatunut, kun kaikki matkustajat ryntäävät toiselle laidalle jonkun mielenkiintoisen kohteen tms. takia.

Naxos by night

Koufonisin saarella poikkesimme tauolle. Pieni kalastajakylä on hieno kohde. Erilaiset veneet toivat väriä muuten niin sinivalkoiseen maisemaan.

Koufonisi-kalastajakylä

Koufonisin veneet

Lauantaina lähdimme laivalla kohti Santorinia. Täällä odotusaula on ulkotiloissa, katto onneksi suojaa sateelta ja auringolta. Samaa väylää laivaan käyttävät sekä auto/rekat ja ihmiset. Aika sekavaa, mutta nopeasti kaikki meni. Autolautalla pääsi onneksi kannelle maisemia ihailemaan. Kahden tunnin matka meni nopeasti, mutta odottelu ulospääsyä laivan autokannella oli tuskainen. Oma moka, mitä tulimme ensimmäisten joukossa. Mutta taksin saaminen ruuhkaisessa satamassa olisi kätevää, jos olisi etujoukoissa. Autokannella laiva tärisi, kauhea meteli ja kuumuus. Onneksi sentään ei ketään pyörtynyt. Taksin saimme kivuttomasti ja lähdimme kohti lentokenttää autonvuokrauspisteelle. Lentokentällä vallitsee kaaos mutta siitä myöhempänä lisää. Auto oli Minicooper avomalli. Sinne 4 ihmistä, 4 pientä matkalaukkua + muuta nyssykkää olikin mielenkiintoinen urakka selvitettäväksi. Loppujen lopuksi vain yksi joutui istumaan laukku sylissä.

Hotelli Santorinilla oli New Haroula. Sinne pääsemiseksi piti tehdä muutama ns. kunniakierros, kun kadut olivatkin yksisuuntaisia mutta selvisimme sinne vihdoin ja viimein. Hotelli on siisti, hyvä uima-allas, väljä ja niin kuin muuallakin, seinät pahvia. Ensimmäisenä yönä saimme kuunnella aikaiseen aamuun nuorten menoa jossain päin hotellia. Aamiainen ei kuulunut meille, mutta ostimme sen, 10,./hlö. Onneton aamiainen eli seuraavat aamiaiset käytiin syömässä kaupungilla.

Santorini Red beach

Black ja Red beach tuli käytyä ensimmäisenä päivänä. Vulgaaninen maaperä näkyi melkein joka puolella. Kalliot ovat mustia tai punaisia, White beach jäivät tällä erää näkemättä. Rannat olivat pääasiassa mustaa, punaista tai harmaata kiveä, ei hiekkaa. Tuulinen keli vaivasi sen verran, ettei tehnyt mieli mennä uimaan kivikkoiseen rantaan (Red beach).

Oia ja Ammoudioun uimapaikka bongattiin netistä. Suuntasimme ensin Oiaan kävelylle. Se on kaunis paikka, tyyliltään samanlainen kuin Fira mutta leveämmät kävelytiet. Firassa tuntee olevansa ns. ahtaasti, kun ihmiset tungeksivat kapeilla kävelykaduilla. Oiasta ei tahdo saada parkkipaikkaa ja liikennekin on aika kaoottista. Isot bussit ja kapeat kadut+villi parkkeeraus ovat sellainen yhdistelmä, josta haluaa autolla aika äkkiä pois. Ammoudioussa kävimme uimassa läheiselle pikkusaarelle, johon oli tehty hyppytasanne. En hypännyt, muksut hyppäsivät. Sukeltajat lähtivät saarelta retkilleen. Kävely ravintoloiden ruokailutilojen läpi kohti uimapaikkaa oli aika mielenkiintoista. Sai taiteilla 30 cm leveällä, ilmassa olevalla, sorasementtisiltaa pitkin määränpäähän. Turvakaiteita tms. ei näkynyt, vesi syönyt alapuolen soraosuuden. Toistaiseksi "silta" on ehjä.

Santorini Pyrgos kirkonkellot

Pyrgos on kaunis kylä, josta on hyvät näkymät. Tämäkin poimittu samaisesta vinkkisivusta, josta tuon uimapaikan bongasin. Ajeltiin kukkulan päälle, muutamia autoja oli saapunut ihailemaan näkymiä. Myös kirkko veti turisteja puoleensa. Tie oli mutkainen serpentiini ja ei mitään kaiteita reunoissa. Pikkasen huimasi katsoa autosta ulos. Tosin Minin penkit ovat sen verran alhaalla, etten paljoa sieltä alas päin katsonut. Istuin kuin kuopassa, pää oli auton ikkunan alatasolla.

Santorini risteilyalukset

Santorinin vanhaan satamaan tulee risteilyalukset aamulla ja lähtevät illalla pois mennäkseen seuraavaan kohteensa. Hiihtohissi eli gondoli vie heitä tiuhaan tahtiin ylös ja alas. Aaseilla ja kävellen pääsee leveitä rappusia pitkin. Me tultiin kävellen alas, ylös hissillä. Alhaalla eri laivayhtiöillä oli omat ns. portit mistä heidän asiakkaat menivät yhteysalukseen. Jokainen sai kuuman pyyhkeen käsien pyyhkimiseen. Sillä varmaan ehkäistään pöpöjen tulo laivalle. Ylös mentäessä laivojen lähtöaika ilmeisesti läheni ja gondoliin oli hurjan pitkät jonot. En kadehtinut yhtään jonottamista, kun aurinko porotti kuumasti, ei ollut istumapaikkojakaan.

Muksut kävivät jalkahoidossa eli kalojen syötävänä. Se kuulemma kutitti ihan hirveästi. Naapuriakvaariossa oli yhden perheen isä ja hän kikatti kuin mikäkin pikkutyttö. Se nauratti henkilökuntaakin ja tietty meitä muita asiakkaita. Sitkeästi hän sen kuitenkin kesti. 15 min 10,-. Muksut kommentoivat, että illalla jalat olivat todella pehmeät.

Koruliikkeen "muotinukke" oli aika hieno, koska se poikkesi totaalisesti värimaailmaltaan myytävistä tuotteista. Hieno yksityiskohta.

 Oian ja Firan kävelykadut ovat kuvan mukaiset. Firassa aasien reitellä oli tietty kakkaa ja pissaa, vaikka niitä siivottiin ahkerasti pois. Ostoskujilla aasit tietenkään eivät kävelleen. Joku on joskus tehnyt ahkerasti töitä, että kaikki kujat on saatu kivetettyä. Oia siis siistimpi, Fira on myös ok, jos ei ota huomioon aasien reittiä.

Oia

Kaffepöytä Oiassa

Viimeisenä Santorinin aamuna kävimme Coffee islandista hakemassa take awaykahvit ja -teet. Tee maksaa 1,10,-, capuccino jotain 2,-. Kyytipojaksi em. kahvilan ns. energiapatukka, joka maistui tosi hyvälle. Aamupäivän pyörimme Firassa ja tuolla vanhassa satamassa, josta jo kerroinkin. Rantareput mukaan ja päiväksi rannalle. Samalla sai bongailla tiuhaan laskeutuvia lentokoneita. Tuntui kuin ne olisi laskeutunut suoraan rannalle. Iltalähtö olikin lentokoneella Ateenaan. Laiva olisi kestänyt 7 tuntia, lento kesti 45min. Volotea-lentoyhtiö oli uusi tuttavuus. Kentällä vallitsi kaaos, ulkopuolella oli lähtevien lentojen jonotus järjestetty kohteittain. Ei istumapaikkoja ja kuumuutta riittää varsinkin päivällä. Me päästiin suoraan turvatarkastukseen, koska me oltiin tehty netissä lähtöselvitys. Turvatarkastus eteni vauhdilla ja marssimme yläkertaan ulos tuoleille odottelemaan. Hyvä seurailla kulmasta kaikkia ihmisiä ja miettiä mistä he ovat kotoisin jne. Lentomme lähti vähän etuajassa ja kaikki meni niin kuin strömsössä. Ateenasta taksi (hinta 53,- eikä kuittia...) kotio, pesulle ja tutimaan.

Seuraavana päivänä kävimme keskustassa ostamassa tuliaiset, ihmettelemässä hiljaisia ostoskatuja ja tietenkin jäätelöllä. Missä ihmeessä kaikki turistit ovat? Joskus on ollut hetkiäkin, kun on niin ruuhkaista ettei eteenpäin pääse. Nyt voi ihan rauhassa valloittaa koko kadun leveyden olematta haitaksi muille kanssakulkijoille. Maalla pitäisi mennä hyvin turismin puolesta mutta jotenkin on hiljaista. Myös outlet McArtur käytiin kävelemässä läpi. Jotain pientä tarttui mukaan. Sielläkin oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Muksut lähtivät Finskin suoralla yölennolla, joka lähti klo 04.00. Pikkasen oli hukassa, kun kello soi 01.30. Muksut suoraan turvatarkastukseen, kun oli liput valmiina. Kauhea jono check innissä mutta niillä olikin melkein kaikilla isot laukut, jotka menivät ruumaan. Muita lentoja ei lähtenyt tuohon aikaan eli emme ottaneet enää ns. saattajaa lennolle. Hyvin pärjäsivät ja pääsivät kotosuomeen turvallisesti.

16-27.6.2018

Thessaloniki, näkymä hotellin parvekkeelta

Viikonloppu meni rauhallisesti ukkosta ja vesisadetta pakoillen. Pakollisen jalkahoidon kävin hakemassa, 16,-. Varattiin majapaikat pohjoisesta, kun piti lähteä sinne töiden takia. Stavroksessa oltiin viime vuonnakin. Nyt valittiin Fani-apartmentos, joka osoittautui vallan mahtavaksi paikaksi. Suosittelen ehdottomasti, jos tuolla päin liikkuu. 2 yötä aamiaisella 187,-. Huone on kaksikerroksinen, kaksi parivuodetta, terassi, kunnollinen kuivausteline (harvinaisuus rantakohteissa), keittiö ja aamiainen aivan mahtava. Rannalle pääsee, kun ns. kaatuu kaksi kertaa niin on jo hiekalla. Kannattaa katsoa mihin kohtaan itsensä rannalla majoittaa. Jossain kohdissa on kovin roskaista vettä.

Hotellissa on oma puutarha, jossa he kasvattavat kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, härkäpapua ja tietty yrttejä. Ruusujakin on monen väristä ja kokoista.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oltiin Thessalonikissa. Hotelli oli ns. vanha tuttu The Excelsior (Trumpin hotelli). Hotelli on ihan ok, sängyt järkyttävän leveitä ja tyynyjä niin paljon, että varmasti saa itsenä milloin mihinkin asentoon.

Thessaloniki näkymä toiseen suuntaan

Kuumahoitoa hiekkarannalla

Avomaankurkut, kopion idean kotiin

Ens yö ollaan vielä Stavroksessa, sitten ehkä Nikitiin. Juhannuksen vietto (normi vkl täällä) on vielä auki, ehkä Skiatloksen saarelle, ehkä Pargaan (siellä oltiin viime vuonna) tai sitten jonnekin muualle. Mitään ei ole vielä varattu ens yön jälkeen. Suunnitelmallisuutta on mutta viime tinkaan jätetään varaukset.

Aina, kun käyn uimassa, laitan päähän uimalasit. Pää/kasvot samantien veden alle ja kaloja ja rapuja ja ties mitä muuta katselemaan. Upeita kaloja on tullut nähtyä, rapuja jonkin verran, kauniita vedenalaisia kalliomuodostelmia jne. Jos on tarpeeksi syvää ja kirkasta, paras tapa on mennä jalat edellä pystysuorassa veden alle. Kuin akvaariossa olisi, kun on kaloja riittävästi. Se on hienoa! Tämä uppeluksissa olo tietty tekee sen, että korvat alkavat vihloa. Näin teki myös muutama päivä sitten ja apteekkiin kyselemään tippoja. Antibioottitipat tulivat samantien ja hinta hulppeat 2,80,-. Siinä puiston penkillä istuessamme tiputtelimme tipat korviin ja jatkoimme matkaa syömään. Seuraavana päivänä ei enää vihlonnut. Tosin uimaan menin seuraavanakin päivänä ja vihlonta alkoi saman tien. Tippaa lisää :).

Matkasuunnitelmakin tehtiin eilen kuntoon. Lisäyö täällä Stavroksessa, to-pe välinen yö Nikitissä ja yllätys yllätys, pe-su vietetään Lefkadassa. Sinne pääsee autolla, silta ilmeisesti mantereen ja saaren välissä. Pargasta emme saaneet tiettyä hotellia ja muita kivoja ei löytynyt, Skiatloksen saarelle lauttojen aikataulut eivät oikein osuneet meidän aikatauluun. Sitten karttaa käteen ja miettimään minne sitten mentäisiin. Ajomatkaa on kuutisen tuntia mutta se on sunnuntain ajomatkasta suurin osa eli helpottanee silloin. 

New Vrasna

Keskiviikkona vaihdoin huonetta naapurihuoneistoon (uusi varaus) ja lähdin kävelemään tunti (n. 6km/suunta) rantaa seuraavaa tietä pitkin New Vrasnaan. Kääntöpiste New Vrasna oli ns. bilepaikka rannan ravintoloiden ja tarjousten perusteella. Siellä oli myös vähän paremmat palvelut rannalla kuin matkan varrella. Rannan baarissa Happy hour on klo 21.30-23.00. Eikö se olekaan parasta aikaa juomiselle enää nykyään? Onneks ei tarvi siellä notkua... Matkalla oli hyvin hoidettua rantaa, rikkaruohorantoja sekä kaatopaikkoja. Tietty muutama kesken jäänyt talo/hotellirakennus mahtui kuuteen kilometriin. 

New Vrasna

Kasvaa yleisesti joka puolella

Teiden varsien kaunis kukkijapensas

Stavroksessa näkyy Romanian, Slovenian, Bulgarian rekisterissä olevia autoja. Albanian, Tsekin, Saksan ja Hollannin autoja olen nähnyt muutaman. Tänne on lyhyt ajomatka näistä rajanaapurimaista. Hollannista saakin jo vähän aikaa ajella. Näin myös Bosnia-Hertsegovinalaisen IIIISOOOn Audin. Jotenkin auto kiinnitti huomiota näiden ns. tavallisten autojen joukossa. Ökyautoilijoita näkyy enemmänkin Thessalonikissa. 

Kuvassa näkyy reittimme missä kaikkialla yövyimme ilman Naxosta ja Santorinia. Odotan innolla ajomatkaa Ioannia-Lefkas-Patra, koska en ole siellä aiemmin ollut. Ateena - Thsessaloniki moottoritie on liiankin tuttu.

Moottoritie oli yhtä tylsä kuin olettaa saattaa. Onneksi meri vilkkui aina välillä horisontissa, vettä satoi kaatamalla ja liikenne hiljainen. Lefkakseen mentiin pengerrettyä tietä pitkin, linnakkeen tykit valvoivat tarkkaan liikennettä. Majapaikka Lefkado suites löytyi helposti ydinkeskustan laitamilta. Uima-altaalla kävimme virkistäytymässä ja sen jälkeen kävely respan suosittelemaan ravintolaan. Ruoka hyvää, juomatarjoilija tarvitsi koko ajan apua hovimestarilta/pöytään ohjaajalta. Viini oli paikallista, erittäin hyvää. Se on harmi, kun joutuu aina tilaamaan koko pullon. Heidän talon viini on yleensä hmmm laadultaan huonoa. Sitten pitää tilata koko pullo ja juoda se. Onneksi yleensä hinnoittelu on maltillista pullokaupassakin.

Dimossarin vesiputous

Uni maistui ja aamulla huoneaamiainen tuotiin sovitusti klo 8. Ilmeisesti huoneita on sen verran vähän ettei kannata tehdä ns. normiaamiasta minnekään. Mukava yllätys juoda kahveet ja teet omalla terassilla. Lähdimme tutustumaan Faneromin luostariin. Siellä oli myös pieni eläintarha, kaikki ilmaista. Olimme ainoat turistit alussa ja saimme ihan rauhassa ihmetellä itse luostaria. Linja-autolastillinen muita tuli jossain vaiheessa häiritsemään meidän rauhaa. Siitä jatkoimme saaren halki pienen pieniä vuoristoteitä pitkin kohti Dimossarin solaa ja sen vesiputouksia. Google mapsin osoittama paikka oli pelkkä kaillion seinämä eli jatkoimme seuraavaan kylään ja sieltä löytyi opasteetkin kohteeseen. Pieni polku johdatti meidät pieneen lampeen, jossa oli tosi virkistävää vettä.

Agiofilin ranta

Siitä suuntasimme kohti Vasilikin Agiofilin rantaa. Tämä siis vain karttabongaus missä voisi olla hyvä ranta. Tie olikin mielenkiintoinen juuri ennen kohdetta. Muutamat autot oli parkkeerattu tien viereen, koska tiessä oli isot kuopat. Minä katsoin horisonttiin, kun Toni ajoi mutkitellen kuoppien ohi. Onnistuimme ja jatkoimme jännityksen vallassa eteenpäin. Rohkeus petti jossain vaiheessa ja jätimme auton parkkiin. Kävelimme loppumatkan ja ihan hyvin sinne olisi voinut ajaa. Noh, sitten tuli portti, joka oli lukossa. Ihmettelimme tosin mitäs nytten. Toiselta puolelta kiipesi pari nuorta miestä ja totesivat, että kyllä sinne voi mennä. Ei ole koiraa eikä pyssymiestä vastassa. Kassit aidan piikkeihin roikkumaan ja kiipesimme vetreästi aidan yli ja jatkoime matkaa rannalle. Kyllä kannatti, aivan mahtava ranta. Just sellainen mistä haaveilimme. Aurinkotuolikaan ei maksanut kuin 5,-.  Tosin rannalla oltuamme yhteysalus tuli rantaan ja toi ja vei ihmisiä. Nähtävästi noinkin sinne olisi päässyt. Portin tarina on kuulemma se, että se aukeaa todennäköisesti maanantaina eli parin päivän päästä. Hieno ranta, suosittelen.

Haasteita rannalla pääsyssä

Illalla menimme syömään Lefkaksen keskustaan, jossa oli telkkari. Jalkapallon MM-kisat kaikuivat aika kiitettävästi. Saksa - Ruotsi-ottelu päättyi saksalaisten voittoon. Me olimme täysin kypsiä valitsemaamme ravintolaan. Juomia odottelimme 40 min eli saimme ne, kun tuli alkupalat. Alkupalojen kanssa ei ollut lusikkaa, koska jaoimme ruoan. Olisi toki voinut pyytää mutta pientä haparointia ja sekös sapettaa. Uni maittoi kuitenkin erittäin hyvin ja aamulla aamiainen oli taas klo 8 oven takana odottamassa. Kahvin määrä aiheutti ihmetystä vain kreikkaa puhuvalle tarjoilijalle. Onneksi mulla oli teepusseja ja vedenkeitin keittiössä niin selvisin vähemmällä elekielellä.

Kuvan wc-tilojen käsipesualtaasta otin kuvan siksi, että tuo on siivouksen kannalta varmaankin kätevä. Ei ole mitään ylimääräisiä reunoja pyyhittävänä.

Kotimatkalle lähdettiin heti aamiaisen jälkeen. Reissuväsymys oli kiitettävä ja pyykkiä riittävästi. Rauhallinen loppupäivä ja ajoissa nukkumaan. Maanantai meni tutustuessa (keskustasta ratikalle kohti rantaa Edem) outlet-tyyppiseen alueeseen. Olin toki käynyt siellä ennenkin mutten tiennyt, että siellä on muitakin kauppoja kuin Adidas. Matkaa yhteen suuntaan meni lähemmäksi 1,5h. Plääh. Illalla kävely olympiastadionilla tuntui kuin olisi ollut lyijypainot jaloissa. Tiistaina satoi ja ukkosti koko päivän, mutta Heeliin piti päästä. Se on melkein kuin "mekka", jossa on pakko käydä kerran reissussa. Jos vaikka löytäisi jotain kivaa päälle laitettavaa.

Patraan johtava silta, 14,- ylitys

Kotiinlähtö häämöttää, matkalaukku täytyy pakata tänään valmiiksi. Huomenna lähtö kentälle n. klo 9 eli näin se tämäkin kolmeviikkonen suhahti. Säät suosivat pääsääntöisesti, ei liian kuumaa ja sadetta sopivasti. Merivesi oli jo nyt lämmintä, mitä se on elokuussa? Uusia kokemuksia rikkaampana lähden mielelläni kotiin. Nähdään!

Pakko palata jo tänne takaisin. Piti kertomaan Kreikan uusista käytänteistä kaupassa ja metrossa. Metroasemille on tullut uudet portit  ja lippujen lukijat. Ennenkin oli portit mutta ne olivat aina auki ja kuka tahansa pääsi metroon ilman lippua. Muistaakseni tarkastusmaksu oli 11*lipun hinta ja se oli viime vuonna 1,40,-. Uudet portit ja lippukäytänteet tarkoittavat sitä, että pitää ostaa lippu, jotta pääsee metroon ja sieltä pois. Nyt voi ostaa myös 90 minuutin lipun eli puolitoista tuntia saa matkustaa niin paljon kuin haluaa. Toinen vaihtoehto on ostaa 2 matkaa eli 2,70,- maksavan lipun. Nyt puhun siis Ateenan matkustusalueesta. Esim. lentokentälle on omat lippunsa. Kerran seurasin ihmisten käyttäytymistä vilkkaalla metroasemalla. Ilman lippua pääsee hyvin matkustamaan, kun menee toisessa ihmisessä kiinni. Siten ehtii hyvin porttien toiselle puolelle ennen kuin portit sulkeutuvat. Kätevää.

Kauppojen muovikassit ovat nykyään maksulliset, 4 senttiä kipale. Niiden laatu vaihtelee mutta parannusta on huomattavasti ilmaisten ja ohuiden kassien jälkeen. Jopa kestokasseja myydään kassoilla ja ihmisillä on omia kasseja. Parannusta siis! Jos tällä systeemillä luontokin siltä osin puhdistautuisi. Vielä kun take away-kahvipurkit saisi pois luonnosta niin se olisi hieno juttu. Minulle kävi taas niin kuin aloittelijalla. Tarkistelin miten muut käyttäytyivät vihannestiskillä. Pitikö antaa vihannekset hinnoiteltaviksi vihannestiskillä vai hoituuko toimenpide kassalla. Tulin siihen tulokseen, että kassalla. Ei se ihan niin mennyt, kurkku oli kappalehinnoiteltu eli sitä ei tarvinnut punnita missään vaiheessa. Tomaatit olisi pitänyt antaa punnittavaksi vihannestiskillä. Kassahenkilö nenu nyrpeänä lähti sitä sitten punnitsemaan. Luojan lykky, että oli vain yks hlö mun takana kassajonossa. Tosin ei täällä ole mihinkään kiire. Liikenteessäkin auto voi olla ihan rauhassa poikittain kaistojen välissä ja sitten odotetaan. Tai sitten torvet soivat.

Kifisiassa, missä tämä minun Heel-mekka sijaitsee, oli hauska näyteikkunakissa. Koiria on jonkin verran kaupoissa ja jotkut kaupat ruokkivat puoliksi villikissoja kauppojensa edustalla. Niille on jopa ostettu eläinten sänky, jossa ne nukkuvat. Alueen supermarketissa oli aivan ihastuttava oliiviöljyhylly, jos sellainen nyt voi olla mielenkiintoinen. Voi, kun olisi voinut ostaa kaikki pullot ihan pullojen vuoksi. Niin erikoisia ne olivat. Ihan hävettää Suomen rypsi- ja rapsi yms. öljypullot.

Kiitti kun kävit blogissani. Jatkoa seuraa seuraavalla lomareissulla. Heippa!