Kesäkuu 2017

7-16.6.2017

Täällä foorumilla taas saatavilla uusia kertomuksia Kreikan elämästä ja auringosta. Ennen matkaa laitoin reissukukkaron ja passin valmiiksi varmaan toukokuun puolivälissä. Lento oli 7.6 eli taisi olla ennätys matkalle valmistautumisesta, jos ei oteta huomioon lentojen varausta. Otin paperikassin pöydälle ja sinne aina tipautin tarvittavan esineen tms. viikkojen aikana ennen lähtöä. Kätevää, ei muistilappuja pöydän nurkalla. 

Autopaikan varaus vajaa kuukaudeksi P3:ssa Helsingissä maksoi 117,-. Syötin varaukseen rekkarin eli sillä pitäisi päästä suoraan ajamaan parkkihalliin. Näin kävi ja pyörin kuin hyrrä eri kerrosten välillä. Ei löytynyt paikkoja, vaikka ilmoittivat 6-8 paikkaa olevan vapaana. Luovutin ja menin alimpaan kerrokseen. Siellä oli runsaasti vapaata. Kamat kyytiin ja kentälle. Ei toiminut self check in,  siitä suivaantuneena menin lyhyen jonon perään. Ystävällinen virkailija kysyi kuulumisia ja totesin, etten saanut syötettyä kanta-asiakasnumeroa (olin kyllä sen varausta tehdessäni syöttänyt) laitteeseen. Hän otti minut keskeltä jonoa omalle palvelupisteelleen ja homma hoitui varmaan minuutissa. Siitä huojentuneena kohti turvatarkastusta. Vesipulloa kaivaessani varmaan pyllistin virkailijalle siten, että otti minut taaaaas ohi jonon ja päästi sivusta suoraan hihnalle. Hitsi, ei ole koskaan käynyt nämä tuskaa vaativat prosessit näin kivuttomasti. Järkyttävän kallista syödä aamupalaleipä ja tee, 13,-. Lohi-inkiväärileipä oli kyllä hyvä :). 

Koneessa viimeisellä rivillä istuessani, siis missä yleensä nämä maasta karkoitetut istuvat, seurasin aasialaisen ryhmän toilailuja. Ne ottivat valokuvia, seisoivat käytävillä, ottivat tavaroita ylähyllyltä, vaikka heille kuulutettiin, että "sit down". Aivan käsittämättömiä, ehkä vain opas osasi englantia, muut piut paut välittivät säännöistä tms. Kööpenhaminassa olikin aikaa noin 5 tuntia ihmetellä maailman menoa. Aegean airlines vei Ateenaan ja tarjosi lounaan ja hyvää palvelua, joka siis kuului lentolipun hintaan. SAS vei Köpikseen ja puoli kuppia teetä sai juodakseen. 

Ateenassa lämpö roihahti päin kasvoja, tuskahiki valmiiksi laukkujen odotuksessa, joka kesti ja kesti... Automatka kämpille kestää sen 15 min. Iltapala ja tutimaan, joka olikin hyvin pätkittäistä. Vieras paikka, ei oikein kroppa ollut mukana. Aamupäivällä lähdettiinkin sitten kohti Thessalonikia. En purkanut laukkuja, paluupäivä oli erittäin epäselvä. Siis kaikki mukaan :).

Moottoritie on tylsääkin tylsempi reitti, tulleja vähän väliä, vuoristoa ja välillä merinäköalaa. Liikenne keskellä viikkoa hiljainen. Thessalonikissa pari yötä Hotel Andromeda iassa meni ihmetellessä tilannetta, että taas täällä lämmössä menossa paikasta toiseen. Itse hotelli oli ihan hyvä, hieman erikoinen. Tonin työkaverilla oli huone, jossa oli peilit sängyn ympärillä sekä katossa. Ilmankos hotelli oli vain aikuisille suunnattu :)))).

Hotelli Andromeda

Vuohi rannan kivetyksellä

Tämä on moottoritien tullimksukyltti.

Reitit 8-14.6

Pargan linnoitukselta otettu kuva

Hotelli Parga Beach Resort

Thessalonikista ajettiin Pargaan la - ma. Katsoin kartasta minne mentäisiin viikonlopuksi. Rannalle tietty ja länsipuoli Kreikasta on täysin vierasta aluetta. Tie oli moottoritietä, vain muutama tulli. Neljä tuntia sinne kuitenkin meni. Shellillä pysähdyttäessä uima-allasalue yllätti täysin. Enpä ole ennen ollut bensa-asemalla, jossa pääsee uimaan. Pargasta netistä lukiessani törmäsin siihen, että sinne tehdään Suomestakin matkoja. Aprikoimme rantahotellin ja vuoren päällä (meren lähellä) olevien hotellien välillä. Menimme katsomaan paikan päälle rannalla ollevaa hotellia. Kiersimme huoneet, jotka olivat vapaana. Olimme myytyjä, sinne jäimme: Parga Beach resort. Päätös oli erittäin hyvä, huone oli erittäin hyvä, näköala merelle, tosin rajoittunut, puutarha tuoksui mitä ihanimmin. Siellä sitten nautimme olostamme kaksi yötä. Kävelimme ainoastaan kylän keskustaan ja siellä olevalle linnoituksen raunioille. Suomea kuului joka puolella, ihan joka paikassa. Suomalaisia oli siis tosi paljon, perheitä suurimmaksi osaksi. 

Purjeveneet tulivat yöksi hotellin lahdelle

 Pargasta suuntasimme kohti Stavrosta, joka on minulle uusi tuttavuus. Se on lähellä Tonin toista työmaata. Hotelleja oli muutama, valitsimme Alexander Inn vähän keskustan ulkopuolelta. Paikka sinänsä ok, huoneessa vaan erittäin ummehtunut haju. Ei näillä ole mitään ilmanvaihtoja, ikkuna tai ovi auki, siinä sitä on kerrakseen. Keskusta oli illalla täynnä ihmisiä, paikallisia nuoria ja turisteja, jotka suurimmaksi osaksi olivat Bulgariasta ja Sloveniasta. Tämä havainto siis autojen rekkareiden perusteella. Ranta oli roskainen, vesikin hieman sameaa. Aamulla valitsin uima-altaan. Tosin 10 metrin päässä altaalta tehtiin asfalttia tiehen. Kiva metakka. 

Volos oli seuraava määränpää. Sielläkin olen piipahtanut, mutten yöpynyt. Hotelli valikoi Tonin kokemuksen kautta Hotelli Domotel Xenia Volokseen. Rannalla, merinäkymin varustettuna, luksusta. Meren tuoksu, ulkona keskustasta, olo oli kuin kehräävällä kissalla. 

Porkkanakuski vie kasvikset rannan ravintolaan (Parga)

Ruusut olivat aivan käsittämättömän isoja (Parga)

Ravintola hotellin lähettyvillä tarjosi ensiluokkaista palvelua. Tarjoilija jopa muisti Tonin. Hmmm, herääkin kysymys miksi :). Harvassa paikassa saa tuollaista palvelua. Ravintola oli täynnä nuoria aikuisia ja vähän vanhempia ruokailijoita. Me lähdettiin nukkumaan joskus klo 22.30. Paikallisia tuli koko ajan lisää. Ei katso aikaa eikä päivää, kun kreikkalainen tulee ulos viettämään aikaa ystävien kanssa. 

Domotel Xenia

Domotelin parvekenäkymä Voloksen satamaan

Kreikassa ei muuten paljon kysellä, jos maksat kortilla, käykö lähimaksu vai ei. En tiedä onko täällä sama maksimisumma sen käytölle kuin Suomessa, mutta pienet ostokset ainakin laitetaan suoraan lähimaksuna. Nopeuttaa suunnattomasti näiden palvelua. Käteinen on kuitenkin se maksuväline, joka toimii joka paikassa. Korttimaksu on aina epävarma. Ei toimi netti, ei toimi kortti jne. ovat selityksiä, joita saa osakseen.

Kotimatka Voloksesta Ateenaan meni nopeasti, vain 3h. Pyykkikone laulamaan ja hernekeittoa purkista sekä ruisleipää kera Kallen mätitahna (Toni) ja minä juustolla. Kyllä maistui :). Jos pohjoisessa lämpöä oli noin 27 astetta, täällä 34. Pläääh, onneksi on ilmastointikoneistot kämpässä. Illalla kävin lenkillä Olympiastadionilla. Hölköttelyä 30 asteen lämmössä teki terää. Hieno seurata stadionin käyttöä, perheitä koiria, pyöriä, rullaluistelijoita ja -lautailijoita, kävelijöitä, lenkkeilijöitä, kiipeilijöitä, salilla kävijöitä, uimareita ja altaissa uimaseuroja kilpailemassa jne. Monipuolista toimintaa stadionilla. Tässä yhdet altaat, joissa toivoisin uivani: uima-altaat. Nämä vaatimukset vaan ovat aika käsittämättömät:
- cardiologist certification
- dermatologist certification
- gynaecolist certificaton
- 2 valokuvaa
- allekirjoitettu todistus, että osaa uida

Torstaina heti jalkahoitoon. 17,- maksaa ilolla, kun joku hoitaa jalat sandaalikuntoon. Iltapäivällä käytiin Maroussissa, eli meidän omassa kylässämme metrolla. Metroasemille on tullut portit, mutta ne eivät ole vielä käytössä. Siis pummilla yksi pysäkin väli :). Kaupat olivatkin menneet suurimmaksi osaksi kiinni klo 15. Muistelimme, että tiistai oli se päivä mutta nähtävästi torstaikin on lyhyt kauppapäivä. Toni kävi parturissa, minä seikkailin Hondoksessa, josta löytyy monenlaista purkkii ja purnukkaa koko kehon hoitoon. Lämpö vaikuttaa väsyttävästi, kurkkukipukin on vaivannut jo kohta kaksi viikkoa. Kohti asuntoa, kiitos.

Unohdin kertoa, että vuokrasimme kanootit Pargassa. Ei ollut kameraa mukana, harmi. Niin hienot näkymät meren pohjaan, kaloja ja kasvillisuutta. Kirkas vesi on älyttömän kirkas :). Kanootti oli sellainen avomallinen, jossa väsyi selkä ja nivuset. Asento oli sellainen jäpittävä, ei rento ja hyvä. Puolitoista tuntia meni nopsaan aamupäivällä. Iltapäivällä nousi aina tuuli ja sivutuuli on hankala kanootin kanssa.

Toinen juttu tuli tänään perjantaina esille, kun kävin kaupassa. Katson aina kuitin kotosalla ja nyt havaitsin, että on erilaisia alv-prosentteja, 13 ja 24. 13 on kreikkalaisissa tuotteissa, 24 ulkomailta tuoduissa tuotteissa. Todennäköisesti näin, jos oikein ymmärsin ostokseni.

Ukkonenkin jyrähtelee, kunhan pysyisi kaukana kuitenkin. Ennusteiden mukaan pitäisi auringon paistaa.

17-19.6.2017

Hotel Cape Sounion ranta

Sade ja ukkonen vierailivat viikonloppuna tiheään. Yllättävintä oli, että sade jatkui melkein koko päivän. Yleensä kuuro tulee ja sitten se on ohitse. Lauantaina suuntasimme rannalle Sounioon, joka sijaitsee eteläkärjessä, meiltä autolla noin tunti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Menimme tuttuun rantaan, jossa maksoi aurinkotuoli jopa 25,-/kpl. Sillä sai rauhallisen rannan, turvallisen ympäristön eli ei tarvinnut pelätä varkaita. Yleensähän se menee niin, että toinen ui ja toinen vartioi tavaroita. Nyt katselimme vedenalaista maisemaa yhdessä. Uimalaseilla näkee hyvin, snorkkeli tietty auttaisi mutta aina voi ottaa happea ja samalla katsoa missä päin menee. Tonilla on vahvuuksilla varustetut uimalasit, joita se kehuu aina. Maailma avautui kuulemma ihan eri lailla, kun hankki ne. Hotelli, jonka rannalla olimme, oli Hotelli Cape Sounio. Se sijaitsi tien toisella puolella eli itse hotellia emme edes nähneet. Ilmeisesti aika hulppea "resortti". Kotiin päin ajettaessa pilvet alkoivat lähentyä ja sade alkoi, joka jatkui aina sunnuntain iltaan saakka.

Jääkaapissa odotti elämäni ensimmäinen kokonainen broileri, jonka laitoin uuniin Maku.fi-ohjeiden mukaan. Hieman toki itse sovelsin mausteissa. Hyvää tuli ja kannatti tehdä. Olympiastadionilla oli suomennettuna värifestivaalit eli roiskitaan värejä toisten päälle musiikin tahdissa. Emme menneet katsomaan sateesta (huh) johtuen. Yllättävintä oli, että musiikki loppui jo noin klo 23. Ehkä tuli sähkökatkos :).

Sunnuntai meni sadetta pidellen. Suuntasimme kohti Ateenan keskustaa syömään. Turisteja oli runsaasti, kaupat eivät ole auki sunnuntaisin. Siksi siis ihmisiä riitti kaduilla. Menimme intialaiseen syömään. Otin jotain kanaa madre ja Toni kanaa tikka masala. Annokset saapuivat, otin ja huokailin tulisuutta. Vaihdoimme annokset ja Toni oli onnensa kukkuloilla tulisuudesta.

Kävimme varaamassa laivaliput juhannusmatkallemme Naxoksen saarelle vuokraisäntämme suosituksesta. Pikalaivalla Rafinan satamasta 3h saarelle, hotelli on Porto Naxos. Yllättävää havaita, että Hotels.comin kautta varasu olisi maksanut 517,-, Booking.comin kautta 300,-. Hotellin omien sivujen kautta (jonka siis huomasimme vasta varauksemme jälkeen), varaus olisi ollut 285,-. Kannattaa siis vertailla. Itse laivaliput maksoivat 175,- ja toimisto ei ottanut itse mitään välityspalkkiota. Käsittämätöntä, samalla hinnalla netistä tai toimistosta. Sai vielä kaupan päälle liput eli ei tarvitse käydä satamassa vaihtamassa varausvahvistusta lipuiksi. Tosin Rafinan satamassa se ei olisi ongelma, koska se on pieni. Pireuksen satamassa välimatka laivan ja toimiston välillä voi olla lähemmäksi kilometri.

Sää oli viikonlopun sateiden jäliltä keväinen. Aurinko paistoi, lämpötila 23 eli ns. Suomen kesälämmöt. Ei tarvinnut yöllä viilennystäkään. Uusi "lemmikkikin" meillä on, eli gekko. Pelästyin yksi päivä kiitettävästi, kun se livahti makuhuoneen oviaukosta sängyn alle. Onneksi Toni sai sen pois ja vielä elävänä. Naurua riitti mun pelästykselle. Tänään tiistaina se tuli taas kuikuilemaan ovelle, kävin ohjaamassa sen mopilla ulospäin :). Kissan- ja koiran pentuja on riittävästi. Kolme täysin mustaa koiranpentua on tuossa metroaseman tietämillä. Niille tuotiin ruokaakin. Ehkä ovat hylänneet ne pennut sinne ja käyvät sitten ruokkimassa niitä. Tiedä häntä mutta suloisia olivat niin kuin kaikki pennut.

22-25.6.2017 Naxos

Naxos 

Juhannusretki saaristoon alkoi aamulla klo 7 Rafinan satamasta. Eipä ollut paljon lähtijöitä meidän lisäksi. Istumapaikat vaihdettiin väljemmille penkeille, kun vapaata oli. Oltiin kuin junavaunussa penkkiriveillä.  Reitti kulki reittiä Tinos, Mykonos, Paros ja Naxos vihdoin ja viimein. Käveltiin satamasta rannan ravintolaan vähän syömään. Enpä ole ennen jättänyt ruokaa syömättä. Broilerhampurilainen, jostai meinasin haukata kerran. Ei mennyt edes haarukka läpi pihvin. Järkyttävää pakastejauheliha- tai ties mitä pihviä se nyt kuvastikin siirtyi syrjään ja söin ranskalaiset. Yök.

Paikallisten tuottajien juustoja, tuoksu huumaava

Hotellilla suuntasimme suoraan uima-altaalle makoilemaan. Altaan vesi oli virkistävää ja vain muutama muu oli meidän lisäksemme altaalla. Hiljaista, ihanaa. Illalla päätimme, että kierrämme rannan paikat kaukaa ja käveltyämme noin kilometrin keskustaa kohden menimme pääliikenneympyrän vieressä olevaan ravintolaan. Ja totesimme sieltä lähtiessämme, että tänne pitää tulla uudestaan. Todella hyvää ruokaa. Itse asiassa kävimme siellä joka ilta syömässä :))). Eipä ole ennen näin käynyt mutta havaitsimme, että siellä kävi myös muitakin useammin kuin kerran.  Ravintola Scirocco

UTW, järjetön melu

Marmorin louhintaa

Kottikärryn uusiokäyttö

Perjantaina vuokrasimme tuon UTW:n. Sanoin, tai itse asiassa huusin metelin yli, kahden kilometrin jälkeen, että tämä on kauhea peli. Järkyttävä meteli lähti moisesta vehkeestä. Ainut hyvä puoli oli, että katto suojasi auringolta. Marmorin louhintaa oli kahdella vuoren rinteellä, muuten sitä näkyi useasti vuoren rinteillä. Teimme reitin Lionas-Apollonas-Galini-oliiviöljypuristamo ja Naxos. Ampiainen lensi shortin lahkeesta sisään juuri tuon oliiviöljypuristamon kohdalla. Kartta lensi kädestäni kadulle ja sohin käsilläni kuin mikäkin hyrrä. Kärry parkkiin ja ulos ovesta. Ampiainen oli vielä istuimella eli onneksi pääsin äkkiä siitä eroon. Kuitenkin ehti pistää ja se tietää kahden viikon paisetta ja kutinaa. Kävimme tuolla puristamossa. Hieno paikka, joimme yrttijääteet. Lupasimme mennä kuuntelemaan luentoa puristamosta mutta kolme linja-autoa pysähtyi sinne teemme aikana ja me lähdimme äkkiä paikalta karkuun.

Lauantaina suuntasimme purjehtimaan. Onneksi meitä oli vain 10 hlöä. Kuulemma 20 mahtuisi. Hiljaista oli heilläkin niin kuin oli muuallakin havaittavissa. Hinnat kohosivat maanantaina korkeimmalle tasolle eli sesonki alkoi vasta 26.6. Reitti kulki saaren eteläosissa ja muissa Pienten Kykladien saarten ympärillä. Uimme, makoilimme kannella ja söimmekin välillä. Vesi oli niin kirkasta, ettei voi sanoin kuvata. Meri oli täysin tyyni, delfiinit yllättivät meidät kerran. Kauniita, sulavaliikkeisiä otuksia. Ne hyppivät veneen ympärillä jonkin aikaa ja lähtivät pois. Muut asiakkaat olivat italiasta, espanjasta ja jenkeistä. Toni näki mustakelan menevän kiven koloon, me näimme keihäsrauskun pohjassa. Hurjan hienoa!

Oliivipuita vuoren rinteillä

Perinteinen näkymä kylissä

Sunnuntaina vuokrasimme mönkijän ja lähdimme kohti saaren länsiosaa Mikri Viglaa. Kävimme kahvilla em. kylässä ja menimme leijasurffausrantaan. Hienolta näytti ne kymmenet leijat rannan ympärillä. Myös kalat olivat värikkäitä rannan matalassa kivikossa. Aallot olivat sen verran korkeat, että uiminen oli enemmän "hörppimistä" kuin nautintoa. Emme kauaa olleet rannalla, kun piti lähteä hakemaan laukut hotellilta, käydä pikasuihkussa altaalla ja kohti satamaa. Laiva tuli aivan täyteen joka istuinta myöden Tinokselta. Kreikkalaiset palasivat viikonlopun rantalomaltaan ja meno oli sen mukaista. Käsittämättömiä he ovat, kulttuuri on aika eläväistä ja ei niin organisoitua. Laivassa oli todella kuumaa ja happi meinasi ihan väkisin loppua. Kannelle ei päässyt kuin satamissa. Ruuhka Rafinasta pois oli valtaisia. Matkaan meni puolet enemmän kuin ns. normiaikana. Ei olisi millään enää jaksanut mutta koti häämötti ja oma sänky. Hienoa matka, suosittelen Naxosta kaikille!

Naxos

Miksi kirkot rakennetaan vaikeasti saavutettaviksi?

"Roskislakon" tuotoksia Ateenassa 26.6.

Viimeinen viikko eli 26-29.6.2017

Kuumuus iski vasten kasvoja maanantaina eli hyvästi inhimilliset lämpötilat. Joka päivä asteet pyörivät noin 38 asteessa. Keskiviikkona olisin käyttänyt sateenvarjoa kuin matkaoppaat konsanaan ryhmien vetotilanteissa, jos vain olisin sen pakannut kassiini. Meinasi ihan oikeasti veto loppua kuumuudessa. Maanantaina en tehnyt oikeastaan mitään, tiistaina kävin keskustassa päin metrolla. Osa metroista on ilmastoituja, osassa vain ikkunat auki. Onneksi sain sellaisen paikan, jossa tukka hulmusi. Siltin hiki valui selkää pitkin kantapäihin saakka. Se on tosi hieno tunne... Tiistaina käytiin myös rannalla uimassa. Nyt on vedet lämmenneet siten, ettei se enää virkistä. Uimalasitkin jäivät kotiin eli se meni uimiseksi, ei pohjan elämää katsoessa. Lähdimme rannalta joskus klo 19.30 ja siellä meno sen kuin jatkui. Toinen olohuone eli ranta on tosiaan heidän rentoutumispaikka. Pimeys tulee n. klo 21 tai vähän sen jälkeen tällä hetkellä. Poikkesimme Ikean kautta jäätelöllä ja ostimme pari Maraboun suklaalevyä. 

Kotipihan tuoksuva jasmiini-ihanuus

Keskiviikkona tein viimeiset ostokset eli mausteet ja lempivihreä tee sekä muutama vaatekappale+jalkahoitovaraus. Nämä kaikki vaativat kävelyä helteessä, koska sijaitsivat pois metroreitin varrelta. Se sateenvarjo ei olisi ollut yhtään liioteltua. Vielä pakko mainostaa Heel-kauppaa. Siellä vaatteet suunnitellaan tosiaan käytettäväksi monenlaisin tavoin. Miten housuistakin voi saada niin monta eri näköistä versiota?

Torstaina käsi- ja jalkahoito tutussa paikassa, yht. 28,-. Hän kauhisteli, kun kerroin, että jalkahoito maksaa Suomessa noin 50-60 euroa. Samoin puhuttiin opettajien palkkauksesta ja maksettavista veroista. Hän oli hyvin kauhistunut. Tekijä on venäläistaustainen nainen, joka on asunut Kreikassa 15 vuotta. Sieltä taapertaessani kotia kohti ostin juna-aseman kioskista appelsiinimehun. Hän ei puhunut ollenkaan englantia. Kuitin hän antoi, kun en tiennyt mitä em. maksoi. Katsoin sitä, 0,10,- eli kymmenen senttiä. Siten sitä veroa voi kiertää :))))). 1,60,- se kuitenkin maksoi.

Mitä puu/hedelmä?

Näin tänään sellaisen puun kasvavine hedelmineen etten ole tietääkseni ennen nähnyt. Nyt yritän selvittää mikä se puu/hedelmä on. Löysin seuraavan sivuston: Kreetan yleisimmät puut ja sieltä selvisi muutamalle puulle ja kukalle nimi muttei sitä mitä etsin. 

Appelsiinit aidan takana

Oliivit kypsymässä

Sinilyijykukka kotipihalta

Oleanteri kotipihassa

Matkalaukku pitäisi täyttää, vähän siisti kämppää ja sitten ajatukset lentokoneeseen ja alkavaan kotimatkaan. Aika meni nopeasti, lämmintä riitti ihan tarpeeksi, monta mielenkiintoista paikkaa taas nähty ja koettu. Kyllä tänne aina kannattaa tulla mutta kuukausi riittää. Kyllä tietysti kaupungilla riittäisi kulttuuria vaikka joka päivälle muttei sitäkään aina jaksa. Veri vetää puutarhaan, käsitöihin, ulkoiluun, melontaan jne. Sitä kaipaa yllättävän paljon. Hyvää kesän jatkoa kaikille :). Ehkä taas ensi kesänä nähdään.