Marraskuu

13 laivaa jonottaa Thessalonikin satamaan

Marraskuu onkin aika aktiivinen. Ei paljon matkalaukut lepää. Ensin viikko pohjois-Kreikassa, sitten Turkkiin, sitten Suomeen. Meneehän kuukausi näinkin. Pohjoisen reissu alkoi aurinkoisissa merkeissä. Sää onkin ollut lempeä viime päivinä ja ennusteiden mukaan jatkuu samanlaisena. Päivisin n. 20 astetta tai enemmän, öisin n. 10 astetta. Ajoimme kiltisti kohti Thessalonikia. Koko matka on moottoritietä paitsi yksi vuorien välinen kanjoni. Ajoimme letkassa, edessä meni hitaampi auto. Se ajoi tien reunassa, joka on täällä tapana. Ohitimme sen, niin kuin ne muutkin autot tekivät. Eikös mutkassa ollut poliisi ja viittoisi meille. Hö. Niinhän ne lähtivät meidän perään. Sakkoa 45€, jos maksaa 10 päivän sisällä. Sen jälkeen 95€. Ilmeisesti teimme väärin, koska ohituskohdassa oli tuplaviivat. Tai sitten jotain muuta. Eihän poliisisetä paljon enkkua puhunut. Loppumatka meni auringon laskua auton peileistä ihaillen. Pelloilla poltettiin puukasoja. Sakeat savut tunkeutuivat autoonkin. Suomessa palokunta olisi paikalla, ei täällä. Se on tapana, että pellolla poltetaan risut. Tai jotain muuta mitä nyt löytyykin niin tuleen vaan. Tuoksut sen mukaiset. Oliivin teosta tulee muuten aivan järkyttävä haju. Sellutehtaan hajupäästöt x3. 

Puhuttelu

Vuokrapyörä, 5,-/2h

Hotelli oli Cityhotelli keskustassa. Tänne me tullaan seuraavan kerran, kun tarve vaatii. 80,-/kahden hengen yö ja aamiainen kuuluu hintaan. Sijainti ydinkeskustassa. Iltapäivällä siirryimme kohti Nikitiä, rantakohdetta. Eihän siellä ollut mikään hotelli enää auki. Niin oli tyytyminen työmaan kylään Arneaan, jonne suuntasimme. Minulle majapaikka oli uusi, Green villagesta puhuttiin. Eihän se sen niminen ollut. En edes muista sen oikeaa nimeä. Huone oli iso, kaksi kerroksinen. Huoneessa muutaia kuolleita tuhatjalkaisia ja lukemattomia leppäkerttuja. Hmmm… Suihkussakin olisi saanut olla sandaalit jalassa. Kämpässä oli kuuma, patterit täysillä. Eihän niitä saanut edes säädettyä. Parempi tietty niin kuin jäätyminen. Oltiin kuitenkin vuorilla eli yöt kylmiä. Aamulla lämpöä oli +2. Yö meni ihmetellessä ääniä, alhaalla oli aasit kellot kaulassa ja koira. No, näin tällä kertaa. Aamulla laskin, että katossa oli eläviä leppäkerttuja 27 kpl. Lattialla oli lukemattomia eläviä, en laskenut. Pientä ärtymystä havaittavissa. 

"Green village" respa ja ravintola

huoneet

Sieltä suuntasimme viikonlopuksi takaisin Thessalonikiin. Ruotsalainen työkaveri haettiin lentokentältä. Ihmettelimme, kun ei saatu varattua keskustasta hotellia. Kappas, siellähän oli kansainväliset elokuvafestarit. Päädyimme vähän keskustan ulkopuolelle, rannalle tosin. Siis ei siinä rantaa ole, vain hieno kävely-pyöräilytie, jossa kalastajat viihtyvät onkiensa kanssa. Näin muuten uuden idean niillä, tai siis mulle uusi asia. Pimeä tulee n. klo 18. Kalastajat istuvat siellä monen ongen kanssa. Ongissa on punainen pieni lamppu kiinni. Kun kala nappaa, niin valo alkaa heilumaan. Kätevä idea. 

Lauantaina miehet lähtivät töihin,

Vaellusreitti

minä vuokrasin pyörän. Ajelin pari tuntia rannikkoa pitkin. Kun pyörätie loppui, ajelin kävelytiellä. Autotielle en mennyt, vaikka olikin hiljainen sivutie. Sunnuntaina ajoimme takaisin Green villageen. Siellä oli lounaskuviot päällänsä, lapsia huima määrä perheiden mukana. Joimme teet ja kahvit ulkona ihanassa auringon paisteessa. Olin selkä päin huoneisiin. Ruotsalainen tokaisi Tonille, että näitkö sinä saman. Hmmm, niin siis mitä? Suojavarusteisiin pukeutunut mies meni ruiskun kanssa huoneisiin. Lähdin kävelylle ja siellähän se meidän tulevassa huoneessa oli hommissa. Mä en kestä, nyt se myrkyttää torakat ja muut mönkijät. Mä en tuonne mene. Noh… Asioita selvittäessä kävi ilmi, että se myrkytti kaikki huoneet niiden leppäkerttujen takia. Mutta siltin…

Saimme huoneen, leppäkerttuja oli muutama ja hieman huonovointisilta näyttivät. Muutama muukin lentävä oli huoneessa ja hoipertelua havaittavissa. Siis mitään torakoita emme nähneet ekallakaan kertaan. Ajattelin, että jos niitä on, nyt saivat ainakin myrkyt niskaansa. Positiivisuus huipussaan. Hotellissa meni pari yötä melko kivuttomasti. Kävin kävelyllä lähivuorella. Löysinkin opastetaulun, jossa oli alueen vaellusreitit. Niin, niissä voi siis mennä autollakin. Nelivetoa toki suositellaan. Kävelin jonkin aikaa ja olihan se autolla kuljettava. Siis kaikkea muuta kuin mihin on tottunut. Upea syysväritys puissa, kaunista. 

Thessalonikin iltarantanäkymä

Kotimatka tehtiin ilman yhtään pysähdystä. Pientä peesun puuntumista havaittavissa. 6h siinä kaiken kaikkiaan meni. Onneksi oli vähän evästä ja vettä mukana. Nälkä ei ollut. Söimme pikalounaan hotellissamme. Aivan taivaallisen hyvää. Miehet söivät possua, minä kanaa. Varmaan yön yli hautunutta lihaa perunoilla. Niillä on uusi ulkouuni. Tämä on ainut ravintola, joka oikeasti maustaa ruokaa. Yleensä saa laittaa suolaa ja pippuria ruokaan kuin ruokaan. Täällä ei tarvitse. Nam.





11-18.11.15

töitä/opiskelua terassilla

Vitsi miten aika rientää. Yhtäkkiä marraskuun puoliväli on ohitettu ja aurinko kuitenkin jaksaa paistaa. Se on paistanut lämpimästi jo toista viikkoa, ainakin. Harmi, kun terassille ei paista aurinko suoraan kuin klo 15.30-16.15. Tarkka aika, otollinen hetki teelle partsilla. Monta kertaa olen jo maininnut, että edessä olevat tuijat tai mitkä lie, sahaisin poikki, jos olis saha. Nytkin istun terassilla mutta ei tänne aurinko paista, nyyh.
Viime viikko oli aika mielenkiintoinen. Maanantaina varasin lennot Turkkiin. Toni menee sinne töiden vuoksi ja me ajateltiin viettää viikonloppu Istanbulissa. Hotellitkin varasin. Aika kallis, mutta yksi yö meno Hotels.comin ns. vapaayöhön. Tosin ei sen arvo ollut kuin 86,-. No mutta kuiteskin reissu buukattu. Yes. Tuorilan Nina oli Ateenassa Erasmus+-hankkeen kautta + 9 opiskelijaa. Torstaina sovittiin treffit. Hitto, ei kulje metro. Arg. Menin vielä aamulla tarkastamaan, että meneekö vai ei. No menihän ne. YES! Suunnittelin aikataulun siten, että käyn keskustan "Stockmannilla" ennen treffejä. Lähdin siis ajoissa kohti metroasemaa. Olin ostanut liput jo aamulla, kun kävin. Leimasin ja lähdin kävelemään kohti rullaportaita. Pääsin ylös ja kas… Kaikki näyttötaulut piemänä, ei ristin sielua missään. Voi…. Menin takaisin alas ja vartijahan sieltä mun perään oli lähtenyt. Juu ei kulje. "Finis". Leimasin lipunkin, hö. Lähdin kävelemään kohti toista lähimetroasemaa, josta kulkee bussi keskustaan. Hiki valui, aurinko lämmitti kiitettävästi. Totesin kävellessäni etten ota riskiä, että jos se ei kuitenkaan kulje. Otin lennosta taksin ja hurautin keskustaan, 10,50,-/25min. Matkan varrella bussipysäkeillä oli paljon ihmisiä eli ilmeisesti ainakin jotkus bussin kulkivat… Keskustassa kaupat olivat laittaneet näyteikkuinoidensa eteen sellaiset rullattavat teräsverkot. Hmmm, mielenosoituksia siis luvassa. Pitänee katsella vähän tarkemmin ympärille. Ninan kanssa ei meinannut tulla syömisestä mitään, kun oli niin paljon puhuttavaa. Kivaa. Ihana ilta päättyi liian äkkiä, nyyh.

tarjoilija ei ymmärtänyt "hot" sanaa,
haalea tee

Nina kertoi heidän kommeluksistaan Helsingin päässä. Samassa päähäni välähti Pelle Peloton-lamppu. Hitto, hitto ja vielä kerran hitto. Että voi olla pösilö. Siis minä. Se oli minulla mielessä alkuviikosta, kun varasin lennot. No, tuleepa loppuilta vietettyä rattoisasti puhelimessa. Olin kotona klo22 jälkeen. Roikuin "langan päässä" aina klo 23.30 saakka kohteena Turkish airlines. Ei onnannut ja puhelimesta loppui akkukin. Hotellit peruin sähköisesti. Perjantaina aamulla klo 9 soitin Super Saverille, josta olin ostanut lennot. Peruin ne. Siis lähtö olisi ollut klo 14.30 ja lennot peruin saman päivän aamuna klo 9. Jälkiviisaana pitänee todeta, että tilanne Istanbulissakin on aika räjähdysaltis. Ehkä oli parempi, että pysyimme Ateenassa.
Lauantaina lähdimme aamutuimaan keskustaan. Pääsimme osan matkaa metrolla, kunnes yhdellä asemalla se tyhjennettiin. Yksi mies kertoi, että on käveltävä 3 aseman väliä, josta taas uusi metro jatkaa matkaansa. No thanks. Taksikuski kertoi, että oli pommi tai pommiuhka. YES! Keskustassa oli onneksi rauhallista. Kotiin tultiin taksilla, joka juuttui ruuhkaan. Onnettomuus tukki toisen kaistan. Siinä menikin 25 minuutin sijaan 1h. Äh.

Syksyn väritys terassilla

melkein keltaiset sitruunat

Toni lähti maanantaina kohti Turkkia. Heilläkin oli hieman ongelmia. Klo 20.40 lähtöön olivat portit jo suljettu, eivät päästäneet enää heitä koneeseen. Liput siirrettiin klo 00.20 tai jotain lähtevään koneeseen. Siis odottelua edelleen kentällä. Toni oli siellä jo klo 16.00. No, aika koitti ja eivät taaskaan päästäneet koneeseen. Heitä ei oltu buukattu lennolle ollenkaan. Just. Taksilla keskustaan. Siellä hotellirespa sanoi, ettei kannata mennä kauas oluelle, tilanneherkkää aluetta. Suomesta siis tuli pari hlöä myös ja loppujen lopuksi he pääsivät matkaan vasta tiistaina. Siis Istanbulista eteenpäin lennolla kohti Mustammeren rannikkoa, Trabazon. Olipa huonot sivut, ehkä jossain on paremmin tietoa ja kuvia em. kaupungista. Se on aika lähellä Georgian rajaa. Onneksi Syyria on vähän kauempana………. Komea kaupunki, ainakin kuvien mukaan. Tonin mukaan myös hieno livenä.

Itse kävin parturissa. Haastatteli heidän harjoittelijaa. Hän sai tehdä hiusten pesun, värjäyksen ja föönauksen. Värjäysväri oli pääparturin ehdottama. Heidän koulu kestää 2+0,5 vuotta. 2 vuotta koulussa ja puoli vuota pakollinen harjoittelu lopuksi. Heillä on myös parturi koululla, jossa käy asiakkaita. Jos haluaa maksaa yksityisestä parturikoulusta, valmistuu 3 kuukaudessa. Aika tehokasta toimintaa. Eikö Suomessa kestä 9 kuukautta? Ja hinta jotain 15000,-? Partureissa on siis kertakäyttöiset muovisuojaessut asiakkaalle. Ne ovat rullalla pyhkeen kanssa. Näppärää. Värjäyksessä kierretään aina Elmukelmu. Olen tainnut sen jo kertoakin. Tässä kaunis kuva :).

Lento kohti kotia on torstaina. Laukkuihin pakataan melkein kaikki ns. ylimääräinen ja tuodaan kotiin. Telkkarikin on pakattuna omassa pahvilaatikossaan. Onkohan se ehkä matkan jälkeen???? Ikävä tulee aurinkoa, kun katsoo Suomen säätiedotuksia. Jospa Raumallekin tulisi lunta jo pian!
Eilen kävin paikallisessa, hmmm, HalpahalliTokman, mikä lie. Siellä joululaulut soivat ja tonttu-ukkoja ja joulukrääsää kaikki paikat täynnä. Ahdistaa. Ja se suivaannuttaa ihan käsittämättömästi, miksi henkilökunta, kaupasta riippumatta, on oikeutettu parkkeeraamaan tavarakärrynsä keskelle käytävää ja tungettava asiakkaan eteen täyttämään hyllyä. Se saa minut raivon partaalle. Ne voivat jopa tukkia koko käytävän, oikein asettavat kärrynsä siten, ettei siitä pääse kukaan kulkemaan. Liikenteessä taas niillä on lehmän hermot, jos joku parkkeeraa autoaan siten, että koko liikenne seisoo. Siis se on ihan normaalia täällä. Hätävilkut päälle ja voit tehdä ihan mitä tykkäät autosi kanssa. Ruuhkatilanteissa ei mitään hermostumista. Mutta annapas kun jotain muuta tapahtuu. Torvet soivat, kädet käyvät, huutavat ikkunoista jne jne. Auton voi siis parkkeerata täällä ihan minne edes puolet autosta mahtuu. Muut kiertävät sen ulos tulevan auton kulman. Tai sitten vähän töytäisevät. Mitä pikkusista. Lommo sinne tai tänne.

Aktiivisin appelsiiniaika on kohta käsillä. Mandariinit ovat jo kypsyneet talomme edustan puissa. Oksat notkuvat niiden painosta. Otin toisesta puusta maistiaisia, kun vuokraisäntä kehoitti. Aivan ihanan makeita, nam!!! Mutta siemeniä älyttömästi. Granaattiomenoitakin alkaa jo olemaan. Meidän puussa ei ole kuin muutama syömäkelpoinen. Muut ovat valmiiksi haljenneita tai muuten kurttusia. Ulkoisestihan  granaattiomena on aika ruma, ei ollenkaan houkuttele syömään. Kuitenkin granaattien halkominen ja putsaaminen maksaa sen vaivan. Ne ovat hyviä salaateissa ja jäätelön kanssa.
Nyt mä lähden pakkaaman, kuullaan taas joulukuussa!