Lokakuu 2015

6.10.2015

Päätin testata Helsingin mainostettua kehäradan toimivuutta lentokentälle menijöille. Se tarkoitti, että piti ensin mennä bussilla Turkuun, sieltä Pasilaan junalla, vaihto kehäradan I-junaan, lentoaseman rautatieasemalta bussilla terminaaliin. Terminaalin asema pitäisi aueta loka-marraskuun vaihteessa. Toivottavasti. Matka oli piiiiitkä ennen kuin pääsi junalta bussiin. Ehkä siihen vaikutti iiiiiiso painava matkalaukku, jota oli hankala vetää. Kädet huusivat armoa. Terminaalista hyppäsin hotellien bussiin, joka kiersi koko lentokentän ennen kuin oli Rantasipin edessä. Sain vapaan pyörän avaimen, vein tavarat huoneeseen ja lähdin pyörällä kohti kauppakeskus Jumboa. Siellä odotti treffit Leenan ja Pasin kanssa. Kahvit maisuivat ja juttua riitti. Kuitenkin kello kävi ja kauppakeskus alkoi sulkea oviaan. Pyöräilin hieman mutkan kautta takaisin hotelliin. 

Aamulla mahtava aamiainen odotti minua. Eihän herätys klo 4.35 ole herkkua, mutta onneksi aamiainen oli. Ulkona nuuhkin kirpeää pakkasilmaa, kunnes bussi nouti klo 5.20 minut ja laukut. Sain tsekattua laukut ja itseni kivuttomasti terminaalissa. Laukkujen jättöpistekin oli ilman henkilökuntaa eli palvelua on karsittu rankalla kädellä. Toki apua oli saatavissa läheltä, jos sitä kaipaili. Toisaalta hyvä näin, koska käsimatkatavarani painoi yli sallitun 8kg. Joskus ne haluat punnita senkin. 

Lento meni nukkuessa Kööpenhaminaan. Yritin liimautua seinän viereen koko lennon ajan, jottei naapurini olisi kovin lähellä. Anteeksi, mutta hänen parfyyminsä ei kuulunut suosikkeihini. Uuuuh. Kulutin aikaani tunnin verran asemalla, lento lähti ajoissa kohti Ateenaa. Lento määränpäähän meni yhtä tylsästi kuin ennenkin. Suora lento Hesasta menee n. 3h40min, sama aika meni Kööpenhaminasta. Sitä ennen vaan oli lento Hesasta sinne, n. 1h30min. 

Ateenassa odotti mies ja aurinko. Lounas oli tarjolla naapurin Ikeassa. Olin niin väsynyt, että oli melkein sama mitä söin. Kotona purin laukut, juotiin teet, nukuttiin päikkärit ja sen jälkeen autolla rannalle. Ukkospilviä näkyi ympärillä, ketään ei ollut rannalla. Saimme siis koko rannan käyttöömme. Vesi oli melko lämmintä. Aluksi tuntui tosi viileälle. Ihan hyvin siellä pystyi uimaan. Tuntui hyvälle. 

Perinteinen maustekauppa, jossa on
aina jono

Maailman paras puoliksi syöty calzone?

ISO mainos kauppakeskuksen
 seinässä

8.10.2015

Torstain kulutin aikaa kaupungilla, kun siivooja oli siistimässä taloa. Oli kyllä aiheittakin… Metsästin alennuksia shampposta ja muusta hygieniatuotteista. Löysinkin hyvät tuotteet ja suuntasin maustekauppaan. Läheisillä markkinoilla "ihastelin" laatikossa liikkuvia etanoita. Ei tullut nälkä, ei yhtään. Keskustassa kävin paikallisessa Stockmannissa. Siellä oli normihintaa, ei alea. Siis olkoot. Suuntasin kohti metroa ja matkalta löysin mitä parhaimmat pienen pitsan, calzonen. Sisällä ilmakuivattua kinkkua ja tomaattia sekä juustoa. Ihan älyttömän hyvää, 1,60,-. Ei voi lounasta halvemmalla saada. 

Illalla menimme salille, ostin kuukauden jäsenyyden ja sen jälkeen se oli armotonta kidutusta. Huomenna tietää taas tehneensä jotain. Tästä se lähtee, viimeinen vuorotteluvapaajakso. Tervetuloa mukaan!

Makrynitsa

Magnolia grandiflora,
ihmetyksen aihe salin lähellä

10-11.10 meni lepäillessä ja matkustamisessa Thessalonikiin. Matkalla pysähdyimme Voloksen lähellä olevassa vuoristokylässä, Makrynitsaan. Toni oli kerran siellä käynyt ja kehui paikkaa. Tie oli onnettoman kapea, onneksi ei tullut kuin muutama vastaantuleva auto. Perillä tiukat u-käännökset tekivät tiukkaa, koska oli lounasiaka ja kylän ainut parkkipaikka ja tien vierustat olivat autoja sikin sokin. Saimme loppujen lopuksi auton käännettyä toteaksemme, että pitää mennä takaisin. Ei mahdu. Ilmankos kaikki olivat liikkeellä perheen pienimmällä autolla. Ei siellä maaasturilla ollut mitään jakoa. Aurinko paistoi lämpimästi, osalla paikallisista oli jo toppatakit päällä, Ateenassa näin jo UGGit muutamalla jalassa. Käsittämätöntä.

Kylän keskuskahvila, isoja puita joka puolella

Puussa iso aukko

Matka jatkui lounaan jälkeen kohti määränpäätä, Thessalonikia. Hotellin The Excelsior varaus olikin aika erikoinen. Netin yleisissä varauskanavoissa oli vain paremmat huoneet saatavilla, samoin kuin soitti hotelliin. Yö 170,-. Kuitenkin hotellin omilla sivuilla online varaus antoi perushuoneen 135,- varata. Niinhän minä sitten sen varasin ja hotellissa saimme ilmaiseksi sen paremman huoneen, kun ei ollut enää niitä perushuoneita. Jännä epidosi, olimme tyytyväisiä. Tulemme toistekin tähän hotelliin. Huoneessa odotti pullo viiniä, tryffeleitä, manteleita, vesipullo sekä kylpytakki että aamutakki. Aika luksusta. Aamiainen oli erittäin hyvä. Tosin erikseen tilattuna kinkkumunakas oli iiiiisssooooo ja täysin lättänäksi paistettu. Kinkku oli eilisen aamun aamiaiskinkkua, sen kaavin pois.

Varastoalueen lounas, tuotiin pyytämättä.
 Juusto- ja makea täyte.

Aristotelous aukio

Kävin aamulenkillä, kaupassa ja sitten aloin tuskailemaan markkinoinnin tehtävän kanssa. Se aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Ei oikein markkinointitutkimuksen termit aukene englanniksi. Pari yötä olimme Thessassa ja sitten ajo takaisin kotiin. Matkalla pysähdyimme varastoalueella. Toni teki työjuttujaan, mä istuin varastokonttitoimistossa kirjojeni ja tietokoneen kanssa. Sitä työtä sitten teinkin aina keskiviikkoon saakka, kun Toni lähti lapsia hakemaan Suomesta syysloman viettoon. Kirjat piti palauttaa pois silmistä. Jouduin kopioimaan muutamia sivuja, että sain tehtyä työn valmiiksi saakka vasta torstaina.

Varastokonttitoimiston asukas

Sää on melko lämmin, sopiva. Pilvet tosin haittaavat aina välillä, sadetta on tullut öisin tähän mennessä. Pyykit eivät oikein kuivaa normi tahtia, koska kosteus on aika korkealla ajoittain. Pyyheliinatkin kuivuvat 24h. Tosin pesukoneen linkous on onneton.

Allegro 2 Reformer
 tai jotain sinne päin

Salilla törmäsin jumpan jälkeen johonkin ihmisryhmään laitteiden äärellä. Keskelle salia oli tuotu kolme ihmehärpäkettä. Kolme pilatesohjaajaa tekivät hienon esittelysession, n. 15 min. Laitteella pystyi tekemään monenlaisia liikkeitä, miehellä tippui hiki nenän päästä (mies oli etummaisena :) ). Sen jälkeen jatkoin treeniäni ja eikös mies tullut luokseni kysymään tulenko testaamaan. Totta kai. Pienillä liikkeillä sai hyvin tuntumaa. Heti sen jälkeen olisi pitänyt laittaa nimi lappuseen ja yksityisohjaustapaaminen vahvistettu. Kysyinpä huvikseni kuuluuko se jäsenyyshintaan. No ei tietenkään kuulu, 20,-/kerta. Valkoinen valhe, olen täällä vain hetken...

Torstaina illalla tervehdin ikkunasta vuokraisäntää. En ollut nähnyt häntä vielä kertaakaan. Hän tuli jostain (ilmeisesti töistä pukeutumisesta päätellen) skootterillaan. Meni n. 30 min ja sitten isäntä tuli samoissa vaatteissa pimputtamaan ovikelloa. Hän toi meille kakun kauniissa lahjapaketissa (senhän nämä kreikkalaiset osaavat!). Olin ihan hämmästynyt asiasta, kiittelin vuolaasti. Hän ei tiennyt, että Toni on pois. Heti huolestuneena kyseli, että onko kaikki hyvin ja koska Toni tuee. Ilmeisesti hän haki kakun sen jälkeen, kun oli nähnyt minut. Tai jotain. Käsittämätöntä vieraanvaraisuutta!

Saviastiassa oleva makea kakku

 Pihalla kasvaa sitruunoita, joita tulee paljon tänä vuonna. Vielä ne ovat vihreitä, mutta keltaistakin on jo havaittavissa. Granaattiomenoita ei tule paljon. Kaksi niistä on aika lähekkäin :). 

Syysloma vk 43 on lapsilla lomaa ja suuntana Ateena. Toni haki heidät tänne aurinkoon. Olin heitä vastassa kentällä. En voinut olla ottamatta valokuvaa yhdestä "odottelijasta". Nauratti ihan kauheesti mutta yritin pitää naamaa peruslukemilla. Matkapojatkin olivat kyltillään joitakin vastassa.

Suuntasimme suoraan lentokentältä rannalle, koska ilma oli melko hyvä. Vaihdoimme rantaa muutaman kerran. Ensimmäisessä oli tylsä pohja, kun oli "vain" hiekkaa, ei mitään ns. nähtävää. Toinen ranta oli liian tuulinen, kolmas oli paras. Saimme olla ihan rauhassa, toisessa päässä rantaa oli joku pariskunta istuen kallion suojassa varjoisessa paikassa. Mitä lie siellä tehnyt. Me maattiin repo rankana lämpimällä hiekalla. Seurasimme harppuunan kanssa kalastavaa snorklaajaa. Lapset uivat ahkerasti bongaten pohjasta mielenkiintoisia kiviä, simpukoita ja kaloja sekä tietty merisiilejä.

Viikko meni nopeasti. Kävimme keskustassa ja läheisessä kauppakeskuksessa, olympiastadionilla cruisailemassa ja muuta normaalia tänne kuuluvaa ohjelmaa. Sateet lähenivät Italian suunnasta ja ennusteiden mukaan viipyvät myös Kreikan päällä Sieltähän ne saapuivat ke-to välisenä yönä. Vettä tuli ns. saavista kaataen. Suuntasimme siitä huolimatta rantakohteeseen Nafplioon, missä olimme kesälläkin. Se on entinen Kreikan pääkaupunki, nykyään toimeentulosta iso osa tulee turismista. Nytkin siellä oli Belgian lipun alla alla oleva risteilijä. Hotelli oli sama kuin viimeksi, Amalia. Uima-altaalla nautimme auringosta, tummat pilvet olivat lähellä mutteivat saavuttaneet meitä altaalla. Tuuria.

Hotellin terassilta otettu kuva, palmut "kukkivat"

pakollinen kukkakuva

Perjantaina vietimme aikaa Nafpliossa, vaikka vettä tuli rankasti koko ajan. Kengät kastuneena seikkailimme sokkeloisessa kaupungissa etsien tiettyä kauppaa. Emme löytäneet. Turistibusseja oli aika paljon liikkeellä, vaikka onkin jo kiireisin aika ohitse. En voi käsittää miten ne mahtuvat kääntymään mutkissa ja risteyksissä. Autot parkkeerataan just siihen minne tykätään. Ne tietty häiritsevät isojen autojen kulkemista. 

pakollinen kukkakuva

Yksi osa Palamidin linnoitusta

Linnoitukselta katsottuna Nafplion suuntaan

Valloitimme kaupungin kukkulan autolla, Palamidin linnoitus. Olisi sinne rappusetkin vieneet, mutta sade häiritsi meitä. Sieltä oli hienot näkäalat, vaikkakin pilvet ja sade häiritsivät oloamme. Onneksi sade taukosi jossain vaiheessa, mutta kivet (polut) olivat silti liukkaita. Muutama kenkäpari ovat siloittaneet kivet petollisen liukkaiksi. 

Rohkeat kävivät uimassa meressä, vaikka tihutti ja olimme valmiiksi märkiä. Lammaspaimen paimensi joukkoaan ihan rannan vieressä, muutama matkailuauto uhmasi myö säätä. Muuten oli aika rauhallista hiekkarannalla. Mä toimin pyyhetankona palmupuun alla. Kuivat vaatteet tuntuivat äärettömän hyvälle märän päivän jälkeen. Kotona odotti likainen parveke/terassi. Katoksen päällä on vanha jokin kaislamtto tms. suojaamassa auringolta. Ja tiety itse katoksen muovimateriaalia. Kaikki shitti tulee sateen mukana alas. Aina. En tiedä mistä sitä riittää. 

Linnoituksen seinän paksuus

"taidekuva" keskustasta

Lapset lähtivät saattajan mukana Helsingin suuntaan. Muutama kuva siitä prosessista. Rohkeasti he lähtivät matkaan heiluttaen meille passintarkastuksen jälkeen. Me suuntasimme salille. Siellä oli squashin kisat eli populaa riitti joka puolella. Illalla kävimme kävelyllä Olympiastadionilla. Siellä oli AIK-Iraklion jalkapallokisat. Valot olivat kirkkaan, poliiseja kaikkialla ja ihmisten mylvintä aika muhkeaa. Me kipitimme poispäin ettemme vaan jää niiden jalkoihin, jos peli vaikka loppuu pian. 

Aurinko ilahdutti sunnuntaina aamulla. Aamulenkki, terassin pesu, pyykin pesua ja kuivatusta auringossa sekä tietokoneella töitä yms yms. Kuivatut kanttarellit likoamassa eli kantiskeittoa tiedossa. Eilen ostimme kauhean kasan possun ribsejä. Nekin pitäisi laittaa marinoitumaan. Grilli-ilta siis tiedossa. Säätiedotus lupaa aurinkoa ja +20 astetta ensi viikoksi. Tosin se voi muuttua vielä moneen kertaan. 

Lähdön jännitystä

Kaulapussi, jossa liput ja passit

Viimeisenä vaiheena
saattaja käy läpi
muodollisuudet

Likainen terassi

Aina voi kuivattaa pyykit
yläkerran tyhjässä
 asunnossa

Meinasi unohtua kertoa ehkä maailman parhaasta calzonesta, makeasta sellaisesta. Syötiin hyvät pitsat Nafpliossa ja oltiin maksamassa lasku. Tarjoilija tuli kertomaan, että saatte kohta ilmaiseksi jälkiruoan. Olin jo valmiiksi tylsistynyt, että se on samanlainen mikä maassa on tapana. En tiedä sen nimeä mutta se on väritön, pienistä kuulista tampattu neliön muotoon, joka maistuu kanelille, ei muulle. Siis ei mun makuuni. Kohteliaisuudesta olen aina syönyt vähäsen. No, aikamme odotettuamme sieltä tuli pitsataikinaan tehty calzone, jonka sisällä Nutellaa, mascarponea ja suklaakastiketta. Aivan taivaallista. Tein sitä kotonakin mutta ongelma oli, ettei ole kaulinta. Käytin viinipulloa mutten saanut taikinasta yhtä ohutta. Syötiin kuitenkin. Nam!

Pitsojen syönnin lomassa
ihailimme kahta sateenkaarea

Tienvarsipuskat kukassa

Viikko 44 ja muisto vain lämpimistä päivistä. Aurinko paistaa välillä, kova tuuli ja lämpöä noin +15. Takki saa olla päällä, kun ulkona liikkuu. Sadetta ei näkyvissä, tais tulla viime viikolla aika annos vettä taivaalta. Keskiviikkona oli "ochi"-päivä eli ei-päivä. Pyhäpäivä ja se meni tietokoneella ja kolmen tunnin "vuoren" valloituslenkillä. Ei-päivää vietetään siksi, että kreikkalaiset eivät halunneet muiden maiden hallitsijoita hallitsemaan maata. Kreikka oli sotilasjuntan alla aina vuoteen 1974 saakka. 

Krookukset kukassa?

Vuoren tai paremminkin kukkuloiden valloitus oli tuttu paikka. Menimme hieman eri reittiä kuin ennen. Eri maiden suurlähetystöjä oli noin kymmenen meno- ja paluumatkan aikana. Hienoja taloja, mitä nyt aitojen yli näki. Jännä nähdä, kun jonkun lähetystön palvelija tms. tuotiin mopon takaritsalla lähetystön lähettyvlle, mutta ei portille saakka. Neitonen käveli kaikessa rauhassa lopun matkaa. Onkohan niillä joku sääntö, että ei saa tulla portille saakka. Tai jotain muuta. Kukkuloilta oli hyvä näköala aina Pireukseen saakka. Keskusta jää muiden kukkuloiden taakse piiloon. Maa on erittäin kivistä eli pitää olla tarkkana alaspäin tullessa, ettei jalka lähde alta. Repussa oli eväät, jotka söimme puolessa välissä. Jos niitä ei olisi ollut, reissu olisikin ollut rankempi. Kotona maistui päivänokoset makialle. 

Kotimatkalla otin vielä kuvat Olympiastadionilta. Se on hyvä maamerkki. Sen kaaret, kun näkee, löytää kotiin. Loppuviikko meni markkinointiviestinnän johtamisen parissa. Voi tuskaaaaaaa, miks mä olen vapaaehtoisesti näihin opintoihin hakeutunut. Ja yhden kirjankin olen jättänyt lainaamatta. Onneksi vuokraisännän vaimo on opettajana yliopistolla. Hän lupasi katsoa, jos sitä kirjaa löytyisi heiltä. Onneksi kirja on englannin kielinen, heh heh…

Olympiastadionin yksi ulkoallas, minne mä en pääse...

Olympiastadionin kaaret

Viikonloppuna kävimme varta vasten Niken uusitussa myymälässä. Treenivaatteet haisevat, vaikka kuinka niitä pesee. Yhteensä 9 eri vaatetta, 217,-. 4 shortsit/trikoot, 4 lyhythihaista paitaa, 1 pitkähihainen lämpimämpi paita. Nyt ei tarvi vähään aikaan ostaa kummakaan meistä yhtään rikoota tai paitaa. Lokakuu oli sitten siinä. Aika menee nopsaan. Ulkona tuuli voimakkaasti. Ei ihme, että ne pakolaisten täyteen ahdetut kumiveneet kaatuilevat näillä tuulilla. Sisällä kotona tuuli/veti niin paljon, että illalla sai hakea lisää peittoa, että tarkeni nukkua. Eihän nämä liukuovet tiiviitä ole ja niitä on yläkerrassa 4 kpl, alhaalla 2 kpl. Muutama liukuovellinen pienempi ikkuna päälle ja kaiken kruunaa liesituuletin, josta on suora yhteys ulos. Varpaat ovat aina jäässä, kun tekee ruokaa hellan ääressä. 

Onneksi marraskuu alkoi aurinkoisena mutta tuulisena. Sunnuntai oli ns. kotipäivä. Haudutin lihapataa uunissa 5h. Tuli muuten aika hyvää. Taidan laittaa ohjeen talteen. Kreikkalainen ruoka on hyvää mutta kyllä suomalainen ruoka vie siitä voiton.