Joulukuu

Viikon kotiloma meni nopeasti nähden ystäviä sekä nauttien ensilumesta Keski-Suomessa. On se lumi hieno elementti. Se kaunistaa maiseman hetkessä ja antaa valoa ympäri vuorokauden. Matka kuitenkin Ateenaan oli marraskun lopussa taas edessä. Pakkasin matkalaukkuun pienemmän matkalaukun, uikkarit ja yhden trikoopaidan. Enpä ole ennen näinkään lähtenyt. Niin, riisipuuron ainekset heitin viimeiseksi laukun pohjalle. Toivottavasti suojapussi ei hajoa laukkua heitettäessä koneiden ruumaan.

Kotona odotti jääkylmä kämppä ja sotkuinen terassi. Pudonneet lehdet olivat liiskautuneet laatta-alueelta lähtevän veden poistoputken suulle. Sadevesi oli hiljalleen valunut pois mutta kaikki roskat yms. sotku oli jäänyt laatalle. Illalla keitin ekat riisipuurot. Maistui tosi hyvälle taas pitkästä aikaa.

Viikko oli aurinkoinen ja öisinkin melko lämmin. Päivisin n. 14-15 astetta auringossa, varjossa (meidän terassilla...) varmaan +10. Naapuritalon terassille paistaa aurinko aamupäivästä lähtien. Emäntä saa kerätä kuivat pyykit pois jo päivällä. Me joudumme ottamaan kuivaustelineen sisälle ja kuivattamaan vaatteet yön aikana.

Kansallispuistosta merelle päin

Viikonloppukin häämötti ja mahdollinen tieto projektin loppumisesta aiheutti paniikin. Mitä pitäisi vielä nähdä? Mikä olisi tärkeintä kokea? Saarille, mars! Saaret ovat niin kauniita. Varsinkin näin sesongin ulkopuolella saarista pääsisi nauttimaan ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Laivapaikan saisi mutta hyvätasoiset hotellit ovat kortilla. Kaikki ovat sulkeneet talveksi majapaikat. Äh. Päädyimme tällä kertaa lähiympäristön tutkailuun. Paikallinen kansallispuisto oli aika erikoinen kokemus. Siis metsäalue ja suoalue, jossa lintujakin pitäisi näkyä. Kulkukoirat olivat valloittaneet ranta-alueen, joka siis oli periaatteessa yksi osa kansallispuistoa. Linja-autollinen lapsia oli viettämässä metsäpäivää. Maastopyöriä heidän käyttöönsä oli muutaman henkilöauton perässä. Hieman erilaista kuin meillä Suomessa. Kaikilla melkein on omat pyörät. Meidän tavoitteena oli kävellä niemekkeen päähän. Ei onnistunut, ei reittiä. Ei sinne maastoon ole menemistä ilman reittiä, koska siellä on paljon pieniä puskia, jossa on järkyttävän isot piikit. Löysimme lintutornin ja kaksi lempeää koiraa. Koirat pyörivät ahkeraan meidän ympärillä. Kai ne jonkun olivat kaulapannasta päätellen. Kipusimme torniin, missä oli sellaiset ritiläportaat. Korkean paikan kammoisena se on se pahin versio, jos pitää kiivetä ja näkee portaista läpi maahan saakka. Kokosin itseni ja pääsin toiseen kerrokseen. Siis matalahan se oli. Ei mikään korkea torni. Sieltä näkyi hyvin ympärille, kunnes tuli auto ja kuului kauhea tömäys. Toiseen koiraan oli osunut. Koira ei ulissut, nilkutti takajalkaansa. Yhdessä koirat luikkivat pois eikä niitä sen koommin näkynyt. Nyyh.

Padon autotie

Marathon järven pato

Kävimme kastautumassa meressä. Ihana hiekkaranta mutta matala. Ei kovin pitkälle pystynyt kahlaamaan, kun kylmä alkoi kangistamaan jalkoja. Nopea kastautuminen ja ylös. Aurinko lämmitti ja niinpä nautimme pyyhkeet päällä iltapäivästä. Lähdimme tunti ennen pimeää suunnistamaan kohti Marathonan järveä. GPS ja ipadin karttaohjelma apuna löysimme perille. Järvestä ovat ateenalaiset saaneet aikoinaan vetensä. Kartan mukaan tie meni yhdessä kohdassa ihan järven rannalla. Hmmm. Siellä oli mahtavan kokoinen pato ja upea näköala.

Näkymä padolta vuorelle

 

Ajoimme kotiin kiertomatkan tavoin Agios Stefanoksen ja Kifissian läpi madellen autojonossa. Pimeässä lukuisat jouluvalot näyttivät hienolle ja peittivät rapistuneet talot. Toisaalta upeat talot kielivät alueen hyvin toimeentulevista kansalaisista. Ajoimme sunnuntaina alueen läpi valossa ja ei alue näyttänyt niin hienolle, kun jouluvalot eivät näkyneet. Itsenäisyyspäivän kunniaksi kävimme Etelä-Afrikkalaisessa ravintolassa syömässä. Edelleen en voi kuin kehua tarjoilijoiden toimintaa. Tilaus näppäillään suoraan "kännykkään", josta menee tilaus keittiöön. Ei tarvita kassakonetta kuin laskua tehdessä.

Thessalonikin keskusaukion liukurata

Pikainen reissu Thessalonikiin piti vielä tehdä ennen lähtöä kotiin. Syksy oli taittunut väriloistoltaan enemmän ruskeaksi. Kirpeät aamut, +10 päivällä. Kävelin hotellilta keskustaan (vuoristossa) oikoreittiä. Paikalliset "taiteilijat" taisivat asua saman hiekkatien varrella. Mitä erikoisempia teoksia pihoilla. Kanat, koirat, hevoset, kaikki pitivät omia ääniään, kun kävelin tiellä/polulla. Maa oli jäässäkin pienen puron äärellä. Putkahdin, yllättävää, markkinoille/torille. Ostin ison kasan manteleita. Samoja kuin paikallinen mieskin. Kanelia ja muutama keksikin tarttui mukaan.

Thessalonikin keskusaukion joulukaari

Aikaa on mennyt ainakin kuukausi, kun tässä foorumissa olen käynyt. Kuvatkin puuttuvat. Tietokone teki tiltit kuvien kanssa. Olen nyt yrittänyt niitä pelastaa ja tehdä korjaavia toimenpiteitä. Ans kattoo kuinka muijan käy, kun lataan niitä. Tosiaan loppu häämötti ja alkoi tuskainen pakkaaminen. Kummasti sitä on kertynyt kahden vuoden aikana. Onneksi on suuret roskikset pihalla, jotka tyhjennetään usein. Kaiken kaikkiaan 11 eri kokoista nyyttiä ja laatikkoa kertyi. Sitten tuli seuraava pelko. Saammeko mahtumaan ne autoon kerralla vai joudummeko ajamaan kaksi kertaa kentälle. Tosin sinne ei ole kuin 20 min ajomatka eli ei ongelma. Ihme tapahtui kaikki mahtuivat kyytiin. Purimme auton hiljaiseen kohtaan eli saapuvien kerrokseen. Lähtevien kerroksessa oli kauhea ruuhka ja poliisit piipittivät heti, jos parkkeerasi laittomasti. Hö. Vettä satoi, onneksi ei paljon.

Chekkauksessa oli onneksi ystävällinen henkilökunta. Heidän pomonsa sanoi "ou mai gaad", kun näki meidän laukut. He yrittivät kovasti, että me ottaisimme edes reput koneeseen sisälle. 11 laukkua, 7 jouduimme maksamaan. Onneksi oli hopea kortti, että sai veloituksessa 2 laukkua. Esimies oli saanut puhuttua yhden laukun ilmaiseksi. 1 laikku maksoi 69 euroa riippumatta sen koosta tai painosta. Se käytiin taas toisella luukulla maksamassa ja sitten takaisin chekkaukseen. Onneksi oli rauhallista, kun olimme ajoissa liikkeellä.

Kööpenhaminassa pääsimme loungeen syömään. Tosin aikaa oli vähän eli aika kiire oli saada masuun ruokaa. Tämä oli luksusta, ei sinne aina pääse. Nyt oli joku joulun ajan erikoistarjous/-etuisuus. Sai viedä vielä kaverinsakin sinne. Loppulento meni hyvin ja autokin löytyi Hesan päässä aika kivuttomasti. Ihanaa päästä kotiin.

Summa summaarum, yksi vaihe takana, monta kokemusta rikkaampana, Kreikka edelleen hieno ja mahtava maa, jonne pitää päästä uudelleen. Saaret ovat kauniita, turistiaikojen ulkopuolella näyttävät parhaimmat puolensa. Ihmiset ystävällisiä, kun heidät tuntee. Muuten ei välttämättä niin ystävällisiä mutta niinhän se vähän täällä kotimaassakin on. Kulttuuri on erilainen, erikoinenkin joiltain osin, mutta tutustumisen arvoinen. Yhteisöllisyys, toisten huomioiminen, koristeellisuus. Ne ovat piirteitä, joita meidänkin pitäisi korostaa Suomessa. Halailu, tervehdystavat, läheisyys, ne ovat hienoja tapoja.

Kiitos, kun olet ollut mukana tarinoissani ja kuvissani. Nyt näyttää siltä, etten uskalla ladata kuvia. Kone tökkii sen verran. Toivottavasti saan ne tänne jossain vaiheessa. En osaa sanoa miten kokoaisin yhteen nämä kaksi vuotta. Olen oppinut ja nähnyt paljon. Osaan arvostaa taas paremmin mitä meillä on kotimaassa. Viini, joka on tämän blogin nimessäkin, ei näytellyt pääosaa tällä matkalla. Kreikka on kuitenkin ehdottomasti hyvä viinimaa ja aoin tulevaisuudessakin suosia sen maan viinejä. Tosin ei niitä taida paljon Alkossa olla. Ehkä. Saa esittää kysymyksiä, ehdotuksia kohteista minne mennä jne. Yritän parhaani. Kiitos.

Marraskuu

13 laivaa jonottaa Thessalonikin satamaan

Marraskuu onkin aika aktiivinen. Ei paljon matkalaukut lepää. Ensin viikko pohjois-Kreikassa, sitten Turkkiin, sitten Suomeen. Meneehän kuukausi näinkin. Pohjoisen reissu alkoi aurinkoisissa merkeissä. Sää onkin ollut lempeä viime päivinä ja ennusteiden mukaan jatkuu samanlaisena. Päivisin n. 20 astetta tai enemmän, öisin n. 10 astetta. Ajoimme kiltisti kohti Thessalonikia. Koko matka on moottoritietä paitsi yksi vuorien välinen kanjoni. Ajoimme letkassa, edessä meni hitaampi auto. Se ajoi tien reunassa, joka on täällä tapana. Ohitimme sen, niin kuin ne muutkin autot tekivät. Eikös mutkassa ollut poliisi ja viittoisi meille. Hö. Niinhän ne lähtivät meidän perään. Sakkoa 45€, jos maksaa 10 päivän sisällä. Sen jälkeen 95€. Ilmeisesti teimme väärin, koska ohituskohdassa oli tuplaviivat. Tai sitten jotain muuta. Eihän poliisisetä paljon enkkua puhunut. Loppumatka meni auringon laskua auton peileistä ihaillen. Pelloilla poltettiin puukasoja. Sakeat savut tunkeutuivat autoonkin. Suomessa palokunta olisi paikalla, ei täällä. Se on tapana, että pellolla poltetaan risut. Tai jotain muuta mitä nyt löytyykin niin tuleen vaan. Tuoksut sen mukaiset. Oliivin teosta tulee muuten aivan järkyttävä haju. Sellutehtaan hajupäästöt x3. 

Puhuttelu

Vuokrapyörä, 5,-/2h

Hotelli oli Cityhotelli keskustassa. Tänne me tullaan seuraavan kerran, kun tarve vaatii. 80,-/kahden hengen yö ja aamiainen kuuluu hintaan. Sijainti ydinkeskustassa. Iltapäivällä siirryimme kohti Nikitiä, rantakohdetta. Eihän siellä ollut mikään hotelli enää auki. Niin oli tyytyminen työmaan kylään Arneaan, jonne suuntasimme. Minulle majapaikka oli uusi, Green villagesta puhuttiin. Eihän se sen niminen ollut. En edes muista sen oikeaa nimeä. Huone oli iso, kaksi kerroksinen. Huoneessa muutaia kuolleita tuhatjalkaisia ja lukemattomia leppäkerttuja. Hmmm… Suihkussakin olisi saanut olla sandaalit jalassa. Kämpässä oli kuuma, patterit täysillä. Eihän niitä saanut edes säädettyä. Parempi tietty niin kuin jäätyminen. Oltiin kuitenkin vuorilla eli yöt kylmiä. Aamulla lämpöä oli +2. Yö meni ihmetellessä ääniä, alhaalla oli aasit kellot kaulassa ja koira. No, näin tällä kertaa. Aamulla laskin, että katossa oli eläviä leppäkerttuja 27 kpl. Lattialla oli lukemattomia eläviä, en laskenut. Pientä ärtymystä havaittavissa. 

"Green village" respa ja ravintola

huoneet

Sieltä suuntasimme viikonlopuksi takaisin Thessalonikiin. Ruotsalainen työkaveri haettiin lentokentältä. Ihmettelimme, kun ei saatu varattua keskustasta hotellia. Kappas, siellähän oli kansainväliset elokuvafestarit. Päädyimme vähän keskustan ulkopuolelle, rannalle tosin. Siis ei siinä rantaa ole, vain hieno kävely-pyöräilytie, jossa kalastajat viihtyvät onkiensa kanssa. Näin muuten uuden idean niillä, tai siis mulle uusi asia. Pimeä tulee n. klo 18. Kalastajat istuvat siellä monen ongen kanssa. Ongissa on punainen pieni lamppu kiinni. Kun kala nappaa, niin valo alkaa heilumaan. Kätevä idea. 

Lauantaina miehet lähtivät töihin,

Vaellusreitti

minä vuokrasin pyörän. Ajelin pari tuntia rannikkoa pitkin. Kun pyörätie loppui, ajelin kävelytiellä. Autotielle en mennyt, vaikka olikin hiljainen sivutie. Sunnuntaina ajoimme takaisin Green villageen. Siellä oli lounaskuviot päällänsä, lapsia huima määrä perheiden mukana. Joimme teet ja kahvit ulkona ihanassa auringon paisteessa. Olin selkä päin huoneisiin. Ruotsalainen tokaisi Tonille, että näitkö sinä saman. Hmmm, niin siis mitä? Suojavarusteisiin pukeutunut mies meni ruiskun kanssa huoneisiin. Lähdin kävelylle ja siellähän se meidän tulevassa huoneessa oli hommissa. Mä en kestä, nyt se myrkyttää torakat ja muut mönkijät. Mä en tuonne mene. Noh… Asioita selvittäessä kävi ilmi, että se myrkytti kaikki huoneet niiden leppäkerttujen takia. Mutta siltin…

Saimme huoneen, leppäkerttuja oli muutama ja hieman huonovointisilta näyttivät. Muutama muukin lentävä oli huoneessa ja hoipertelua havaittavissa. Siis mitään torakoita emme nähneet ekallakaan kertaan. Ajattelin, että jos niitä on, nyt saivat ainakin myrkyt niskaansa. Positiivisuus huipussaan. Hotellissa meni pari yötä melko kivuttomasti. Kävin kävelyllä lähivuorella. Löysinkin opastetaulun, jossa oli alueen vaellusreitit. Niin, niissä voi siis mennä autollakin. Nelivetoa toki suositellaan. Kävelin jonkin aikaa ja olihan se autolla kuljettava. Siis kaikkea muuta kuin mihin on tottunut. Upea syysväritys puissa, kaunista. 

Thessalonikin iltarantanäkymä

Kotimatka tehtiin ilman yhtään pysähdystä. Pientä peesun puuntumista havaittavissa. 6h siinä kaiken kaikkiaan meni. Onneksi oli vähän evästä ja vettä mukana. Nälkä ei ollut. Söimme pikalounaan hotellissamme. Aivan taivaallisen hyvää. Miehet söivät possua, minä kanaa. Varmaan yön yli hautunutta lihaa perunoilla. Niillä on uusi ulkouuni. Tämä on ainut ravintola, joka oikeasti maustaa ruokaa. Yleensä saa laittaa suolaa ja pippuria ruokaan kuin ruokaan. Täällä ei tarvitse. Nam.





11-18.11.15

töitä/opiskelua terassilla

Vitsi miten aika rientää. Yhtäkkiä marraskuun puoliväli on ohitettu ja aurinko kuitenkin jaksaa paistaa. Se on paistanut lämpimästi jo toista viikkoa, ainakin. Harmi, kun terassille ei paista aurinko suoraan kuin klo 15.30-16.15. Tarkka aika, otollinen hetki teelle partsilla. Monta kertaa olen jo maininnut, että edessä olevat tuijat tai mitkä lie, sahaisin poikki, jos olis saha. Nytkin istun terassilla mutta ei tänne aurinko paista, nyyh.
Viime viikko oli aika mielenkiintoinen. Maanantaina varasin lennot Turkkiin. Toni menee sinne töiden vuoksi ja me ajateltiin viettää viikonloppu Istanbulissa. Hotellitkin varasin. Aika kallis, mutta yksi yö meno Hotels.comin ns. vapaayöhön. Tosin ei sen arvo ollut kuin 86,-. No mutta kuiteskin reissu buukattu. Yes. Tuorilan Nina oli Ateenassa Erasmus+-hankkeen kautta + 9 opiskelijaa. Torstaina sovittiin treffit. Hitto, ei kulje metro. Arg. Menin vielä aamulla tarkastamaan, että meneekö vai ei. No menihän ne. YES! Suunnittelin aikataulun siten, että käyn keskustan "Stockmannilla" ennen treffejä. Lähdin siis ajoissa kohti metroasemaa. Olin ostanut liput jo aamulla, kun kävin. Leimasin ja lähdin kävelemään kohti rullaportaita. Pääsin ylös ja kas… Kaikki näyttötaulut piemänä, ei ristin sielua missään. Voi…. Menin takaisin alas ja vartijahan sieltä mun perään oli lähtenyt. Juu ei kulje. "Finis". Leimasin lipunkin, hö. Lähdin kävelemään kohti toista lähimetroasemaa, josta kulkee bussi keskustaan. Hiki valui, aurinko lämmitti kiitettävästi. Totesin kävellessäni etten ota riskiä, että jos se ei kuitenkaan kulje. Otin lennosta taksin ja hurautin keskustaan, 10,50,-/25min. Matkan varrella bussipysäkeillä oli paljon ihmisiä eli ilmeisesti ainakin jotkus bussin kulkivat… Keskustassa kaupat olivat laittaneet näyteikkuinoidensa eteen sellaiset rullattavat teräsverkot. Hmmm, mielenosoituksia siis luvassa. Pitänee katsella vähän tarkemmin ympärille. Ninan kanssa ei meinannut tulla syömisestä mitään, kun oli niin paljon puhuttavaa. Kivaa. Ihana ilta päättyi liian äkkiä, nyyh.

tarjoilija ei ymmärtänyt "hot" sanaa,
haalea tee

Nina kertoi heidän kommeluksistaan Helsingin päässä. Samassa päähäni välähti Pelle Peloton-lamppu. Hitto, hitto ja vielä kerran hitto. Että voi olla pösilö. Siis minä. Se oli minulla mielessä alkuviikosta, kun varasin lennot. No, tuleepa loppuilta vietettyä rattoisasti puhelimessa. Olin kotona klo22 jälkeen. Roikuin "langan päässä" aina klo 23.30 saakka kohteena Turkish airlines. Ei onnannut ja puhelimesta loppui akkukin. Hotellit peruin sähköisesti. Perjantaina aamulla klo 9 soitin Super Saverille, josta olin ostanut lennot. Peruin ne. Siis lähtö olisi ollut klo 14.30 ja lennot peruin saman päivän aamuna klo 9. Jälkiviisaana pitänee todeta, että tilanne Istanbulissakin on aika räjähdysaltis. Ehkä oli parempi, että pysyimme Ateenassa.
Lauantaina lähdimme aamutuimaan keskustaan. Pääsimme osan matkaa metrolla, kunnes yhdellä asemalla se tyhjennettiin. Yksi mies kertoi, että on käveltävä 3 aseman väliä, josta taas uusi metro jatkaa matkaansa. No thanks. Taksikuski kertoi, että oli pommi tai pommiuhka. YES! Keskustassa oli onneksi rauhallista. Kotiin tultiin taksilla, joka juuttui ruuhkaan. Onnettomuus tukki toisen kaistan. Siinä menikin 25 minuutin sijaan 1h. Äh.

Syksyn väritys terassilla

melkein keltaiset sitruunat

Toni lähti maanantaina kohti Turkkia. Heilläkin oli hieman ongelmia. Klo 20.40 lähtöön olivat portit jo suljettu, eivät päästäneet enää heitä koneeseen. Liput siirrettiin klo 00.20 tai jotain lähtevään koneeseen. Siis odottelua edelleen kentällä. Toni oli siellä jo klo 16.00. No, aika koitti ja eivät taaskaan päästäneet koneeseen. Heitä ei oltu buukattu lennolle ollenkaan. Just. Taksilla keskustaan. Siellä hotellirespa sanoi, ettei kannata mennä kauas oluelle, tilanneherkkää aluetta. Suomesta siis tuli pari hlöä myös ja loppujen lopuksi he pääsivät matkaan vasta tiistaina. Siis Istanbulista eteenpäin lennolla kohti Mustammeren rannikkoa, Trabazon. Olipa huonot sivut, ehkä jossain on paremmin tietoa ja kuvia em. kaupungista. Se on aika lähellä Georgian rajaa. Onneksi Syyria on vähän kauempana………. Komea kaupunki, ainakin kuvien mukaan. Tonin mukaan myös hieno livenä.

Itse kävin parturissa. Haastatteli heidän harjoittelijaa. Hän sai tehdä hiusten pesun, värjäyksen ja föönauksen. Värjäysväri oli pääparturin ehdottama. Heidän koulu kestää 2+0,5 vuotta. 2 vuotta koulussa ja puoli vuota pakollinen harjoittelu lopuksi. Heillä on myös parturi koululla, jossa käy asiakkaita. Jos haluaa maksaa yksityisestä parturikoulusta, valmistuu 3 kuukaudessa. Aika tehokasta toimintaa. Eikö Suomessa kestä 9 kuukautta? Ja hinta jotain 15000,-? Partureissa on siis kertakäyttöiset muovisuojaessut asiakkaalle. Ne ovat rullalla pyhkeen kanssa. Näppärää. Värjäyksessä kierretään aina Elmukelmu. Olen tainnut sen jo kertoakin. Tässä kaunis kuva :).

Lento kohti kotia on torstaina. Laukkuihin pakataan melkein kaikki ns. ylimääräinen ja tuodaan kotiin. Telkkarikin on pakattuna omassa pahvilaatikossaan. Onkohan se ehkä matkan jälkeen???? Ikävä tulee aurinkoa, kun katsoo Suomen säätiedotuksia. Jospa Raumallekin tulisi lunta jo pian!
Eilen kävin paikallisessa, hmmm, HalpahalliTokman, mikä lie. Siellä joululaulut soivat ja tonttu-ukkoja ja joulukrääsää kaikki paikat täynnä. Ahdistaa. Ja se suivaannuttaa ihan käsittämättömästi, miksi henkilökunta, kaupasta riippumatta, on oikeutettu parkkeeraamaan tavarakärrynsä keskelle käytävää ja tungettava asiakkaan eteen täyttämään hyllyä. Se saa minut raivon partaalle. Ne voivat jopa tukkia koko käytävän, oikein asettavat kärrynsä siten, ettei siitä pääse kukaan kulkemaan. Liikenteessä taas niillä on lehmän hermot, jos joku parkkeeraa autoaan siten, että koko liikenne seisoo. Siis se on ihan normaalia täällä. Hätävilkut päälle ja voit tehdä ihan mitä tykkäät autosi kanssa. Ruuhkatilanteissa ei mitään hermostumista. Mutta annapas kun jotain muuta tapahtuu. Torvet soivat, kädet käyvät, huutavat ikkunoista jne jne. Auton voi siis parkkeerata täällä ihan minne edes puolet autosta mahtuu. Muut kiertävät sen ulos tulevan auton kulman. Tai sitten vähän töytäisevät. Mitä pikkusista. Lommo sinne tai tänne.

Aktiivisin appelsiiniaika on kohta käsillä. Mandariinit ovat jo kypsyneet talomme edustan puissa. Oksat notkuvat niiden painosta. Otin toisesta puusta maistiaisia, kun vuokraisäntä kehoitti. Aivan ihanan makeita, nam!!! Mutta siemeniä älyttömästi. Granaattiomenoitakin alkaa jo olemaan. Meidän puussa ei ole kuin muutama syömäkelpoinen. Muut ovat valmiiksi haljenneita tai muuten kurttusia. Ulkoisestihan  granaattiomena on aika ruma, ei ollenkaan houkuttele syömään. Kuitenkin granaattien halkominen ja putsaaminen maksaa sen vaivan. Ne ovat hyviä salaateissa ja jäätelön kanssa.
Nyt mä lähden pakkaaman, kuullaan taas joulukuussa!

Lokakuu 2015

6.10.2015

Päätin testata Helsingin mainostettua kehäradan toimivuutta lentokentälle menijöille. Se tarkoitti, että piti ensin mennä bussilla Turkuun, sieltä Pasilaan junalla, vaihto kehäradan I-junaan, lentoaseman rautatieasemalta bussilla terminaaliin. Terminaalin asema pitäisi aueta loka-marraskuun vaihteessa. Toivottavasti. Matka oli piiiiitkä ennen kuin pääsi junalta bussiin. Ehkä siihen vaikutti iiiiiiso painava matkalaukku, jota oli hankala vetää. Kädet huusivat armoa. Terminaalista hyppäsin hotellien bussiin, joka kiersi koko lentokentän ennen kuin oli Rantasipin edessä. Sain vapaan pyörän avaimen, vein tavarat huoneeseen ja lähdin pyörällä kohti kauppakeskus Jumboa. Siellä odotti treffit Leenan ja Pasin kanssa. Kahvit maisuivat ja juttua riitti. Kuitenkin kello kävi ja kauppakeskus alkoi sulkea oviaan. Pyöräilin hieman mutkan kautta takaisin hotelliin. 

Aamulla mahtava aamiainen odotti minua. Eihän herätys klo 4.35 ole herkkua, mutta onneksi aamiainen oli. Ulkona nuuhkin kirpeää pakkasilmaa, kunnes bussi nouti klo 5.20 minut ja laukut. Sain tsekattua laukut ja itseni kivuttomasti terminaalissa. Laukkujen jättöpistekin oli ilman henkilökuntaa eli palvelua on karsittu rankalla kädellä. Toki apua oli saatavissa läheltä, jos sitä kaipaili. Toisaalta hyvä näin, koska käsimatkatavarani painoi yli sallitun 8kg. Joskus ne haluat punnita senkin. 

Lento meni nukkuessa Kööpenhaminaan. Yritin liimautua seinän viereen koko lennon ajan, jottei naapurini olisi kovin lähellä. Anteeksi, mutta hänen parfyyminsä ei kuulunut suosikkeihini. Uuuuh. Kulutin aikaani tunnin verran asemalla, lento lähti ajoissa kohti Ateenaa. Lento määränpäähän meni yhtä tylsästi kuin ennenkin. Suora lento Hesasta menee n. 3h40min, sama aika meni Kööpenhaminasta. Sitä ennen vaan oli lento Hesasta sinne, n. 1h30min. 

Ateenassa odotti mies ja aurinko. Lounas oli tarjolla naapurin Ikeassa. Olin niin väsynyt, että oli melkein sama mitä söin. Kotona purin laukut, juotiin teet, nukuttiin päikkärit ja sen jälkeen autolla rannalle. Ukkospilviä näkyi ympärillä, ketään ei ollut rannalla. Saimme siis koko rannan käyttöömme. Vesi oli melko lämmintä. Aluksi tuntui tosi viileälle. Ihan hyvin siellä pystyi uimaan. Tuntui hyvälle. 

Perinteinen maustekauppa, jossa on
aina jono

Maailman paras puoliksi syöty calzone?

ISO mainos kauppakeskuksen
 seinässä

8.10.2015

Torstain kulutin aikaa kaupungilla, kun siivooja oli siistimässä taloa. Oli kyllä aiheittakin… Metsästin alennuksia shampposta ja muusta hygieniatuotteista. Löysinkin hyvät tuotteet ja suuntasin maustekauppaan. Läheisillä markkinoilla "ihastelin" laatikossa liikkuvia etanoita. Ei tullut nälkä, ei yhtään. Keskustassa kävin paikallisessa Stockmannissa. Siellä oli normihintaa, ei alea. Siis olkoot. Suuntasin kohti metroa ja matkalta löysin mitä parhaimmat pienen pitsan, calzonen. Sisällä ilmakuivattua kinkkua ja tomaattia sekä juustoa. Ihan älyttömän hyvää, 1,60,-. Ei voi lounasta halvemmalla saada. 

Illalla menimme salille, ostin kuukauden jäsenyyden ja sen jälkeen se oli armotonta kidutusta. Huomenna tietää taas tehneensä jotain. Tästä se lähtee, viimeinen vuorotteluvapaajakso. Tervetuloa mukaan!

Makrynitsa

Magnolia grandiflora,
ihmetyksen aihe salin lähellä

10-11.10 meni lepäillessä ja matkustamisessa Thessalonikiin. Matkalla pysähdyimme Voloksen lähellä olevassa vuoristokylässä, Makrynitsaan. Toni oli kerran siellä käynyt ja kehui paikkaa. Tie oli onnettoman kapea, onneksi ei tullut kuin muutama vastaantuleva auto. Perillä tiukat u-käännökset tekivät tiukkaa, koska oli lounasiaka ja kylän ainut parkkipaikka ja tien vierustat olivat autoja sikin sokin. Saimme loppujen lopuksi auton käännettyä toteaksemme, että pitää mennä takaisin. Ei mahdu. Ilmankos kaikki olivat liikkeellä perheen pienimmällä autolla. Ei siellä maaasturilla ollut mitään jakoa. Aurinko paistoi lämpimästi, osalla paikallisista oli jo toppatakit päällä, Ateenassa näin jo UGGit muutamalla jalassa. Käsittämätöntä.

Kylän keskuskahvila, isoja puita joka puolella

Puussa iso aukko

Matka jatkui lounaan jälkeen kohti määränpäätä, Thessalonikia. Hotellin The Excelsior varaus olikin aika erikoinen. Netin yleisissä varauskanavoissa oli vain paremmat huoneet saatavilla, samoin kuin soitti hotelliin. Yö 170,-. Kuitenkin hotellin omilla sivuilla online varaus antoi perushuoneen 135,- varata. Niinhän minä sitten sen varasin ja hotellissa saimme ilmaiseksi sen paremman huoneen, kun ei ollut enää niitä perushuoneita. Jännä epidosi, olimme tyytyväisiä. Tulemme toistekin tähän hotelliin. Huoneessa odotti pullo viiniä, tryffeleitä, manteleita, vesipullo sekä kylpytakki että aamutakki. Aika luksusta. Aamiainen oli erittäin hyvä. Tosin erikseen tilattuna kinkkumunakas oli iiiiisssooooo ja täysin lättänäksi paistettu. Kinkku oli eilisen aamun aamiaiskinkkua, sen kaavin pois.

Varastoalueen lounas, tuotiin pyytämättä.
 Juusto- ja makea täyte.

Aristotelous aukio

Kävin aamulenkillä, kaupassa ja sitten aloin tuskailemaan markkinoinnin tehtävän kanssa. Se aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Ei oikein markkinointitutkimuksen termit aukene englanniksi. Pari yötä olimme Thessassa ja sitten ajo takaisin kotiin. Matkalla pysähdyimme varastoalueella. Toni teki työjuttujaan, mä istuin varastokonttitoimistossa kirjojeni ja tietokoneen kanssa. Sitä työtä sitten teinkin aina keskiviikkoon saakka, kun Toni lähti lapsia hakemaan Suomesta syysloman viettoon. Kirjat piti palauttaa pois silmistä. Jouduin kopioimaan muutamia sivuja, että sain tehtyä työn valmiiksi saakka vasta torstaina.

Varastokonttitoimiston asukas

Sää on melko lämmin, sopiva. Pilvet tosin haittaavat aina välillä, sadetta on tullut öisin tähän mennessä. Pyykit eivät oikein kuivaa normi tahtia, koska kosteus on aika korkealla ajoittain. Pyyheliinatkin kuivuvat 24h. Tosin pesukoneen linkous on onneton.

Allegro 2 Reformer
 tai jotain sinne päin

Salilla törmäsin jumpan jälkeen johonkin ihmisryhmään laitteiden äärellä. Keskelle salia oli tuotu kolme ihmehärpäkettä. Kolme pilatesohjaajaa tekivät hienon esittelysession, n. 15 min. Laitteella pystyi tekemään monenlaisia liikkeitä, miehellä tippui hiki nenän päästä (mies oli etummaisena :) ). Sen jälkeen jatkoin treeniäni ja eikös mies tullut luokseni kysymään tulenko testaamaan. Totta kai. Pienillä liikkeillä sai hyvin tuntumaa. Heti sen jälkeen olisi pitänyt laittaa nimi lappuseen ja yksityisohjaustapaaminen vahvistettu. Kysyinpä huvikseni kuuluuko se jäsenyyshintaan. No ei tietenkään kuulu, 20,-/kerta. Valkoinen valhe, olen täällä vain hetken...

Torstaina illalla tervehdin ikkunasta vuokraisäntää. En ollut nähnyt häntä vielä kertaakaan. Hän tuli jostain (ilmeisesti töistä pukeutumisesta päätellen) skootterillaan. Meni n. 30 min ja sitten isäntä tuli samoissa vaatteissa pimputtamaan ovikelloa. Hän toi meille kakun kauniissa lahjapaketissa (senhän nämä kreikkalaiset osaavat!). Olin ihan hämmästynyt asiasta, kiittelin vuolaasti. Hän ei tiennyt, että Toni on pois. Heti huolestuneena kyseli, että onko kaikki hyvin ja koska Toni tuee. Ilmeisesti hän haki kakun sen jälkeen, kun oli nähnyt minut. Tai jotain. Käsittämätöntä vieraanvaraisuutta!

Saviastiassa oleva makea kakku

 Pihalla kasvaa sitruunoita, joita tulee paljon tänä vuonna. Vielä ne ovat vihreitä, mutta keltaistakin on jo havaittavissa. Granaattiomenoita ei tule paljon. Kaksi niistä on aika lähekkäin :). 

Syysloma vk 43 on lapsilla lomaa ja suuntana Ateena. Toni haki heidät tänne aurinkoon. Olin heitä vastassa kentällä. En voinut olla ottamatta valokuvaa yhdestä "odottelijasta". Nauratti ihan kauheesti mutta yritin pitää naamaa peruslukemilla. Matkapojatkin olivat kyltillään joitakin vastassa.

Suuntasimme suoraan lentokentältä rannalle, koska ilma oli melko hyvä. Vaihdoimme rantaa muutaman kerran. Ensimmäisessä oli tylsä pohja, kun oli "vain" hiekkaa, ei mitään ns. nähtävää. Toinen ranta oli liian tuulinen, kolmas oli paras. Saimme olla ihan rauhassa, toisessa päässä rantaa oli joku pariskunta istuen kallion suojassa varjoisessa paikassa. Mitä lie siellä tehnyt. Me maattiin repo rankana lämpimällä hiekalla. Seurasimme harppuunan kanssa kalastavaa snorklaajaa. Lapset uivat ahkerasti bongaten pohjasta mielenkiintoisia kiviä, simpukoita ja kaloja sekä tietty merisiilejä.

Viikko meni nopeasti. Kävimme keskustassa ja läheisessä kauppakeskuksessa, olympiastadionilla cruisailemassa ja muuta normaalia tänne kuuluvaa ohjelmaa. Sateet lähenivät Italian suunnasta ja ennusteiden mukaan viipyvät myös Kreikan päällä Sieltähän ne saapuivat ke-to välisenä yönä. Vettä tuli ns. saavista kaataen. Suuntasimme siitä huolimatta rantakohteeseen Nafplioon, missä olimme kesälläkin. Se on entinen Kreikan pääkaupunki, nykyään toimeentulosta iso osa tulee turismista. Nytkin siellä oli Belgian lipun alla alla oleva risteilijä. Hotelli oli sama kuin viimeksi, Amalia. Uima-altaalla nautimme auringosta, tummat pilvet olivat lähellä mutteivat saavuttaneet meitä altaalla. Tuuria.

Hotellin terassilta otettu kuva, palmut "kukkivat"

pakollinen kukkakuva

Perjantaina vietimme aikaa Nafpliossa, vaikka vettä tuli rankasti koko ajan. Kengät kastuneena seikkailimme sokkeloisessa kaupungissa etsien tiettyä kauppaa. Emme löytäneet. Turistibusseja oli aika paljon liikkeellä, vaikka onkin jo kiireisin aika ohitse. En voi käsittää miten ne mahtuvat kääntymään mutkissa ja risteyksissä. Autot parkkeerataan just siihen minne tykätään. Ne tietty häiritsevät isojen autojen kulkemista. 

pakollinen kukkakuva

Yksi osa Palamidin linnoitusta

Linnoitukselta katsottuna Nafplion suuntaan

Valloitimme kaupungin kukkulan autolla, Palamidin linnoitus. Olisi sinne rappusetkin vieneet, mutta sade häiritsi meitä. Sieltä oli hienot näkäalat, vaikkakin pilvet ja sade häiritsivät oloamme. Onneksi sade taukosi jossain vaiheessa, mutta kivet (polut) olivat silti liukkaita. Muutama kenkäpari ovat siloittaneet kivet petollisen liukkaiksi. 

Rohkeat kävivät uimassa meressä, vaikka tihutti ja olimme valmiiksi märkiä. Lammaspaimen paimensi joukkoaan ihan rannan vieressä, muutama matkailuauto uhmasi myö säätä. Muuten oli aika rauhallista hiekkarannalla. Mä toimin pyyhetankona palmupuun alla. Kuivat vaatteet tuntuivat äärettömän hyvälle märän päivän jälkeen. Kotona odotti likainen parveke/terassi. Katoksen päällä on vanha jokin kaislamtto tms. suojaamassa auringolta. Ja tiety itse katoksen muovimateriaalia. Kaikki shitti tulee sateen mukana alas. Aina. En tiedä mistä sitä riittää. 

Linnoituksen seinän paksuus

"taidekuva" keskustasta

Lapset lähtivät saattajan mukana Helsingin suuntaan. Muutama kuva siitä prosessista. Rohkeasti he lähtivät matkaan heiluttaen meille passintarkastuksen jälkeen. Me suuntasimme salille. Siellä oli squashin kisat eli populaa riitti joka puolella. Illalla kävimme kävelyllä Olympiastadionilla. Siellä oli AIK-Iraklion jalkapallokisat. Valot olivat kirkkaan, poliiseja kaikkialla ja ihmisten mylvintä aika muhkeaa. Me kipitimme poispäin ettemme vaan jää niiden jalkoihin, jos peli vaikka loppuu pian. 

Aurinko ilahdutti sunnuntaina aamulla. Aamulenkki, terassin pesu, pyykin pesua ja kuivatusta auringossa sekä tietokoneella töitä yms yms. Kuivatut kanttarellit likoamassa eli kantiskeittoa tiedossa. Eilen ostimme kauhean kasan possun ribsejä. Nekin pitäisi laittaa marinoitumaan. Grilli-ilta siis tiedossa. Säätiedotus lupaa aurinkoa ja +20 astetta ensi viikoksi. Tosin se voi muuttua vielä moneen kertaan. 

Lähdön jännitystä

Kaulapussi, jossa liput ja passit

Viimeisenä vaiheena
saattaja käy läpi
muodollisuudet

Likainen terassi

Aina voi kuivattaa pyykit
yläkerran tyhjässä
 asunnossa

Meinasi unohtua kertoa ehkä maailman parhaasta calzonesta, makeasta sellaisesta. Syötiin hyvät pitsat Nafpliossa ja oltiin maksamassa lasku. Tarjoilija tuli kertomaan, että saatte kohta ilmaiseksi jälkiruoan. Olin jo valmiiksi tylsistynyt, että se on samanlainen mikä maassa on tapana. En tiedä sen nimeä mutta se on väritön, pienistä kuulista tampattu neliön muotoon, joka maistuu kanelille, ei muulle. Siis ei mun makuuni. Kohteliaisuudesta olen aina syönyt vähäsen. No, aikamme odotettuamme sieltä tuli pitsataikinaan tehty calzone, jonka sisällä Nutellaa, mascarponea ja suklaakastiketta. Aivan taivaallista. Tein sitä kotonakin mutta ongelma oli, ettei ole kaulinta. Käytin viinipulloa mutten saanut taikinasta yhtä ohutta. Syötiin kuitenkin. Nam!

Pitsojen syönnin lomassa
ihailimme kahta sateenkaarea

Tienvarsipuskat kukassa

Viikko 44 ja muisto vain lämpimistä päivistä. Aurinko paistaa välillä, kova tuuli ja lämpöä noin +15. Takki saa olla päällä, kun ulkona liikkuu. Sadetta ei näkyvissä, tais tulla viime viikolla aika annos vettä taivaalta. Keskiviikkona oli "ochi"-päivä eli ei-päivä. Pyhäpäivä ja se meni tietokoneella ja kolmen tunnin "vuoren" valloituslenkillä. Ei-päivää vietetään siksi, että kreikkalaiset eivät halunneet muiden maiden hallitsijoita hallitsemaan maata. Kreikka oli sotilasjuntan alla aina vuoteen 1974 saakka. 

Krookukset kukassa?

Vuoren tai paremminkin kukkuloiden valloitus oli tuttu paikka. Menimme hieman eri reittiä kuin ennen. Eri maiden suurlähetystöjä oli noin kymmenen meno- ja paluumatkan aikana. Hienoja taloja, mitä nyt aitojen yli näki. Jännä nähdä, kun jonkun lähetystön palvelija tms. tuotiin mopon takaritsalla lähetystön lähettyvlle, mutta ei portille saakka. Neitonen käveli kaikessa rauhassa lopun matkaa. Onkohan niillä joku sääntö, että ei saa tulla portille saakka. Tai jotain muuta. Kukkuloilta oli hyvä näköala aina Pireukseen saakka. Keskusta jää muiden kukkuloiden taakse piiloon. Maa on erittäin kivistä eli pitää olla tarkkana alaspäin tullessa, ettei jalka lähde alta. Repussa oli eväät, jotka söimme puolessa välissä. Jos niitä ei olisi ollut, reissu olisikin ollut rankempi. Kotona maistui päivänokoset makialle. 

Kotimatkalla otin vielä kuvat Olympiastadionilta. Se on hyvä maamerkki. Sen kaaret, kun näkee, löytää kotiin. Loppuviikko meni markkinointiviestinnän johtamisen parissa. Voi tuskaaaaaaa, miks mä olen vapaaehtoisesti näihin opintoihin hakeutunut. Ja yhden kirjankin olen jättänyt lainaamatta. Onneksi vuokraisännän vaimo on opettajana yliopistolla. Hän lupasi katsoa, jos sitä kirjaa löytyisi heiltä. Onneksi kirja on englannin kielinen, heh heh…

Olympiastadionin yksi ulkoallas, minne mä en pääse...

Olympiastadionin kaaret

Viikonloppuna kävimme varta vasten Niken uusitussa myymälässä. Treenivaatteet haisevat, vaikka kuinka niitä pesee. Yhteensä 9 eri vaatetta, 217,-. 4 shortsit/trikoot, 4 lyhythihaista paitaa, 1 pitkähihainen lämpimämpi paita. Nyt ei tarvi vähään aikaan ostaa kummakaan meistä yhtään rikoota tai paitaa. Lokakuu oli sitten siinä. Aika menee nopsaan. Ulkona tuuli voimakkaasti. Ei ihme, että ne pakolaisten täyteen ahdetut kumiveneet kaatuilevat näillä tuulilla. Sisällä kotona tuuli/veti niin paljon, että illalla sai hakea lisää peittoa, että tarkeni nukkua. Eihän nämä liukuovet tiiviitä ole ja niitä on yläkerrassa 4 kpl, alhaalla 2 kpl. Muutama liukuovellinen pienempi ikkuna päälle ja kaiken kruunaa liesituuletin, josta on suora yhteys ulos. Varpaat ovat aina jäässä, kun tekee ruokaa hellan ääressä. 

Onneksi marraskuu alkoi aurinkoisena mutta tuulisena. Sunnuntai oli ns. kotipäivä. Haudutin lihapataa uunissa 5h. Tuli muuten aika hyvää. Taidan laittaa ohjeen talteen. Kreikkalainen ruoka on hyvää mutta kyllä suomalainen ruoka vie siitä voiton.