Joulukuu 2014

2-6.12.2014
Toinen vuorotteluvapaajakso alkamassa ja yllättäen Lufthansa ilmoittaa lakostaan juuri lähtöpäiväkseni. Sovin Leenan kanssa, että menen Järvenpäähän yöksi ja aamulla aikaisin kentälle. Kävin kentän kautta maanantaina ja sain uudet lennot tiistai aamuksi. Alkuperäinen lähtö oli klo 6.10, nyt klo 6.40. Asia hoitui hienosti. Ilta meni rattoisasti Leenan ja Pasin luona. Tarkistin vielä parkkialueet netistä minne kannattaa mennä. Aamulla hipsin hiljaa ulos ovesta klo 04.15. Se ei ole mitenkään mukava aika lähteä liikkeelle. Aamun pimeydessä entuudestaan tuttu parkkialue oli ”kadonnut” ja löysin ehkä uusimman ja kaukaisimman parkkialueen. Asia hoitui kuitenkin hyvin ja ehdin ajoissa kentälle.

Ateenan kentällä Toni odotti minua vuokraamallaan autollaan. Ajo ”kotiin” sujui ilman ylimääräisiä mutkia, jos ei lueta parkkialueelta uloslöytämistä ylimääräiseksi ajoksi. Laukut tyhjäksi ja pienempi laukku täyteen ja uudestaan istumaan autoon. Vain 500 km ajoa kohti Thessalonikia. Sää suosi autoilijaa ja maisemien katsojaa eli minua. Välillä meri oli aivan vieressä, vuoret reunustivat melkein koko matkan ajan toisella puolella moottoritietä. Tullimaksut vaihtelivat 1,50 – 5 euron välillä ja yhteensä kuitteja kertyi n. 50 euron edestä. Ärsyttävää olla vähän väliä käsi ojossa ulos ikkunasta. Tietöitäkin oli vähän väliä ja hienot EU:n logot olivat melkein joka remonttikohteessa. Kaatosade ja ukkonen ilahduttivat meitä noin 200 km ennen määränpäätä ja sade jatkui perille saakka. Menimme yöksi kentän viereiselle Hyat-hotelliin. Täytyy myöntää, että todella upea jouluvalomeri ympäröi hotellia. Ja pieni joulutähti-pyramidi oli ison aulan keskellä. Itse hotelli oli tasokas ja edustava. Ala-aulan baarista tilattu pitsa ei ollut edes hyvää tasoa. Tonin leikkauksen jälkeinen kevyt ruokavalio ei toteutunut tässä pitsassa. Juustoa riitti vaikka kolmeen pitsaan.

Aamulla lähtö kaivosalueelle vähän jännitti. Tie kiemurteli ylöspäin paksussa sumussa. Kuulemma näköala on hieno, kun ilma on kirkas. Itse kaivosalueen portilla oli vain yksi poliisipartio valvomassa, ettei mielenosoittajia tule tontille. Pääsimme turvatarkastuksen jälkeen alueelle. Alueella on myös arkeologinen alue, mihin ei saa koskea. Rekat ja maansiirtokoneet + autoja liikkui kuin suuressakin kaupungissa sumun keskellä. Jätin Tonin sinne töihin ja ajoin pois alueelta toivoen, että löydän oikean reitin pois. Pieni ihminen on ihmeissään näissä ympyröissä. Päivän aikana tutustuin lähikylän Arnean keskustaan, joka on pienempi kuin Raumalla Potkurin aukio. Löysin sieltä 1800-luvun taloja, jotka on entisöity EU:n rahoilla. 

Odotellessa loppuaika meni kahvilassa, joka oli täynnä lounastuntilaisia kahvilla. He eivät siis syö mitään kunnon ruokaa, korkeintaan juustopiirakkaa tms. Istuin varmaan kolme tuntia tupakan savussa ja musiikin jytkeessä. Ulkona satoi vettä eli sekään ei houkutellut. Tietokonehommat kuluttivat hyvin aikaa.

Thessalonikilaisen ravintolan jouluvalaistus

Joulu on kreikkalaisille koristelun aikaa, joka alkaa viimeistään joulukuun alussa. Silloin tuodaan kuusi sisään ja kaikki mahdolliset koristeet ja valot ripustetaan sisälle ja ulos. Mitä enemmän valot vilkkuvat, sitä parempi. Kuusen on hyvä olla alhaalta kapea ja ylhäältä leveä. Se on kätevä, kun ei vie lattiatilaa niin paljon.

Aurinkokin näyttäytyi torstaina. Tosin kuulemma kaivosalueella jatkuin kuukauden kestänyt sumu. Ihmiset olivat väsyneitä pimeään ja kosteaan aikaan. Kuvailivat oloaan "märkä rotta". Iltapäivällä kävimme muutamissa kaupoissa ihmettelemässä tuotteita ja hintoja. Kuulemma bulgarialaiset rikkaat käyvät ostoksilla kaupungissa.

Lähdimme ajamaan perjantaina aamulla kohti Ateenaa. Ajatuksena oli poiketa tieltä aina mielenkiintoisen kyltin/kohteen takia. Olympos-vuorelle ajeltiin mutta ei loppuun saakka. Loppui kärsivällisyys tien mutkitteluun. Näköalakin oli onneton, sumua riittävästi. 

Larisa – Lamia väli ajeltiin sisämaan kautta. Sumu hälveni alempana ja maaseutu ja maanviljely näkyi koko matkan ajan. Kauniit, kumpuilevat peltomaisemat, jossa vuorotteli  tuore vihreä oras ja juuri käännetty musta/punertava multa. 

Toinen kohde, jossa halusimme käydä, oli Parnassoksen hiihtokeskus. Netissä ei ollut osoitetta, vaan tiekylttien mukainen opastus. Löysimme perille melko suorinta reittiä, tosin yksi vuoren rinne käytiin tutkailemassa. Ei turhaan kuitenkaan, upeat mökit rinteessä näyttivät kaikelta muulta kuin perinteiseltä kreikkalaiselta talolta. Itse hiihtokeskus oli vielä remontin alla, 17 miljoonaa euroa lyöty rinteiden ja hissien uudistamiseen. Lunta on odotettavissa ensi viikolla, itse sesonki alkaa tammikuun puolessa välissä, joka kestää maaliskuulle. Toukokuussakin kuulemma voi vielä lasketella. Söimme keskuksen läheisyydessä hyvät kanakeitot ja parmesan-salaatin. Hinta yht. 23€. Tarjoilija kertoi alueen laskettelusta yms. Läheinen kylä Arachova oli kuin alppikylä, kapea pääkatu halkoi kylän, jossa oli pieniä kauppoja vieri vieressä. Saimme kulutettua 500 km:n matkaan yhteensä 10 tuntia. Poikkeama moottoritieltä kuitenkin kannatti. Maaseudun kauneus yllätti meidät molemmat.

7-8.12.2014
Viikonloppu meni rauhallisesti. Sunnuntaina kävimme ajelulla niemen kärjessä, jossa kävimme kesälläkin. Ihana ajella rauhassa, kun ei ollut ruuhkaa. Rannat ammottivat tyhjyyttään, muutama kalastaja oli virveleineen koittamassa onnea. Sen verran uteliaita olimme, että kävimme koittamassa kädellä veden lämpöä. Suomalaisittain se oli lämmintä. Harmi, että uimapuvut olivat kotona. Tosin nakunakin olisi voinut mennä, mutta tie oli liian lähellä siihen touhuun.

Vuokraisännän ja -emännän luona käytiin teellä. Toin tuliaiseksi/kiitokseksi lakkalikööripullon ja kuivattuja tatteja. Pitäisi varmaan antaa ohje tattien käytöstä. Kätevä joulukuusi vilkkui ja välkkyi. Kätevä kuusi, koska oli alhaalta kapea ja ylhäältä leveä. Ei mene lattiatilaa hukkaan. Perjantaina vuorilla nähtiin todella hienoja ja tuuheita aitoja kuusia. Tämä oli muovinen ja luonnonton. Aitojen kuusien väri oli aavistuksen hopeahtava. Neulaset tuuheita ja tiheässä. Joulumarkkinoita ei ilmeisesti ole. Kaikki tapahtumat sijoittuvat joko ydinkeskustan kojuihin tai kauppakeskuksien tapahtumiin.

Maanantaina 9.12 kävimme kävelyllä tutussa kauppakeskuksen pihalla, jossa iso kuusi oli vienyt paikan viime vuoden luisteluradalta. Itse kauppakeskuksen The Hall sisällä oli ääntä riittämiin. Kuoro + orkesteri lauloivat ihan hienosti, mutta ei siellä suomalainen omia ajatuksiaan kuullut. Pienet vauvat olivat aivan rauhassa vanhempiensa kanssa kahvilla aivan orkesterin läheisyydessä. Kreikkalaiset ovat "kastettuja" koviin ääniin jo pienestä pitäen. Käytävillä oli pieniä jouluaiheisia myyntipöytiä. Yhdestäkin meni osa tuotoista pyörätuoli-ihmisille.

värisuihkulähde

kauppakeskuksen käytävä

Parturikin piti tilata. Toni suositteli toista parturia. Siellä puhutaan englantiakin ja on ns. vähän kehittyneempi versio parturista. Hinnastonkin sain mutta eihän siitä ymmärrä mitään. Pitänee ottaa google kääntäjä käyttöön ja etsiä kreikkalaiset aakkoset sitä kautta. 

10-15.12.2014

Jos joku ajattelee, että Kreikassa on lämmintä Suomen talven aikana, on väärässä. Jos sataa, lämpö on yleisesti noin +5-8 astetta. Jos on selkeää, öisin saattaa olla hieman pakkasta, päivällä maksimissaan +10 astetta. Vuorilla tietty on pakkasta ja lunta sataa. Sateenvarjo on oltava aina mukana, kun menee kotoa ulos. Sisällä on lämmintä, jos laitamme lämmöt päälle. Kosteus on tosi iso ongelma, lämpö pitää sen pois. Jos olemme pois parikin päivää, vuokraisäntä käy ottamassa lämmöt pois päältä. Se siis nähtävästi seuraa meitä. Onkohan sillä joku valvontakamera jossain piilotettuna? Kiva tulla kotiin, kun siellä on kylmää ja kosteaa. Peittokin on päiväpeittoa ohkaisempi. Olemme hakeneet jo toisesta huoneesta toisen peiton normipeiton päälle. Hankalaa mutta lämmintä.

Kumisaappaat olisivat tarpeen, kun katujen viemärit eivät vedä ja viemäreitä on harvakseltaan. Sateenvarjo tulee aina muistaa jättää kauppojen/kauppakeskusten ulkopuolelle. Kuntosalillakin on astia niitä varten. Kurasilla ja märillä kengillä on kiva sipsutella kuntosalin aulan poikki. Hävettää mennä märkänä sisälle, kun suurin osa tulee salille autolla ja parkkihalli on salin alapuolella. Niiden ei tarvi nokkaansa ulkona näyttää eikä korkkarit kastu.

Auto, tuo ihana kulkuväline pihalla, odottaa ensimmäistä kaupassa käyntiään. Siis ei siinä autossa mitään vikaa ole, vaan siinä, että löydämme kauppaan ja takaisin ehjänä ja lommoitta. Toni vielä kysyi ajanko minä. No en todellakaan. Kannan vaikka ne kassit yksitellen kotiin mutta en aja. Menimme siis sinne kaukaisempaan kauppaan ja melko suoraa reittiä. Ihana käydä kaupassa, kun ei tarvitse miettiä miten jaksaa ostokset kantaa 30 minuuttia kotiin saakka. Pois lähtiessämme vesisateessa ja pimeydessä menimme yhden risteyksen ohitse ja teimme kotimatkan pidemmän kautta. Ei se haitannut, ehjänä kuitenkin. Se on pääasia.

Arachova, Delfi ja Itea sijaitsevat noin 300 kilometrin päässä kotoamme. Tulimme Arachovan kautta viime perjantaina, kun tulimme maaseutureitiltä Thessalonikasta Ateenaan. Nyt lähdimme varta vasten sinne ajan kanssa. Menimme sisämaan kautta eli emme tylsää moottoritietä. On se maaseutu vaan kaunista täälläkin. Sokos vinesin tehtaat näimme matkalla.

Arachovassa menimme kahville aukiolle, jossa oli neljä eri yritystä erilaisine pöytineen ja tuoleineen. Erottuvin oli keinopitkäkarvaturkissohvakahvila. Emme menneet sinne. Siellä oli liian paljon tyylikkäitä pariskuntia siemailemassa kahvejaan. Otimme paikat auringosta, laitoimme laukut viereiselle penkille ajatellen, että täällä saa olla ns. rauhassa ilman kaupustelijoita tai kerjääjiä. Turha luulo, ei mennyt kuin muutama minuutti niin lapsikerjääjät iskivät. Kolme eri lasta ehti käydä, sitten viereemme tuli perhe aikuisen tyttären kanssa kera pienen koiran Burberry-kaulahihnansa ja peittonsa kanssa. Koira oli vapaana ja yksi lapsikerjääjistä tuli paikalla tai siis yritti tulla. Koira hyökkäsi kimppuun urakalla, mutta ei ilmeisesti purrut. Koira hyppäsi munkin käsivarteen mutta vain tökkäsi kuonollaan. Luuli hädissään varmaan, että minäkin yritin kerjätä. Ei näkynyt sen jälkeen ketään kerjääjää. Sai istua rauhassa.

Teimme kävelykierroksen kylän keskustassa. Upeat näkymät laaksoon. Urheilukaupat tuli kierrettyä ilman ostoksia. Hieman eri maku näillä paikallisilla kuin meillä. Suurin osa ihmisistä näytti turisteilta hienot merkkivaatteet päällä. Turistibusseja meni vähän väliä kylän läpi viistoten talojen seiniä. Ahdasta mutta kaikki ne siellä sulassa sovussa kulkivat. Laskettelukausi oli ilmeisesti alkanut Parnassoksen keskuksessa. Emme menneet sinne tuskailemaan, ettemme juuri nyt pääse laskemaan mäkeä.

Delfoin tholos

Delfissä/Delfoissa halusin nähdä sen ”maailman navan”, missä maailman eri puolilta lähetetyt kotkat tapasivat. Ei onnistunut ei. Kello oli kolme ja ne alueet menivät kiinni klo 15. Se siitä sitten. Museoon emme menneet, vaan lähdimme kävelemään kohti avoinna olevaa Delfoin tholosta. Päädyimme kävelyreitin lopussa tielle, josta juuri olimme ajaneet. Itse temppelin rauniot näkyivät tielle. Päätimme nauttia näystä tieltä käsin. Tännekin pitää siis tulla uudelleen.

Iteassa nautimme meren tuoksusta, auringosta ja hiljaisuudesta. Kaikki turistit olivat kaikonneet ja muutamia paikallisia perheitä istuin syömässä. Aikaimme istuttuamme kahvilassa lähdimme ajamaan toista reittiä kohti Ateenaan. Oliivipuut reunustivat tätäkin reittiä. Niissä on yllättävän paksut rungot. Tie mutkitteli vuoren rinnettä ylös. Muutaman kuvankin otin, aika upeat maisemat.

Trigonin torni

Talon seinässä oleva maalaus, autotallin ovikin löytynee kuvasta.

Thessaloniki ja Arnea/Arnaia kutsuivat taas meitä työkeikalle. Maanantain vietin Thessassa kävellen rankassa sumussa ja +2 asteessa. Meren viereistä kävelyreittä kävelin aika pitkälle mutta en osaa sanoa jäikö vielä paljon reittiä jäljelle. Sumu oli tosi sakea. Päivällä taivas aukeni hieman ja lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin, jossa kävin viimeksikin. Otin eri reitin ja päädyin turistikartan kaukaisempaan kohteeseen, Trigoniontornille. Jos olisi ollut selkeä keli, aika mahtavat näkymät kaupunkiin ja merelle olisi ollut.

Tiistaina kävin Tonin työmaalla. Nyt näinkin hieman sitä ympäristöä, kun sumu ei ollut kovin sakea. Tosin merta ei vieläkään näkynyt. Työmaalle johtavalla vuoristotiellä oli mielenosoittajien nuotiopaikkoja nähtävissä. Ne olivat vierailleen siellä viikko sitten. Ajomatka tiistaille oli kestoltaan 5,5h, tietullit maksoivat menopaluu 64,-.

Koirankuljetuskoppi

Jossain reissun aikana vessassa käydessäni näin erittin haivainnolllistavat kuvat ovissa. Ei ollut epäselvää kumpaan menin.

Kotona pesukone pyörimään, iltapalan taikominen ja nukkumaan. Keskiviikkona tiedossa parturi ja joulupukin pussin täyttöostokset. Siitä se joulufiilis alkaa nousemaan. Parturissa olikin taas mielenkiintoista. Väri laitettiin ennätysajassa päähän + kelmu kiedottiin myssyn tavoin päähän. Odotteluaikana ei ollut lehtiä tarjolla, saatikka teetä tms. juotavaa. Istuskelin ja seurasin toisen kampaajan töitä. Pesu oli yhtä rivakkaa ja ei hierontaa. Ehkä hiuksista vetäminen korvasi rentouttavan hieronnan. Leikkuussa kyseltiin haluanko toisen mallin. Noooh, jos vähän leikkattais. Sakset kävivät tiuhaan ja lopputulos oli aika lyhyt verrattuna entiseen. Sitten kuivaus ja vinkit miten kannattaa kuivata ja laittaa tukka. Sopersin, että olen laiska laittamaan tukkaa. Kaiken kaikkiaan aikaa kuluin 50 min ja 50 euroa. Hmmm, tukan pituuteen pitää sopeutua ja aika rivakkatahtinen paikka. Ehkä menen toisen kerran, ehkä en. Tämä foorumi jää nyt joulutaolle. Palataan ensi vuonna asiaan. Hyvää Joulua ja nautinnollista Uutta Vuotta 2015!

Lokakuu 2014

Syysloman viettoa Ateenassa. Ei hullumpi ajatus varsinkaan, kun rakasta aviomiestä ei ole nähnyt sitten elokuun lopun. Matka alkoi perinteisesti yökylävierailulla Nousiaisissa. Nyt olimmekin Marken kanssa kaksistaan. Söimme, saunoimme ja joimme italialaisen luomupunaviinipullon tyhjäksi kera suklaan. Nam. Aamulla kissa arpoi lähteäkö ulos vai mennäkö Sannin sänkyyn jatkamaan keskeytyneitä unia. Sänky voitti ja minä otin kassini ja lähdin kohti Turun lentokenttää. Kenttä on remontin myötä kohentanut ulkoasuaan viihtyisämmäksi. Olin tulostanut boarding kortit valmiiksi eli kävelin suoraan turvatarkastukseen. Todella helppoa ja nopeaa toimintaan. Onneksi turvatarkastuksen hihnalla ei ole puntaria. Ehkä laukulla oli painoa hieman yli 8 kg mitä käsimatkatavaroissa saa olla. Lento Tukholmaan meni aikataulussa, aurinko nousi kauniisti taivaan rannassa.

Tukholmassa olikin odottelua kolme tuntia. Siinä tuli käveltyä muutaman kerran kenttä läpi. Nautin aivan ihanan avocado, omena ja sitruunalla maustetun smoothien. Fibre active-nimellä sitä myytiin. Taidan mennä sinne paluumatkallakin, jos on aikaa. Muuten odottelu oli tylsää. Portin viereen asettuessani ajattelin torkahtaa tovin. Hmmm, toiselle puolelle tuli istumana kreikkalainen mies, joka oli unohtanut deodorantin merkityksen ja toiselle puolelle joku mies, joka väyläsi varmaan kolmea Hubba bubbaa suussaan. Voi armoton potutus sanoo nainen, joka on haju- ja ääniherkkä. Jos jotain hyvää niin lentokoneessa oli sattumalta varannut istuimen penkkirivistä, jossa jäi keskimmäinen istuin vapaaksi. Ja onneksi tämä toinen oli ruotsalainen, ei äänekäs kreikkalainen. Olin unohtanut autuaallisesti kreikkalaisten eloisuuden. Paluu ns. arkeen tapahtui kerta heitolla. Kaikki istuivat jo paikoillaan, mutta yksi kreikkalainen, johonkin ryhmään kuuluva, nousi jakaakseen jotain lappuja ryhmäläisilleen. Niitähän tarvittiin aivan varmasti koneen nousussa. Muutenkin lähtö viivästyi ja sitten vielä tämä herra sähläsi käytävällä.

Luulin, että Aegeanin lennoilla ei saa ruokaa. Yllätys oli positiivinen, kun ateria saapui ja ei maksanut mitään. Hyvää tomaattikastiketta kera perunalohkojen ja lihapullien. Siis hyvää lentokoneateriaksi. Sen jälkeen uni maittoikin ruhtinaallisesti.

Ateenan lentokentälle saavuttuani en nähnyt ketään ebola-tarkastajaa. Onko se hyvä vai huono asia, sitä en tiedä. Tekstitv:ssä ainakin mainittiin Kreikan lentokentät mutta ehkä Ruotsista saapuva kone ei ollut TOP 10:ssä. Junalla kohti kotiasemaa Neraziotissaa meni sutjakkaasti. Tosin junaan tuli varmaan 20 partiolasta kera muutaman ohjaajan. Sisään- ja ulostulo oli mietitty ja harjoiteltu hyvin. Seisoin heidän vieressä, kun odottelin omaa asemaani ja seurasin heidän toimintojaan läheltä. Esimerkillistä käyttäytymistä lapsilta, jotka yleensä ovat todella eloisia ja äänekkäitä.

Toni oli vastassa kotiasemalla niin kuin sovimme. Minua ei tarvitse tulla kentälle vastaan, osaan itsekin sieltä kotiin. Tonin yhdellä pomolla on venäläinen nainen. Kun nainen palaa kotikonnuiltaan Ateenaan, miehellä pitää olla jos jonkinlaista tuliaista naiselle. Kukkaa, suklaata, karvanallea, muita en muista mutta jotain muutakin listassa oli. Ja auta armias, jos joku unohtuu… Kotona minulle oli odottamassa kirjekuori. Siellä oli lahjakortti käsi- ja jalkahoitoon. Ihanaa, näistä lisää! Tosin tämä venäläinen saattaa saada niitä viikoittain mieheltään eli siksi suklaat yms. ovat niitä hemmotteluja. Tiedä häntä.

Sunnuntaina lähdimme rannalle. Tutun rannan vesi oli kirjasta, aurinko pilkisti melko kirkkaalta taivaalta ihanan lämpimästi, ei liian kuumaa. Merivesi oli raikasta ja uitavaa. Miksiköhän se vesi oli niin kirkasta verrattuna kesään? Ihmisten määrä + aurinkorasva varmaan tekivät tehtävänsä. Riskillä mentiin eli ei laitettu aurinkorasvaa ollenkaan. Lopputulos oli illalla nähtävissä positiivisesti. Punoitusta vähän, ei palamista. Siis hyvä tulos muutaman tunnin makoilusta.

Rannalta tullessamme jäimme keskustaan syömään. Etsimme intialaista ravintolaa netin osoitteen perusteella. Ei ollut, ei niin ei. Söin jo mielessäni mutta piti tyytyä salaattiin ja tomaattipastaan. Maha tuli täyteen mutta ei mikään VAU-efekti. Perinteinen jäätelö piti saada jälkkäriksi. Astelimme turistien seassa kohti tiettyä jäätelökauppaa. Siellä saa itse ottaa pehmis-tyyppistä jogurttijäätelöä kippaan + tykötarpeet ja hinta painon mukaan.  Mä maksoin, kassaneiti pyysi kolikoita. Tonilla oli kolikoita ja hän laittoi ne myyjän eteen puntarin päälle. Homma hoitui, mutta minä putosin kärryiltä, kun myyjä nopein käsin "laski" kolikot ja antoi seteleitä takaisin. Tulimme jäätelöt syötyämme siihen tulokseen, että sinne jäi 10€ ylimääräistä. Perk…… Että pientä ihmistä harmitti, ihan tosissaan. Siis myyjä teki oharit, yleensä se asiakas yrittää sekoittaa kassan pään rahanvaihdolla. Saakeli suoraan sanottuna. No, ensimmäinen kerta, mutta otin opiksi.

Kotimatkalla metrossa saimme heti istumapaikat. Ihmisiä oli tupaten täynnä, lisää tuli ja ketään ei poistunut. Kotiasemallamme yleensä jää maksimissaan koko metrosta 10 ihmist pois. Nyt koko metro tyhjeni ja kas, Olympiastadionilla on jalisottelu. Nämä katsojat olivat A.E.K:n kannattajia, mustakeltaisia. Ihmistä oli riittävästi lippujonossa, kun kävimme uteliaisuudesta katsomassa tilannetta. Stadion vetää 70 000 ihmistä eli jos täyteen tulee, aika monta ihmistä on myös pois päin menossa illemmalla. En tahtoisi istua samassa metrossa tai autojonossa.

Maanantai meni kauppareissulla ja Maroussi-katsauksella. Maroussi on siis asuntoalueemme nimi mutta itse "kylän" keskukseen on matkaan varmaan 5-6 km. Menin metrolla (pummilla) yhden välin ja siten säästän jalkojani. Jotenkin taas kävely on tehnyt tehtävänsä ja jalkapohjat ovat hellänä yhden aamun lenkistä/kaupassa käynnistä. Huolestuttavaa. Hienoa havaita, että kesällä rakenteille olleet rakennukset ovat toiminnassa ja kaupat ovat muuttaneet aina vain hienompiin ympäristöihin. Kehitystä havaittavissa. Tämän yhdenkin rakennuksen katolla liehui EU:n lippu. Rahoitus on, siis ainakin osaksi, meidän muiden selkänahoista. Toisen uuden asian kohtasin myös tänään maanantaina. Kaupat menevät maanantaina kiinni klo 15. Huomenna tiistaina ne ovat auki klo 21 saakka. Voihan nenä sentään. Aikaa kuitenkin piti hukata, koska oli treffit klo 17 Tonin työpaikan luona. Istuskelin auringossa tovin, mutta liian kuumahan siinä tuli. Toiseen uuteen rakennukseen oli tullut elintarvikekauppa. Ostin puolen litran pullon juuri puristettua appelsiinimehua, 1,15,-. Maistui erittäin hyvälle.

Tonin päästyä töistä kävelimme kauppakeskuksen kautta kotiin. Kreikan puhelin ei suostunut avautumaan ja piti käyttää sitä huollossa. Täällä huolto ei maksa mitään. Minusta Suomessa se maksaa jotain, kun myyjä ottaa asiakkaan puhelimen käteensä. Saatikka jos hän vielä tekee sille puhelimelle jotain. Päivitys oli tekemättä ja siksi se ei suostunut toimimaan. Nyt se on kotona päivittymässä, mutta kun wlan on niin heikko niin mahtaako viikon sisällä tulla päivitetyksi. 

Tämä kuva on kotipihan kumvkatti-puusta. Siellä ne tekeytyvät parhaillaan keltaisiksi. Kuva on vähän epätarkka, sorry. 

Alakuva on oman pihan sitruunapuusta. Siellä nekin tekeytyvät keltaisiksi, mutta ovat jo käyttökelpoisia, lime-tyyppisiä. 

 

Tiistaina eli tänään tiedossa tämän blogin kirjoitusta ja Kifissia-päivä. Metrolla 3 pysäkkiä eteenpäin eli metro-linjan 1 päätepysäkille. Heel  odottaa minua kärsivällisesti. Muutenkin siellä on hiljaimpaa kuin jossain ostoskeskuksen hälinässä. Sitten käsi- ja jalkahoitoon. Pitänee muistaa ottaa varvastossut mukaan, ettei kynsilakat suttaannu. Huomenna klo 17.45 on lähtö Rhodokselle. Sinnekin pitäisi jotain pientä opusta tehdä, että osaa edes jonnekin mennä missä pitää käydä. Kolme yötä riittää muutamaan "pitää käydä"-paikkaan, loput kohteet jäävät extempore-kohteiksi. Yritän päivittää sen matkan osalta tämän blogin sunnuntaina, jos ja kun on aikaa koneen vaihdossa Tukholmassa.







Rhodos 22-25.10.14

Matka Rhodokselle valikoitui vain ja ainoastaan edullisen lentolipun takia. Santorini on edelleen haaveissa nro 1, mutta hinnat olivat lähellä lähtöä n. 220,-/hlö. Rhodokselle Ryan airilta sai lipun 86,-/hlö. Hotellin valinta perustui lähellä saaren pääkaupunkia, Rodosta. Sesonki on ohitse lokakuun lopussa eli rantakohteiden palvelut olivat suurimmaksi osaksi jo kiinni. Kiitos vinkeistä syyslomalla matkustaneiden työtovereiden.

Ryan airilta varatessa kannattaa lukea tarkkaan kaikki ehdot ja kustannukset. Jos et tee netissä check inniä, se maksaa 70 euroa lentokentällä. Lentoliput tarkistettiin kolme kertaa, viimeisen kerran vielä koneessa, että on varmasti oikeassa koneessa. Itse lento meni kivuttomasti ja kestoltaan n. 1h. Taksilla keskustaan maksoi 25,-, 15 km. Hotelli oli Amphitryon boutique hotel, sijainniltaan todella hyvä ajatellen keskustaa ja sen palveluja sekä tietysti lähirantojen kannalta. Jotenkin huvittaa hotellikuvauksia lukiessa, että miksi pitää korostaa, että hotelli on gay-friendly. Eikö kaikki ihmiset ole tervetulleita jokaiseen hotelliin? Huone oli netin kuvausten mukainen ja parvekkeelta avautui näkymä altaalle ja ympäristöön. Siellä olikin ränsistyneitä, keskeneräisiä rakennuksia, jotka eivät olleet kauniit. No, ei se meitä haitannut. Uloslähtiessämme huomasimme, että oven ja karmin väliin jäi iso rako, oven sai työntämällä auki, vaikka oli lukossa. Luotetaan, että siihen, että ei käy varkaita.

Näkymä hotellihuoneesta

Rhodoksen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Alue on vanhan kivimuurin sisällä, jonne on 7 sisään-/uloskäyntiä. Sokkeloihin eksyi helpolla illan hämärtyessä. Ravintolat olivat auki, muissa luukut kiinni. Päivällä siellä käydessämme niissä oli turistikaupat, hotellejakin löysimme ja kait siellä joku asuukin. Hieno alue kaiken kaikkiaan.

Rhodoksen vanha kaupunki

Vuokrasimme skootterin ja lähdimme ajamaan oppaiden mukaan paremmalle puolelle saarta eli eteläpuolelle. Hiekkarannat ja ei niin tuuliset rannat odottivat meitä + pääpiste kaupunki Lindos (n. 50km). Kävimme pyörähtämässä muutamalla rannalla ja niissä ainakin tuuli niin paljon, ettei uskaltanut miettiäkään menevänsä uimaan. Matka Lindokseen oli tylsä, koska tie ei kiertänyt kuin muutaman kylän läpi. Itse Lindos oli hieno, mopo piti jättää parkkiin kaupungin ulkopuolelle. Alueella liikuttiin vain kävellen ja paikalliset ilmeisesti ajelivat alueella, missä nyt auto/mopo mahtui kulkemaan. Pieni sokkelokäytäviä talojen välissä olivat mielenkiintoiset, mutta samat turistikaupat ovat joka kylässä ja kaupungissa. Kaupunkinäkymää hallitsi Akropoli, josta oli hulppeat näkymät merelle.

Lindoksen Akropolilta

Lindoksen kauppakuja

Näkymä Akropolilta merelle

Toni sai puhelun vuokraisännältä. Talossamme oli käynyt taas varkaaita, toinen kerta viikon sisällä. Alakerran autotalliin oli taas menty ja viety hänen pyörät ja ilmeisesti jotain muutakin. Nyt oli asennettu valvontakamerat. Aika inhottava olo, koska meidän alakerran keittiöstä on ovi suoraan autotalliin. 

Lähdimme ajamaan Lindoksesta kohti 7 lähdettä. Pilvet alkoivat kerääntymään taivaalle nopeasti ja skootterissa kosteus tulee aika lähelle… Perille päästyämme satoi jo aika paljon. Otin rantapyyhkeen pään ja hartioiden suojaksi. Niin ne muutkin tekivät, joilla ei ollut sateensuojaa. Menimme puiden alle suojaan ja lähteet olivat siinä vieressä. Siis matkailukohde, 7 lähdettä, jotka oli merkattu puulaatoin. Aivan onneton kohde suomalaisen mielestä. Ja miehen kotitalo on lähteiden ympäröimä eli meille paikka ei tuonut mitään vau-fiilistä. Ukkonen jyrisi aivan yläpuolella ja me oltiin puiden alla suojassa. Tosi turvallista.

Ajoimme saaren keskiosan kautta hotellille. Tie kiemurteli vuorilla. Piti olla varovainen, kun mutkan takana saattoi olla iso kasallinen kiviä, jotka ovat sortuneet vuoresta sateen vaikutuksesta.

Lähde nro 2

Haimme kanagyrokset mukaamme lähigrillistä.  Söimme ne ja lämmin suihku teki hyvää hieman kostean päivän päätteeksi. Lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin illalla kunnes iski väsy. Saavuimme hotellille ja siellä odotti yllätys, jota EN halunnut nähdä. Menin vessaan ja siellä oli pari koppakuoriaisen näköistä elukkaa. Hätyytin "hieman paniikissa" Tonin tappamaan ne. Ei onnistunut. Suihkusta vettä lattialle ja kas, pienempi sieltä tuli ja pääsi hengestään. ISOmpi oli piilossa…. Netistä katsottuamme torakoitahan ne ovat……. En ole koskaan niitä ennen nähnyt enkä olisi halunnut nähdäkään. Vein roskat eli ruokien jämät pussissa respaan (ne tuli varmaan niitä syömään hajun perusteella, vaikka suljin pussin hyvin). Respan nainen ilmoitti ilmekään värähtämättä, että aamulla he laittavat myrkyt. Siis ilmeisesti ei ollut ensimmäinen kerta. Liskojen yö oli, jotain niin inhottavaa. Kiva mennä vessaan kenkä kädessä valmiina tappamaan se ISO otus. Kerran näinkin sen ja se pääsi pakoon. Järkyttävää.

Aamulla suihkasimme skootterilla Old Kamirokseen, jossa totesimme olevan vanhan antiikin ajan linnoituksen rauniot. Niitä Kreikassa riittää. Täytyy sanoa, että paikka oli upea vuoren rinteessä/päällä, vähän ihmisiä ja aurinko paistoi. Ajoimme takaisin päin rauhassa etsien kivaa rantaa. Löysimme yhden, vesi oli maitomaista ja ihanan lämmintä. Olikohan siinä jotain mineraaleja, kun se oli niin valkoista vettä? Ainakin Islannissa Blue lagoonissa, joka on kuumien lähteiden ja mineraalien kyllästämä (ja turistien) paikka, vesi on aivan valkoista. Turkki oli lähellä ja välillä se hävisi näkyvistä pilvien ja sateen takia. Kerran jyrähti ukkonenkin. Pakkasimme saman tien tavaramme ja lähdimme ajamaan kohti hotellia.

 

Opin tämän päivän aikana miten tehdään cappuccinon sydän ja mitä ihmiset noukkivat ruohikosta. Ateenassakin olen ihmetellyt mitä mummut tekevät ruohikossa peesu pystyssä tikku kädessä. Nehän noukkivat etanoita. Näimme rantakahvilan henkilökunnan tekevän sitä ja takaisin ne tulivat ison pussillisen etanoiden kanssa.

Lähtöaamuna pakkasimme tavarat, tyhjensin laukut ensin torakoiden takia. Onneksi EI löytynyt yhtään ällöttävää otusta. Skootterivuokrauksen kuitissa oli summana 200,- ja me maksoimme 40,-. Taitavat pestä jotain rahaa vuokrauksen yhteydessä. Matka takaisin kentälle meni hyvin, jos ei ota huomioon taksikuskin järkyttävää hengityksen pihinää/rahinaa. Toivottavasti ei tarvitse antaa tekohengitystä. Ateenassa oli kylmempää kuin Rhodoksella. Kotona kylpy, laukun purkaus ja uudelleen pakkaus ja äkkiä sänkyyn. Onneksi kelloa siirretään 1h taakse päin, että saa nukkua vähän pidempään. Jännitystä aiheutti kännykän herätyksen laittaminen, että se herättää uutta aikaa eikä vanhaa aikaa. Klo 6 soi kello ja aivan oikeaan aikaan. Aamupalan ja siten kävellen junalle ja kentälle. Kotimatka alkoi kunnes pääsee taas takaisin joulukuussa.

Old Kamirokselta näkymä merelle