Kesäkuu 2018

5-15.6.2018

Kolmen viikon loma/asuminen Kreikassa läheni hurjaa vauhtia niin kuin aina ennenkin. Lomareissut oli varattu Naxokselle ja Santorinille. 2 yötä ensimmäisessä paikassa ja 3 yötä seuraavassa. Itse matka Ateenaan alkoi taksi-bussi-kävely-juna-yhdistelmällä Raumalta Helsinkiin. Yölento on aika kätevä, mutta ei siitä nukkumisesta mitään tule istualteen. Pää notkahtelee puolelta toiselle, niska kipeä, joku kuorsaa jne. Lento oli joka tapauksessa ajoissa mutta odottelu koneesta poispääsyyn tais mennä se etuaika. Eihän terminaalin hlökunta ole valmiina kuin odotettuun laskeutumisaikaan.

Lämmin ilma tulvahti päin kasvoja koneesta tullessa. Se on aina yhtä yllättävä, vaikka sen hyvin tietää. Laukku saapui hihnalta aika nopsaan, autoon hyppy ja "kotiin" nukkumaan. Seuraava päivä menikin pienessä sumussa. Muksut lähtivät ensimmäistä kertaa kahdestaan kaupoille. Nyt heidät uskaltaa jo päästää ilman valvontaa lähiostoskeskukseen. Illalla käytiin uimassa ja kyllä se meri on aina yhtä suolainen mutta ihana uimapaikka. Lasit päähän ja kaloja katselemaan, se on mielenkiintoista.

Seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys, kun laiva Naxoksen saarelle lähti klo 7.05. Laivassa oli älyttömän kylmää, kannelle ei päässyt, koska tämä laiva oli pika-mallia eli ns. junan penkeissä piti istua kiltisti koko matka. Peiton sai laivan henkilökunnalta. Tämä huomattiin pois lähtiessämme...

Naxoksen ostoskuja

Tätä maisemaa voi katsoa pidempäänkin

Naxoksen hotelliin saapuminen olikin mielenkiintoinen tapahtuma. Kävelimme hotellille, matkallavarasimme tutusta ravintolasta illallispöydän. Mutkien jälkeen saavuimme hotelliin. Ei respaa, ei sitten missään. Yksi henkilökuntaan kuuluva puhui muutaman sanan englantia ja totesi, ettei ole respaa. Menkää Holidayhin ja näytti kävellään toiseen suuntaan mistä tultiin. Siispä helteessä  tassua eteenpäin ja Holidayta etsimään. Se löytyi ja respakin löysi varauksemme. Sieltä saimme onneksi kuljetuksen takaisin majapaikkaamme. Sunny beach studios olikin tälläinen ns. etäpiste hotellille ilman mitään palveluja. Menihän siellä kaksi yötä mutta ei se mikään luksus ollut. Lyhyt kävelymatka rannalle ja toisena aamuna kävimme rannan hotellissa aamupalalla. Näkymä oli aika hieno, jazzia tuli hiljaisella volyymillä kaiuttimista ja meri oli tyyni. Ei huono, 12,-/hlö.

Delfiinit tulivat tervehtimään 

Mutta se syy miksi tulimme tänne, on päivän kestävä purjehdusretki. Kävimme samaisella retkellä viime vuonna ja kokemus oli hieno. Täällä  on edullisemmat hinnat kuin Santorinilla. Delfiinitkin tulivat meitä tervehtimään. Perinteisesti kaikki mukana olleet ryntäsivät veneen toiselle laidalle, mutta onneksi purjevene ei keikahtanut. Aasiassa veneitä on kaatunut, kun kaikki matkustajat ryntäävät toiselle laidalle jonkun mielenkiintoisen kohteen tms. takia.

Naxos by night

Koufonisin saarella poikkesimme tauolle. Pieni kalastajakylä on hieno kohde. Erilaiset veneet toivat väriä muuten niin sinivalkoiseen maisemaan.

Koufonisi-kalastajakylä

Koufonisin veneet

Lauantaina lähdimme laivalla kohti Santorinia. Täällä odotusaula on ulkotiloissa, katto onneksi suojaa sateelta ja auringolta. Samaa väylää laivaan käyttävät sekä auto/rekat ja ihmiset. Aika sekavaa, mutta nopeasti kaikki meni. Autolautalla pääsi onneksi kannelle maisemia ihailemaan. Kahden tunnin matka meni nopeasti, mutta odottelu ulospääsyä laivan autokannella oli tuskainen. Oma moka, mitä tulimme ensimmäisten joukossa. Mutta taksin saaminen ruuhkaisessa satamassa olisi kätevää, jos olisi etujoukoissa. Autokannella laiva tärisi, kauhea meteli ja kuumuus. Onneksi sentään ei ketään pyörtynyt. Taksin saimme kivuttomasti ja lähdimme kohti lentokenttää autonvuokrauspisteelle. Lentokentällä vallitsee kaaos mutta siitä myöhempänä lisää. Auto oli Minicooper avomalli. Sinne 4 ihmistä, 4 pientä matkalaukkua + muuta nyssykkää olikin mielenkiintoinen urakka selvitettäväksi. Loppujen lopuksi vain yksi joutui istumaan laukku sylissä.

Hotelli Santorinilla oli New Haroula. Sinne pääsemiseksi piti tehdä muutama ns. kunniakierros, kun kadut olivatkin yksisuuntaisia mutta selvisimme sinne vihdoin ja viimein. Hotelli on siisti, hyvä uima-allas, väljä ja niin kuin muuallakin, seinät pahvia. Ensimmäisenä yönä saimme kuunnella aikaiseen aamuun nuorten menoa jossain päin hotellia. Aamiainen ei kuulunut meille, mutta ostimme sen, 10,./hlö. Onneton aamiainen eli seuraavat aamiaiset käytiin syömässä kaupungilla.

Santorini Red beach

Black ja Red beach tuli käytyä ensimmäisenä päivänä. Vulgaaninen maaperä näkyi melkein joka puolella. Kalliot ovat mustia tai punaisia, White beach jäivät tällä erää näkemättä. Rannat olivat pääasiassa mustaa, punaista tai harmaata kiveä, ei hiekkaa. Tuulinen keli vaivasi sen verran, ettei tehnyt mieli mennä uimaan kivikkoiseen rantaan (Red beach).

Oia ja Ammoudioun uimapaikka bongattiin netistä. Suuntasimme ensin Oiaan kävelylle. Se on kaunis paikka, tyyliltään samanlainen kuin Fira mutta leveämmät kävelytiet. Firassa tuntee olevansa ns. ahtaasti, kun ihmiset tungeksivat kapeilla kävelykaduilla. Oiasta ei tahdo saada parkkipaikkaa ja liikennekin on aika kaoottista. Isot bussit ja kapeat kadut+villi parkkeeraus ovat sellainen yhdistelmä, josta haluaa autolla aika äkkiä pois. Ammoudioussa kävimme uimassa läheiselle pikkusaarelle, johon oli tehty hyppytasanne. En hypännyt, muksut hyppäsivät. Sukeltajat lähtivät saarelta retkilleen. Kävely ravintoloiden ruokailutilojen läpi kohti uimapaikkaa oli aika mielenkiintoista. Sai taiteilla 30 cm leveällä, ilmassa olevalla, sorasementtisiltaa pitkin määränpäähän. Turvakaiteita tms. ei näkynyt, vesi syönyt alapuolen soraosuuden. Toistaiseksi "silta" on ehjä.

Santorini Pyrgos kirkonkellot

Pyrgos on kaunis kylä, josta on hyvät näkymät. Tämäkin poimittu samaisesta vinkkisivusta, josta tuon uimapaikan bongasin. Ajeltiin kukkulan päälle, muutamia autoja oli saapunut ihailemaan näkymiä. Myös kirkko veti turisteja puoleensa. Tie oli mutkainen serpentiini ja ei mitään kaiteita reunoissa. Pikkasen huimasi katsoa autosta ulos. Tosin Minin penkit ovat sen verran alhaalla, etten paljoa sieltä alas päin katsonut. Istuin kuin kuopassa, pää oli auton ikkunan alatasolla.

Santorini risteilyalukset

Santorinin vanhaan satamaan tulee risteilyalukset aamulla ja lähtevät illalla pois mennäkseen seuraavaan kohteensa. Hiihtohissi eli gondoli vie heitä tiuhaan tahtiin ylös ja alas. Aaseilla ja kävellen pääsee leveitä rappusia pitkin. Me tultiin kävellen alas, ylös hissillä. Alhaalla eri laivayhtiöillä oli omat ns. portit mistä heidän asiakkaat menivät yhteysalukseen. Jokainen sai kuuman pyyhkeen käsien pyyhkimiseen. Sillä varmaan ehkäistään pöpöjen tulo laivalle. Ylös mentäessä laivojen lähtöaika ilmeisesti läheni ja gondoliin oli hurjan pitkät jonot. En kadehtinut yhtään jonottamista, kun aurinko porotti kuumasti, ei ollut istumapaikkojakaan.

Muksut kävivät jalkahoidossa eli kalojen syötävänä. Se kuulemma kutitti ihan hirveästi. Naapuriakvaariossa oli yhden perheen isä ja hän kikatti kuin mikäkin pikkutyttö. Se nauratti henkilökuntaakin ja tietty meitä muita asiakkaita. Sitkeästi hän sen kuitenkin kesti. 15 min 10,-. Muksut kommentoivat, että illalla jalat olivat todella pehmeät.

Koruliikkeen "muotinukke" oli aika hieno, koska se poikkesi totaalisesti värimaailmaltaan myytävistä tuotteista. Hieno yksityiskohta.

 Oian ja Firan kävelykadut ovat kuvan mukaiset. Firassa aasien reitellä oli tietty kakkaa ja pissaa, vaikka niitä siivottiin ahkerasti pois. Ostoskujilla aasit tietenkään eivät kävelleen. Joku on joskus tehnyt ahkerasti töitä, että kaikki kujat on saatu kivetettyä. Oia siis siistimpi, Fira on myös ok, jos ei ota huomioon aasien reittiä.

Oia

Kaffepöytä Oiassa

Viimeisenä Santorinin aamuna kävimme Coffee islandista hakemassa take awaykahvit ja -teet. Tee maksaa 1,10,-, capuccino jotain 2,-. Kyytipojaksi em. kahvilan ns. energiapatukka, joka maistui tosi hyvälle. Aamupäivän pyörimme Firassa ja tuolla vanhassa satamassa, josta jo kerroinkin. Rantareput mukaan ja päiväksi rannalle. Samalla sai bongailla tiuhaan laskeutuvia lentokoneita. Tuntui kuin ne olisi laskeutunut suoraan rannalle. Iltalähtö olikin lentokoneella Ateenaan. Laiva olisi kestänyt 7 tuntia, lento kesti 45min. Volotea-lentoyhtiö oli uusi tuttavuus. Kentällä vallitsi kaaos, ulkopuolella oli lähtevien lentojen jonotus järjestetty kohteittain. Ei istumapaikkoja ja kuumuutta riittää varsinkin päivällä. Me päästiin suoraan turvatarkastukseen, koska me oltiin tehty netissä lähtöselvitys. Turvatarkastus eteni vauhdilla ja marssimme yläkertaan ulos tuoleille odottelemaan. Hyvä seurailla kulmasta kaikkia ihmisiä ja miettiä mistä he ovat kotoisin jne. Lentomme lähti vähän etuajassa ja kaikki meni niin kuin strömsössä. Ateenasta taksi (hinta 53,- eikä kuittia...) kotio, pesulle ja tutimaan.

Seuraavana päivänä kävimme keskustassa ostamassa tuliaiset, ihmettelemässä hiljaisia ostoskatuja ja tietenkin jäätelöllä. Missä ihmeessä kaikki turistit ovat? Joskus on ollut hetkiäkin, kun on niin ruuhkaista ettei eteenpäin pääse. Nyt voi ihan rauhassa valloittaa koko kadun leveyden olematta haitaksi muille kanssakulkijoille. Maalla pitäisi mennä hyvin turismin puolesta mutta jotenkin on hiljaista. Myös outlet McArtur käytiin kävelemässä läpi. Jotain pientä tarttui mukaan. Sielläkin oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Muksut lähtivät Finskin suoralla yölennolla, joka lähti klo 04.00. Pikkasen oli hukassa, kun kello soi 01.30. Muksut suoraan turvatarkastukseen, kun oli liput valmiina. Kauhea jono check innissä mutta niillä olikin melkein kaikilla isot laukut, jotka menivät ruumaan. Muita lentoja ei lähtenyt tuohon aikaan eli emme ottaneet enää ns. saattajaa lennolle. Hyvin pärjäsivät ja pääsivät kotosuomeen turvallisesti.

16-27.6.2018

Thessaloniki, näkymä hotellin parvekkeelta

Viikonloppu meni rauhallisesti ukkosta ja vesisadetta pakoillen. Pakollisen jalkahoidon kävin hakemassa, 16,-. Varattiin majapaikat pohjoisesta, kun piti lähteä sinne töiden takia. Stavroksessa oltiin viime vuonnakin. Nyt valittiin Fani-apartmentos, joka osoittautui vallan mahtavaksi paikaksi. Suosittelen ehdottomasti, jos tuolla päin liikkuu. 2 yötä aamiaisella 187,-. Huone on kaksikerroksinen, kaksi parivuodetta, terassi, kunnollinen kuivausteline (harvinaisuus rantakohteissa), keittiö ja aamiainen aivan mahtava. Rannalle pääsee, kun ns. kaatuu kaksi kertaa niin on jo hiekalla. Kannattaa katsoa mihin kohtaan itsensä rannalla majoittaa. Jossain kohdissa on kovin roskaista vettä.

Hotellissa on oma puutarha, jossa he kasvattavat kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, härkäpapua ja tietty yrttejä. Ruusujakin on monen väristä ja kokoista.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oltiin Thessalonikissa. Hotelli oli ns. vanha tuttu The Excelsior (Trumpin hotelli). Hotelli on ihan ok, sängyt järkyttävän leveitä ja tyynyjä niin paljon, että varmasti saa itsenä milloin mihinkin asentoon.

Thessaloniki näkymä toiseen suuntaan

Kuumahoitoa hiekkarannalla

Avomaankurkut, kopion idean kotiin

Ens yö ollaan vielä Stavroksessa, sitten ehkä Nikitiin. Juhannuksen vietto (normi vkl täällä) on vielä auki, ehkä Skiatloksen saarelle, ehkä Pargaan (siellä oltiin viime vuonna) tai sitten jonnekin muualle. Mitään ei ole vielä varattu ens yön jälkeen. Suunnitelmallisuutta on mutta viime tinkaan jätetään varaukset.

Aina, kun käyn uimassa, laitan päähän uimalasit. Pää/kasvot samantien veden alle ja kaloja ja rapuja ja ties mitä muuta katselemaan. Upeita kaloja on tullut nähtyä, rapuja jonkin verran, kauniita vedenalaisia kalliomuodostelmia jne. Jos on tarpeeksi syvää ja kirkasta, paras tapa on mennä jalat edellä pystysuorassa veden alle. Kuin akvaariossa olisi, kun on kaloja riittävästi. Se on hienoa! Tämä uppeluksissa olo tietty tekee sen, että korvat alkavat vihloa. Näin teki myös muutama päivä sitten ja apteekkiin kyselemään tippoja. Antibioottitipat tulivat samantien ja hinta hulppeat 2,80,-. Siinä puiston penkillä istuessamme tiputtelimme tipat korviin ja jatkoimme matkaa syömään. Seuraavana päivänä ei enää vihlonnut. Tosin uimaan menin seuraavanakin päivänä ja vihlonta alkoi saman tien. Tippaa lisää :).

Matkasuunnitelmakin tehtiin eilen kuntoon. Lisäyö täällä Stavroksessa, to-pe välinen yö Nikitissä ja yllätys yllätys, pe-su vietetään Lefkadassa. Sinne pääsee autolla, silta ilmeisesti mantereen ja saaren välissä. Pargasta emme saaneet tiettyä hotellia ja muita kivoja ei löytynyt, Skiatloksen saarelle lauttojen aikataulut eivät oikein osuneet meidän aikatauluun. Sitten karttaa käteen ja miettimään minne sitten mentäisiin. Ajomatkaa on kuutisen tuntia mutta se on sunnuntain ajomatkasta suurin osa eli helpottanee silloin. 

New Vrasna

Keskiviikkona vaihdoin huonetta naapurihuoneistoon (uusi varaus) ja lähdin kävelemään tunti (n. 6km/suunta) rantaa seuraavaa tietä pitkin New Vrasnaan. Kääntöpiste New Vrasna oli ns. bilepaikka rannan ravintoloiden ja tarjousten perusteella. Siellä oli myös vähän paremmat palvelut rannalla kuin matkan varrella. Rannan baarissa Happy hour on klo 21.30-23.00. Eikö se olekaan parasta aikaa juomiselle enää nykyään? Onneks ei tarvi siellä notkua... Matkalla oli hyvin hoidettua rantaa, rikkaruohorantoja sekä kaatopaikkoja. Tietty muutama kesken jäänyt talo/hotellirakennus mahtui kuuteen kilometriin. 

New Vrasna

Kasvaa yleisesti joka puolella

Teiden varsien kaunis kukkijapensas

Stavroksessa näkyy Romanian, Slovenian, Bulgarian rekisterissä olevia autoja. Albanian, Tsekin, Saksan ja Hollannin autoja olen nähnyt muutaman. Tänne on lyhyt ajomatka näistä rajanaapurimaista. Hollannista saakin jo vähän aikaa ajella. Näin myös Bosnia-Hertsegovinalaisen IIIISOOOn Audin. Jotenkin auto kiinnitti huomiota näiden ns. tavallisten autojen joukossa. Ökyautoilijoita näkyy enemmänkin Thessalonikissa. 

Kuvassa näkyy reittimme missä kaikkialla yövyimme ilman Naxosta ja Santorinia. Odotan innolla ajomatkaa Ioannia-Lefkas-Patra, koska en ole siellä aiemmin ollut. Ateena - Thsessaloniki moottoritie on liiankin tuttu.

Moottoritie oli yhtä tylsä kuin olettaa saattaa. Onneksi meri vilkkui aina välillä horisontissa, vettä satoi kaatamalla ja liikenne hiljainen. Lefkakseen mentiin pengerrettyä tietä pitkin, linnakkeen tykit valvoivat tarkkaan liikennettä. Majapaikka Lefkado suites löytyi helposti ydinkeskustan laitamilta. Uima-altaalla kävimme virkistäytymässä ja sen jälkeen kävely respan suosittelemaan ravintolaan. Ruoka hyvää, juomatarjoilija tarvitsi koko ajan apua hovimestarilta/pöytään ohjaajalta. Viini oli paikallista, erittäin hyvää. Se on harmi, kun joutuu aina tilaamaan koko pullon. Heidän talon viini on yleensä hmmm laadultaan huonoa. Sitten pitää tilata koko pullo ja juoda se. Onneksi yleensä hinnoittelu on maltillista pullokaupassakin.

Dimossarin vesiputous

Uni maistui ja aamulla huoneaamiainen tuotiin sovitusti klo 8. Ilmeisesti huoneita on sen verran vähän ettei kannata tehdä ns. normiaamiasta minnekään. Mukava yllätys juoda kahveet ja teet omalla terassilla. Lähdimme tutustumaan Faneromin luostariin. Siellä oli myös pieni eläintarha, kaikki ilmaista. Olimme ainoat turistit alussa ja saimme ihan rauhassa ihmetellä itse luostaria. Linja-autolastillinen muita tuli jossain vaiheessa häiritsemään meidän rauhaa. Siitä jatkoimme saaren halki pienen pieniä vuoristoteitä pitkin kohti Dimossarin solaa ja sen vesiputouksia. Google mapsin osoittama paikka oli pelkkä kaillion seinämä eli jatkoimme seuraavaan kylään ja sieltä löytyi opasteetkin kohteeseen. Pieni polku johdatti meidät pieneen lampeen, jossa oli tosi virkistävää vettä.

Agiofilin ranta

Siitä suuntasimme kohti Vasilikin Agiofilin rantaa. Tämä siis vain karttabongaus missä voisi olla hyvä ranta. Tie olikin mielenkiintoinen juuri ennen kohdetta. Muutamat autot oli parkkeerattu tien viereen, koska tiessä oli isot kuopat. Minä katsoin horisonttiin, kun Toni ajoi mutkitellen kuoppien ohi. Onnistuimme ja jatkoimme jännityksen vallassa eteenpäin. Rohkeus petti jossain vaiheessa ja jätimme auton parkkiin. Kävelimme loppumatkan ja ihan hyvin sinne olisi voinut ajaa. Noh, sitten tuli portti, joka oli lukossa. Ihmettelimme tosin mitäs nytten. Toiselta puolelta kiipesi pari nuorta miestä ja totesivat, että kyllä sinne voi mennä. Ei ole koiraa eikä pyssymiestä vastassa. Kassit aidan piikkeihin roikkumaan ja kiipesimme vetreästi aidan yli ja jatkoime matkaa rannalle. Kyllä kannatti, aivan mahtava ranta. Just sellainen mistä haaveilimme. Aurinkotuolikaan ei maksanut kuin 5,-.  Tosin rannalla oltuamme yhteysalus tuli rantaan ja toi ja vei ihmisiä. Nähtävästi noinkin sinne olisi päässyt. Portin tarina on kuulemma se, että se aukeaa todennäköisesti maanantaina eli parin päivän päästä. Hieno ranta, suosittelen.

Haasteita rannalla pääsyssä

Illalla menimme syömään Lefkaksen keskustaan, jossa oli telkkari. Jalkapallon MM-kisat kaikuivat aika kiitettävästi. Saksa - Ruotsi-ottelu päättyi saksalaisten voittoon. Me olimme täysin kypsiä valitsemaamme ravintolaan. Juomia odottelimme 40 min eli saimme ne, kun tuli alkupalat. Alkupalojen kanssa ei ollut lusikkaa, koska jaoimme ruoan. Olisi toki voinut pyytää mutta pientä haparointia ja sekös sapettaa. Uni maittoi kuitenkin erittäin hyvin ja aamulla aamiainen oli taas klo 8 oven takana odottamassa. Kahvin määrä aiheutti ihmetystä vain kreikkaa puhuvalle tarjoilijalle. Onneksi mulla oli teepusseja ja vedenkeitin keittiössä niin selvisin vähemmällä elekielellä.

Kuvan wc-tilojen käsipesualtaasta otin kuvan siksi, että tuo on siivouksen kannalta varmaankin kätevä. Ei ole mitään ylimääräisiä reunoja pyyhittävänä.

Kotimatkalle lähdettiin heti aamiaisen jälkeen. Reissuväsymys oli kiitettävä ja pyykkiä riittävästi. Rauhallinen loppupäivä ja ajoissa nukkumaan. Maanantai meni tutustuessa (keskustasta ratikalle kohti rantaa Edem) outlet-tyyppiseen alueeseen. Olin toki käynyt siellä ennenkin mutten tiennyt, että siellä on muitakin kauppoja kuin Adidas. Matkaa yhteen suuntaan meni lähemmäksi 1,5h. Plääh. Illalla kävely olympiastadionilla tuntui kuin olisi ollut lyijypainot jaloissa. Tiistaina satoi ja ukkosti koko päivän, mutta Heeliin piti päästä. Se on melkein kuin "mekka", jossa on pakko käydä kerran reissussa. Jos vaikka löytäisi jotain kivaa päälle laitettavaa.

Patraan johtava silta, 14,- ylitys

Kotiinlähtö häämöttää, matkalaukku täytyy pakata tänään valmiiksi. Huomenna lähtö kentälle n. klo 9 eli näin se tämäkin kolmeviikkonen suhahti. Säät suosivat pääsääntöisesti, ei liian kuumaa ja sadetta sopivasti. Merivesi oli jo nyt lämmintä, mitä se on elokuussa? Uusia kokemuksia rikkaampana lähden mielelläni kotiin. Nähdään!

Pakko palata jo tänne takaisin. Piti kertomaan Kreikan uusista käytänteistä kaupassa ja metrossa. Metroasemille on tullut uudet portit  ja lippujen lukijat. Ennenkin oli portit mutta ne olivat aina auki ja kuka tahansa pääsi metroon ilman lippua. Muistaakseni tarkastusmaksu oli 11*lipun hinta ja se oli viime vuonna 1,40,-. Uudet portit ja lippukäytänteet tarkoittavat sitä, että pitää ostaa lippu, jotta pääsee metroon ja sieltä pois. Nyt voi ostaa myös 90 minuutin lipun eli puolitoista tuntia saa matkustaa niin paljon kuin haluaa. Toinen vaihtoehto on ostaa 2 matkaa eli 2,70,- maksavan lipun. Nyt puhun siis Ateenan matkustusalueesta. Esim. lentokentälle on omat lippunsa. Kerran seurasin ihmisten käyttäytymistä vilkkaalla metroasemalla. Ilman lippua pääsee hyvin matkustamaan, kun menee toisessa ihmisessä kiinni. Siten ehtii hyvin porttien toiselle puolelle ennen kuin portit sulkeutuvat. Kätevää.

Kauppojen muovikassit ovat nykyään maksulliset, 4 senttiä kipale. Niiden laatu vaihtelee mutta parannusta on huomattavasti ilmaisten ja ohuiden kassien jälkeen. Jopa kestokasseja myydään kassoilla ja ihmisillä on omia kasseja. Parannusta siis! Jos tällä systeemillä luontokin siltä osin puhdistautuisi. Vielä kun take away-kahvipurkit saisi pois luonnosta niin se olisi hieno juttu. Minulle kävi taas niin kuin aloittelijalla. Tarkistelin miten muut käyttäytyivät vihannestiskillä. Pitikö antaa vihannekset hinnoiteltaviksi vihannestiskillä vai hoituuko toimenpide kassalla. Tulin siihen tulokseen, että kassalla. Ei se ihan niin mennyt, kurkku oli kappalehinnoiteltu eli sitä ei tarvinnut punnita missään vaiheessa. Tomaatit olisi pitänyt antaa punnittavaksi vihannestiskillä. Kassahenkilö nenu nyrpeänä lähti sitä sitten punnitsemaan. Luojan lykky, että oli vain yks hlö mun takana kassajonossa. Tosin ei täällä ole mihinkään kiire. Liikenteessäkin auto voi olla ihan rauhassa poikittain kaistojen välissä ja sitten odotetaan. Tai sitten torvet soivat.

Kifisiassa, missä tämä minun Heel-mekka sijaitsee, oli hauska näyteikkunakissa. Koiria on jonkin verran kaupoissa ja jotkut kaupat ruokkivat puoliksi villikissoja kauppojensa edustalla. Niille on jopa ostettu eläinten sänky, jossa ne nukkuvat. Alueen supermarketissa oli aivan ihastuttava oliiviöljyhylly, jos sellainen nyt voi olla mielenkiintoinen. Voi, kun olisi voinut ostaa kaikki pullot ihan pullojen vuoksi. Niin erikoisia ne olivat. Ihan hävettää Suomen rypsi- ja rapsi yms. öljypullot.

Kiitti kun kävit blogissani. Jatkoa seuraa seuraavalla lomareissulla. Heippa!

Kesäkuu 2017

7-16.6.2017

Täällä foorumilla taas saatavilla uusia kertomuksia Kreikan elämästä ja auringosta. Ennen matkaa laitoin reissukukkaron ja passin valmiiksi varmaan toukokuun puolivälissä. Lento oli 7.6 eli taisi olla ennätys matkalle valmistautumisesta, jos ei oteta huomioon lentojen varausta. Otin paperikassin pöydälle ja sinne aina tipautin tarvittavan esineen tms. viikkojen aikana ennen lähtöä. Kätevää, ei muistilappuja pöydän nurkalla. 

Autopaikan varaus vajaa kuukaudeksi P3:ssa Helsingissä maksoi 117,-. Syötin varaukseen rekkarin eli sillä pitäisi päästä suoraan ajamaan parkkihalliin. Näin kävi ja pyörin kuin hyrrä eri kerrosten välillä. Ei löytynyt paikkoja, vaikka ilmoittivat 6-8 paikkaa olevan vapaana. Luovutin ja menin alimpaan kerrokseen. Siellä oli runsaasti vapaata. Kamat kyytiin ja kentälle. Ei toiminut self check in,  siitä suivaantuneena menin lyhyen jonon perään. Ystävällinen virkailija kysyi kuulumisia ja totesin, etten saanut syötettyä kanta-asiakasnumeroa (olin kyllä sen varausta tehdessäni syöttänyt) laitteeseen. Hän otti minut keskeltä jonoa omalle palvelupisteelleen ja homma hoitui varmaan minuutissa. Siitä huojentuneena kohti turvatarkastusta. Vesipulloa kaivaessani varmaan pyllistin virkailijalle siten, että otti minut taaaaas ohi jonon ja päästi sivusta suoraan hihnalle. Hitsi, ei ole koskaan käynyt nämä tuskaa vaativat prosessit näin kivuttomasti. Järkyttävän kallista syödä aamupalaleipä ja tee, 13,-. Lohi-inkiväärileipä oli kyllä hyvä :). 

Koneessa viimeisellä rivillä istuessani, siis missä yleensä nämä maasta karkoitetut istuvat, seurasin aasialaisen ryhmän toilailuja. Ne ottivat valokuvia, seisoivat käytävillä, ottivat tavaroita ylähyllyltä, vaikka heille kuulutettiin, että "sit down". Aivan käsittämättömiä, ehkä vain opas osasi englantia, muut piut paut välittivät säännöistä tms. Kööpenhaminassa olikin aikaa noin 5 tuntia ihmetellä maailman menoa. Aegean airlines vei Ateenaan ja tarjosi lounaan ja hyvää palvelua, joka siis kuului lentolipun hintaan. SAS vei Köpikseen ja puoli kuppia teetä sai juodakseen. 

Ateenassa lämpö roihahti päin kasvoja, tuskahiki valmiiksi laukkujen odotuksessa, joka kesti ja kesti... Automatka kämpille kestää sen 15 min. Iltapala ja tutimaan, joka olikin hyvin pätkittäistä. Vieras paikka, ei oikein kroppa ollut mukana. Aamupäivällä lähdettiinkin sitten kohti Thessalonikia. En purkanut laukkuja, paluupäivä oli erittäin epäselvä. Siis kaikki mukaan :).

Moottoritie on tylsääkin tylsempi reitti, tulleja vähän väliä, vuoristoa ja välillä merinäköalaa. Liikenne keskellä viikkoa hiljainen. Thessalonikissa pari yötä Hotel Andromeda iassa meni ihmetellessä tilannetta, että taas täällä lämmössä menossa paikasta toiseen. Itse hotelli oli ihan hyvä, hieman erikoinen. Tonin työkaverilla oli huone, jossa oli peilit sängyn ympärillä sekä katossa. Ilmankos hotelli oli vain aikuisille suunnattu :)))).

Hotelli Andromeda

Vuohi rannan kivetyksellä

Tämä on moottoritien tullimksukyltti.

Reitit 8-14.6

Pargan linnoitukselta otettu kuva

Hotelli Parga Beach Resort

Thessalonikista ajettiin Pargaan la - ma. Katsoin kartasta minne mentäisiin viikonlopuksi. Rannalle tietty ja länsipuoli Kreikasta on täysin vierasta aluetta. Tie oli moottoritietä, vain muutama tulli. Neljä tuntia sinne kuitenkin meni. Shellillä pysähdyttäessä uima-allasalue yllätti täysin. Enpä ole ennen ollut bensa-asemalla, jossa pääsee uimaan. Pargasta netistä lukiessani törmäsin siihen, että sinne tehdään Suomestakin matkoja. Aprikoimme rantahotellin ja vuoren päällä (meren lähellä) olevien hotellien välillä. Menimme katsomaan paikan päälle rannalla ollevaa hotellia. Kiersimme huoneet, jotka olivat vapaana. Olimme myytyjä, sinne jäimme: Parga Beach resort. Päätös oli erittäin hyvä, huone oli erittäin hyvä, näköala merelle, tosin rajoittunut, puutarha tuoksui mitä ihanimmin. Siellä sitten nautimme olostamme kaksi yötä. Kävelimme ainoastaan kylän keskustaan ja siellä olevalle linnoituksen raunioille. Suomea kuului joka puolella, ihan joka paikassa. Suomalaisia oli siis tosi paljon, perheitä suurimmaksi osaksi. 

Purjeveneet tulivat yöksi hotellin lahdelle

 Pargasta suuntasimme kohti Stavrosta, joka on minulle uusi tuttavuus. Se on lähellä Tonin toista työmaata. Hotelleja oli muutama, valitsimme Alexander Inn vähän keskustan ulkopuolelta. Paikka sinänsä ok, huoneessa vaan erittäin ummehtunut haju. Ei näillä ole mitään ilmanvaihtoja, ikkuna tai ovi auki, siinä sitä on kerrakseen. Keskusta oli illalla täynnä ihmisiä, paikallisia nuoria ja turisteja, jotka suurimmaksi osaksi olivat Bulgariasta ja Sloveniasta. Tämä havainto siis autojen rekkareiden perusteella. Ranta oli roskainen, vesikin hieman sameaa. Aamulla valitsin uima-altaan. Tosin 10 metrin päässä altaalta tehtiin asfalttia tiehen. Kiva metakka. 

Volos oli seuraava määränpää. Sielläkin olen piipahtanut, mutten yöpynyt. Hotelli valikoi Tonin kokemuksen kautta Hotelli Domotel Xenia Volokseen. Rannalla, merinäkymin varustettuna, luksusta. Meren tuoksu, ulkona keskustasta, olo oli kuin kehräävällä kissalla. 

Porkkanakuski vie kasvikset rannan ravintolaan (Parga)

Ruusut olivat aivan käsittämättömän isoja (Parga)

Ravintola hotellin lähettyvillä tarjosi ensiluokkaista palvelua. Tarjoilija jopa muisti Tonin. Hmmm, herääkin kysymys miksi :). Harvassa paikassa saa tuollaista palvelua. Ravintola oli täynnä nuoria aikuisia ja vähän vanhempia ruokailijoita. Me lähdettiin nukkumaan joskus klo 22.30. Paikallisia tuli koko ajan lisää. Ei katso aikaa eikä päivää, kun kreikkalainen tulee ulos viettämään aikaa ystävien kanssa. 

Domotel Xenia

Domotelin parvekenäkymä Voloksen satamaan

Kreikassa ei muuten paljon kysellä, jos maksat kortilla, käykö lähimaksu vai ei. En tiedä onko täällä sama maksimisumma sen käytölle kuin Suomessa, mutta pienet ostokset ainakin laitetaan suoraan lähimaksuna. Nopeuttaa suunnattomasti näiden palvelua. Käteinen on kuitenkin se maksuväline, joka toimii joka paikassa. Korttimaksu on aina epävarma. Ei toimi netti, ei toimi kortti jne. ovat selityksiä, joita saa osakseen.

Kotimatka Voloksesta Ateenaan meni nopeasti, vain 3h. Pyykkikone laulamaan ja hernekeittoa purkista sekä ruisleipää kera Kallen mätitahna (Toni) ja minä juustolla. Kyllä maistui :). Jos pohjoisessa lämpöä oli noin 27 astetta, täällä 34. Pläääh, onneksi on ilmastointikoneistot kämpässä. Illalla kävin lenkillä Olympiastadionilla. Hölköttelyä 30 asteen lämmössä teki terää. Hieno seurata stadionin käyttöä, perheitä koiria, pyöriä, rullaluistelijoita ja -lautailijoita, kävelijöitä, lenkkeilijöitä, kiipeilijöitä, salilla kävijöitä, uimareita ja altaissa uimaseuroja kilpailemassa jne. Monipuolista toimintaa stadionilla. Tässä yhdet altaat, joissa toivoisin uivani: uima-altaat. Nämä vaatimukset vaan ovat aika käsittämättömät:
- cardiologist certification
- dermatologist certification
- gynaecolist certificaton
- 2 valokuvaa
- allekirjoitettu todistus, että osaa uida

Torstaina heti jalkahoitoon. 17,- maksaa ilolla, kun joku hoitaa jalat sandaalikuntoon. Iltapäivällä käytiin Maroussissa, eli meidän omassa kylässämme metrolla. Metroasemille on tullut portit, mutta ne eivät ole vielä käytössä. Siis pummilla yksi pysäkin väli :). Kaupat olivatkin menneet suurimmaksi osaksi kiinni klo 15. Muistelimme, että tiistai oli se päivä mutta nähtävästi torstaikin on lyhyt kauppapäivä. Toni kävi parturissa, minä seikkailin Hondoksessa, josta löytyy monenlaista purkkii ja purnukkaa koko kehon hoitoon. Lämpö vaikuttaa väsyttävästi, kurkkukipukin on vaivannut jo kohta kaksi viikkoa. Kohti asuntoa, kiitos.

Unohdin kertoa, että vuokrasimme kanootit Pargassa. Ei ollut kameraa mukana, harmi. Niin hienot näkymät meren pohjaan, kaloja ja kasvillisuutta. Kirkas vesi on älyttömän kirkas :). Kanootti oli sellainen avomallinen, jossa väsyi selkä ja nivuset. Asento oli sellainen jäpittävä, ei rento ja hyvä. Puolitoista tuntia meni nopsaan aamupäivällä. Iltapäivällä nousi aina tuuli ja sivutuuli on hankala kanootin kanssa.

Toinen juttu tuli tänään perjantaina esille, kun kävin kaupassa. Katson aina kuitin kotosalla ja nyt havaitsin, että on erilaisia alv-prosentteja, 13 ja 24. 13 on kreikkalaisissa tuotteissa, 24 ulkomailta tuoduissa tuotteissa. Todennäköisesti näin, jos oikein ymmärsin ostokseni.

Ukkonenkin jyrähtelee, kunhan pysyisi kaukana kuitenkin. Ennusteiden mukaan pitäisi auringon paistaa.

17-19.6.2017

Hotel Cape Sounion ranta

Sade ja ukkonen vierailivat viikonloppuna tiheään. Yllättävintä oli, että sade jatkui melkein koko päivän. Yleensä kuuro tulee ja sitten se on ohitse. Lauantaina suuntasimme rannalle Sounioon, joka sijaitsee eteläkärjessä, meiltä autolla noin tunti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Menimme tuttuun rantaan, jossa maksoi aurinkotuoli jopa 25,-/kpl. Sillä sai rauhallisen rannan, turvallisen ympäristön eli ei tarvinnut pelätä varkaita. Yleensähän se menee niin, että toinen ui ja toinen vartioi tavaroita. Nyt katselimme vedenalaista maisemaa yhdessä. Uimalaseilla näkee hyvin, snorkkeli tietty auttaisi mutta aina voi ottaa happea ja samalla katsoa missä päin menee. Tonilla on vahvuuksilla varustetut uimalasit, joita se kehuu aina. Maailma avautui kuulemma ihan eri lailla, kun hankki ne. Hotelli, jonka rannalla olimme, oli Hotelli Cape Sounio. Se sijaitsi tien toisella puolella eli itse hotellia emme edes nähneet. Ilmeisesti aika hulppea "resortti". Kotiin päin ajettaessa pilvet alkoivat lähentyä ja sade alkoi, joka jatkui aina sunnuntain iltaan saakka.

Jääkaapissa odotti elämäni ensimmäinen kokonainen broileri, jonka laitoin uuniin Maku.fi-ohjeiden mukaan. Hieman toki itse sovelsin mausteissa. Hyvää tuli ja kannatti tehdä. Olympiastadionilla oli suomennettuna värifestivaalit eli roiskitaan värejä toisten päälle musiikin tahdissa. Emme menneet katsomaan sateesta (huh) johtuen. Yllättävintä oli, että musiikki loppui jo noin klo 23. Ehkä tuli sähkökatkos :).

Sunnuntai meni sadetta pidellen. Suuntasimme kohti Ateenan keskustaa syömään. Turisteja oli runsaasti, kaupat eivät ole auki sunnuntaisin. Siksi siis ihmisiä riitti kaduilla. Menimme intialaiseen syömään. Otin jotain kanaa madre ja Toni kanaa tikka masala. Annokset saapuivat, otin ja huokailin tulisuutta. Vaihdoimme annokset ja Toni oli onnensa kukkuloilla tulisuudesta.

Kävimme varaamassa laivaliput juhannusmatkallemme Naxoksen saarelle vuokraisäntämme suosituksesta. Pikalaivalla Rafinan satamasta 3h saarelle, hotelli on Porto Naxos. Yllättävää havaita, että Hotels.comin kautta varasu olisi maksanut 517,-, Booking.comin kautta 300,-. Hotellin omien sivujen kautta (jonka siis huomasimme vasta varauksemme jälkeen), varaus olisi ollut 285,-. Kannattaa siis vertailla. Itse laivaliput maksoivat 175,- ja toimisto ei ottanut itse mitään välityspalkkiota. Käsittämätöntä, samalla hinnalla netistä tai toimistosta. Sai vielä kaupan päälle liput eli ei tarvitse käydä satamassa vaihtamassa varausvahvistusta lipuiksi. Tosin Rafinan satamassa se ei olisi ongelma, koska se on pieni. Pireuksen satamassa välimatka laivan ja toimiston välillä voi olla lähemmäksi kilometri.

Sää oli viikonlopun sateiden jäliltä keväinen. Aurinko paistoi, lämpötila 23 eli ns. Suomen kesälämmöt. Ei tarvinnut yöllä viilennystäkään. Uusi "lemmikkikin" meillä on, eli gekko. Pelästyin yksi päivä kiitettävästi, kun se livahti makuhuoneen oviaukosta sängyn alle. Onneksi Toni sai sen pois ja vielä elävänä. Naurua riitti mun pelästykselle. Tänään tiistaina se tuli taas kuikuilemaan ovelle, kävin ohjaamassa sen mopilla ulospäin :). Kissan- ja koiran pentuja on riittävästi. Kolme täysin mustaa koiranpentua on tuossa metroaseman tietämillä. Niille tuotiin ruokaakin. Ehkä ovat hylänneet ne pennut sinne ja käyvät sitten ruokkimassa niitä. Tiedä häntä mutta suloisia olivat niin kuin kaikki pennut.

22-25.6.2017 Naxos

Naxos 

Juhannusretki saaristoon alkoi aamulla klo 7 Rafinan satamasta. Eipä ollut paljon lähtijöitä meidän lisäksi. Istumapaikat vaihdettiin väljemmille penkeille, kun vapaata oli. Oltiin kuin junavaunussa penkkiriveillä.  Reitti kulki reittiä Tinos, Mykonos, Paros ja Naxos vihdoin ja viimein. Käveltiin satamasta rannan ravintolaan vähän syömään. Enpä ole ennen jättänyt ruokaa syömättä. Broilerhampurilainen, jostai meinasin haukata kerran. Ei mennyt edes haarukka läpi pihvin. Järkyttävää pakastejauheliha- tai ties mitä pihviä se nyt kuvastikin siirtyi syrjään ja söin ranskalaiset. Yök.

Paikallisten tuottajien juustoja, tuoksu huumaava

Hotellilla suuntasimme suoraan uima-altaalle makoilemaan. Altaan vesi oli virkistävää ja vain muutama muu oli meidän lisäksemme altaalla. Hiljaista, ihanaa. Illalla päätimme, että kierrämme rannan paikat kaukaa ja käveltyämme noin kilometrin keskustaa kohden menimme pääliikenneympyrän vieressä olevaan ravintolaan. Ja totesimme sieltä lähtiessämme, että tänne pitää tulla uudestaan. Todella hyvää ruokaa. Itse asiassa kävimme siellä joka ilta syömässä :))). Eipä ole ennen näin käynyt mutta havaitsimme, että siellä kävi myös muitakin useammin kuin kerran.  Ravintola Scirocco

UTW, järjetön melu

Marmorin louhintaa

Kottikärryn uusiokäyttö

Perjantaina vuokrasimme tuon UTW:n. Sanoin, tai itse asiassa huusin metelin yli, kahden kilometrin jälkeen, että tämä on kauhea peli. Järkyttävä meteli lähti moisesta vehkeestä. Ainut hyvä puoli oli, että katto suojasi auringolta. Marmorin louhintaa oli kahdella vuoren rinteellä, muuten sitä näkyi useasti vuoren rinteillä. Teimme reitin Lionas-Apollonas-Galini-oliiviöljypuristamo ja Naxos. Ampiainen lensi shortin lahkeesta sisään juuri tuon oliiviöljypuristamon kohdalla. Kartta lensi kädestäni kadulle ja sohin käsilläni kuin mikäkin hyrrä. Kärry parkkiin ja ulos ovesta. Ampiainen oli vielä istuimella eli onneksi pääsin äkkiä siitä eroon. Kuitenkin ehti pistää ja se tietää kahden viikon paisetta ja kutinaa. Kävimme tuolla puristamossa. Hieno paikka, joimme yrttijääteet. Lupasimme mennä kuuntelemaan luentoa puristamosta mutta kolme linja-autoa pysähtyi sinne teemme aikana ja me lähdimme äkkiä paikalta karkuun.

Lauantaina suuntasimme purjehtimaan. Onneksi meitä oli vain 10 hlöä. Kuulemma 20 mahtuisi. Hiljaista oli heilläkin niin kuin oli muuallakin havaittavissa. Hinnat kohosivat maanantaina korkeimmalle tasolle eli sesonki alkoi vasta 26.6. Reitti kulki saaren eteläosissa ja muissa Pienten Kykladien saarten ympärillä. Uimme, makoilimme kannella ja söimmekin välillä. Vesi oli niin kirkasta, ettei voi sanoin kuvata. Meri oli täysin tyyni, delfiinit yllättivät meidät kerran. Kauniita, sulavaliikkeisiä otuksia. Ne hyppivät veneen ympärillä jonkin aikaa ja lähtivät pois. Muut asiakkaat olivat italiasta, espanjasta ja jenkeistä. Toni näki mustakelan menevän kiven koloon, me näimme keihäsrauskun pohjassa. Hurjan hienoa!

Oliivipuita vuoren rinteillä

Perinteinen näkymä kylissä

Sunnuntaina vuokrasimme mönkijän ja lähdimme kohti saaren länsiosaa Mikri Viglaa. Kävimme kahvilla em. kylässä ja menimme leijasurffausrantaan. Hienolta näytti ne kymmenet leijat rannan ympärillä. Myös kalat olivat värikkäitä rannan matalassa kivikossa. Aallot olivat sen verran korkeat, että uiminen oli enemmän "hörppimistä" kuin nautintoa. Emme kauaa olleet rannalla, kun piti lähteä hakemaan laukut hotellilta, käydä pikasuihkussa altaalla ja kohti satamaa. Laiva tuli aivan täyteen joka istuinta myöden Tinokselta. Kreikkalaiset palasivat viikonlopun rantalomaltaan ja meno oli sen mukaista. Käsittämättömiä he ovat, kulttuuri on aika eläväistä ja ei niin organisoitua. Laivassa oli todella kuumaa ja happi meinasi ihan väkisin loppua. Kannelle ei päässyt kuin satamissa. Ruuhka Rafinasta pois oli valtaisia. Matkaan meni puolet enemmän kuin ns. normiaikana. Ei olisi millään enää jaksanut mutta koti häämötti ja oma sänky. Hienoa matka, suosittelen Naxosta kaikille!

Naxos

Miksi kirkot rakennetaan vaikeasti saavutettaviksi?

"Roskislakon" tuotoksia Ateenassa 26.6.

Viimeinen viikko eli 26-29.6.2017

Kuumuus iski vasten kasvoja maanantaina eli hyvästi inhimilliset lämpötilat. Joka päivä asteet pyörivät noin 38 asteessa. Keskiviikkona olisin käyttänyt sateenvarjoa kuin matkaoppaat konsanaan ryhmien vetotilanteissa, jos vain olisin sen pakannut kassiini. Meinasi ihan oikeasti veto loppua kuumuudessa. Maanantaina en tehnyt oikeastaan mitään, tiistaina kävin keskustassa päin metrolla. Osa metroista on ilmastoituja, osassa vain ikkunat auki. Onneksi sain sellaisen paikan, jossa tukka hulmusi. Siltin hiki valui selkää pitkin kantapäihin saakka. Se on tosi hieno tunne... Tiistaina käytiin myös rannalla uimassa. Nyt on vedet lämmenneet siten, ettei se enää virkistä. Uimalasitkin jäivät kotiin eli se meni uimiseksi, ei pohjan elämää katsoessa. Lähdimme rannalta joskus klo 19.30 ja siellä meno sen kuin jatkui. Toinen olohuone eli ranta on tosiaan heidän rentoutumispaikka. Pimeys tulee n. klo 21 tai vähän sen jälkeen tällä hetkellä. Poikkesimme Ikean kautta jäätelöllä ja ostimme pari Maraboun suklaalevyä. 

Kotipihan tuoksuva jasmiini-ihanuus

Keskiviikkona tein viimeiset ostokset eli mausteet ja lempivihreä tee sekä muutama vaatekappale+jalkahoitovaraus. Nämä kaikki vaativat kävelyä helteessä, koska sijaitsivat pois metroreitin varrelta. Se sateenvarjo ei olisi ollut yhtään liioteltua. Vielä pakko mainostaa Heel-kauppaa. Siellä vaatteet suunnitellaan tosiaan käytettäväksi monenlaisin tavoin. Miten housuistakin voi saada niin monta eri näköistä versiota?

Torstaina käsi- ja jalkahoito tutussa paikassa, yht. 28,-. Hän kauhisteli, kun kerroin, että jalkahoito maksaa Suomessa noin 50-60 euroa. Samoin puhuttiin opettajien palkkauksesta ja maksettavista veroista. Hän oli hyvin kauhistunut. Tekijä on venäläistaustainen nainen, joka on asunut Kreikassa 15 vuotta. Sieltä taapertaessani kotia kohti ostin juna-aseman kioskista appelsiinimehun. Hän ei puhunut ollenkaan englantia. Kuitin hän antoi, kun en tiennyt mitä em. maksoi. Katsoin sitä, 0,10,- eli kymmenen senttiä. Siten sitä veroa voi kiertää :))))). 1,60,- se kuitenkin maksoi.

Mitä puu/hedelmä?

Näin tänään sellaisen puun kasvavine hedelmineen etten ole tietääkseni ennen nähnyt. Nyt yritän selvittää mikä se puu/hedelmä on. Löysin seuraavan sivuston: Kreetan yleisimmät puut ja sieltä selvisi muutamalle puulle ja kukalle nimi muttei sitä mitä etsin. 

Appelsiinit aidan takana

Oliivit kypsymässä

Sinilyijykukka kotipihalta

Oleanteri kotipihassa

Matkalaukku pitäisi täyttää, vähän siisti kämppää ja sitten ajatukset lentokoneeseen ja alkavaan kotimatkaan. Aika meni nopeasti, lämmintä riitti ihan tarpeeksi, monta mielenkiintoista paikkaa taas nähty ja koettu. Kyllä tänne aina kannattaa tulla mutta kuukausi riittää. Kyllä tietysti kaupungilla riittäisi kulttuuria vaikka joka päivälle muttei sitäkään aina jaksa. Veri vetää puutarhaan, käsitöihin, ulkoiluun, melontaan jne. Sitä kaipaa yllättävän paljon. Hyvää kesän jatkoa kaikille :). Ehkä taas ensi kesänä nähdään.