 |
| Lomakohde Lerissoksen ranta talviasussaan |
2-5.3.2015
Neljä päivää Pohjois-Kreikassa tuo vaihtelua normielämään Ateenassa. Hotellielämä kuullostaa hehkeältä mutta se on kaukana siitä. Sain tehtäväksi etsiä meren rannalta majapaikan. Netin syövereistä kaivelin tietoja ja yksi vaihtoehto löytyi. Autollakin löysin hyvin perille. Tarkempaa osoitetta ei ollut mutta kuvien ja hotellin karttakuvan kautta paikka löytyi. Viimeksi siitä hotellista jo kirjoitinkin. Seuraavana päivänä sama jobi, etsi kiva ja HYVÄ hotelli. Niitä löytyikin useita, mutta… Ne ovat kaikki kiinni. Vielä ei ole kesäsesonkia. Joka paikassa remontoitiin tai sitten portit olivat tiukasti lukossa. Mahtavat maisemat, upea vuoristo, kirkas meri. Ei meinannut tulla ajamisesta mitään, kun koko ajan pää pyöri kuin vippura. Erittäin kaunista. Upeita hotellien allasauleita näkyi tielle saakka. Mitäköhän oli piilossa? Salaiset puutarhat?
Neljä päivää Pohjois-Kreikassa tuo vaihtelua normielämään Ateenassa. Hotellielämä kuullostaa hehkeältä mutta se on kaukana siitä. Sain tehtäväksi etsiä meren rannalta majapaikan. Netin syövereistä kaivelin tietoja ja yksi vaihtoehto löytyi. Autollakin löysin hyvin perille. Tarkempaa osoitetta ei ollut mutta kuvien ja hotellin karttakuvan kautta paikka löytyi. Viimeksi siitä hotellista jo kirjoitinkin. Seuraavana päivänä sama jobi, etsi kiva ja HYVÄ hotelli. Niitä löytyikin useita, mutta… Ne ovat kaikki kiinni. Vielä ei ole kesäsesonkia. Joka paikassa remontoitiin tai sitten portit olivat tiukasti lukossa. Mahtavat maisemat, upea vuoristo, kirkas meri. Ei meinannut tulla ajamisesta mitään, kun koko ajan pää pyöri kuin vippura. Erittäin kaunista. Upeita hotellien allasauleita näkyi tielle saakka. Mitäköhän oli piilossa? Salaiset puutarhat?
 |
| Kuva parvekkeelta ilta-aurinkoon päin |
Hotelli löytyi, Panorama Spa, näköala merelle. Välissä tie ja pientä pusikkoa. Huone on perinteinen rantahotelli, pieni keittiösyvennys ja parveke. Nättiä mutta se HAJU. Vessaan piti aina mennä siten, että otti henkeä ulkopuolella ja sitten äkkiä vessaan. Suihkussa olisi tehnyt mieli pitää sandaaleja, vaikka ihan puhtaalta siellä näytti. Jotenkin se haju aiheutti sen, että oli mielikuva likaisesta lattiasta.
 |
| Kesäfiilis kalasatamassa |
Sijaintimme oli Kreikan pohjoisosassa, kolmen sormen, ylimmäisen kainalossa, Ournapoli. Kaksi alempaa sormea on asuttu, tämä kolmas on vain ja ainoastaan munkeille ja luostareille varattu. Sinne tehdään turistilaivamatkoja ja kartan mukaan tiekin on mutta kai siellä on vartijat, jotka eivät päästä jokaista porttien sisälle. Ikoni- ja muita uskonnollisia kauppoja kylässä on kiitettävästi.
 |
| Mielenosoittajien polttama auto työmaan portilla |
Tiistaina kävi ilmi, että keskiviikkona on Tonin työmaalla lakko eli toinen yö pitää olla vielä tässä hotellissa. Hotellin omistaja oli tietty tyytyväinen extra yöstä, että sai toiset 40,-/yö kassaansa. Perhe asui samassa talossa. Normihinta kesällä on kait n. 80,- + aamiainen 5,-/hlö.
Meressä oli pakko käydä kastautumassa. Ihana ranta, hiekka pehmeää ja kylmää. Vesi vielä kylmempää mutta hyvää teki.
Torstaina meninkin eka kertaa oikein työmaan konttorille. Levitin kirjani ja tein opiskeluhommia, kun Toni teki töitään.
Ajo Ateenaan oli erittäin rasittava taas kerran, vaikka en edes ajanut. Kotona odotti ihana oma hajuton wc.
Meressä oli pakko käydä kastautumassa. Ihana ranta, hiekka pehmeää ja kylmää. Vesi vielä kylmempää mutta hyvää teki.
Torstaina meninkin eka kertaa oikein työmaan konttorille. Levitin kirjani ja tein opiskeluhommia, kun Toni teki töitään.
Ajo Ateenaan oli erittäin rasittava taas kerran, vaikka en edes ajanut. Kotona odotti ihana oma hajuton wc.
 |
| Arneassa on työmaa, Pyrgadikiassa eka yö, Ournapolissa kaksi yötä. Nikitissa tutustuttiin alueeseen. Mahdollinen asuinkylä ensi vuonna? |
Tämä värikäs kasvograffitia tehtiin sunnuntain aamulenkin varrella. Varjot hieman pilaavat kuvaa, mutta komea on varmasti lopputulos.
Tätä kerrostaloa on tehty nyt koko täällä oloni ajan eli joulukuusta 2013 lähtien. Sitä oli toki jo aikaisemminkin aloitettu, mutta seuranta on alkanut tuolloin. Se ei ole vieläkään valmis. 3-5 ihmistä siellä on vaihtelevasti töissä, pienet määrät sementtiäkin sekoitetaan katulaatoituksen päällä, ei missään ämpärissä. Täällä on tapana, että taloa ei tehdä ihan valmiiksi niin säästetään veroissa yms. kuluissa. Katolle saatetaan jättää valurautoja pystyyn.Asukas kustantaa itse parvekkeen loppusilauksen eli esim. kaiteet.
10-15.3.15
Viikko meni flunssan kourissa. Pääosin sisätiloissa, vähän kävin salilla pilateksessa ja joogassa + höyrysaunassa hengittelemässä. Koulutehtäväkään ei tullut valmiiksi viikon aikana, vaikka niin olin päättänyt. No, ensi viikolla ehtii. Säätiedotuksia seuraillen totesimme, että viikonloppuna on hyvä keli laskettelukeskuksessa Kalavrita Ski center. Siellä me silloin aiemmin käytiin toteamassa, että rinteen olivat kiinni lumimyrskyn takia. Lauantaiksi luvattiin sinne tuulta eli sunnuntaina suuntana Kalavrita.
Kello herätti klo 6, aamupala, kamat autoon ja menoksi. Yllättävästi oli liikennettä moottoritiellä jo siihen aikaan. Vuoristotieosuus, jota on n. 40 km, keskityin ainoastaan eteenpäin katsomiseen. Maisemia ei ollenkaan. Muuten tulee huono olo kippuraisilla teillä. Väsytti ihan kauheasti ja suljin silmät. Olo oli kuin veneessä, joka keinui hillittömästi. Äkkiä silmät auki ja tuijotus eteenpäin. Miksiköhän se kippuratiellä ajaminen aiheuttaa sellaisen tunteen? Pysähdyimme Kalavritan keskustassa. Toni, vaikka ajoi, melkein oksensi leipomon ovella. Söimme ällömakean ja hyvän pähkinäfilotaikinakääryleen. Se antoi vähän energiaa ja helpotti oloa. Loppumatka meni paremmin. Matkaan tuhtaantui pysähdyksineen 3,5h, 190 km. 
Rinteet olivat hyvät, lunta riittävästi, mielettömän offarialueet merkittyjen rinteiden vieressä. Aurinko paistoi, kaikki rinteet ja hissit auki. Tämä oli sitä mitä laskettelusta hakee. Ainut miinus on paikallisten laskettelutaitojen olemattomuus. Koskaan ei tiennyt mihin suuntaan ne laskevat jne. Tietysti aina pitää olla varovainen, mutta jotenkin nyt tuntui olevan ns. ahdasta paikoitellen.
Yksi kahvila alueella, kivat rinnetuolit ulkona. Sinne siis, mukana parit souvlakit (possuvartaat), patonkia ja teetä. Aurinko lämmitti todella kuumasti. Aurinkosuojaakin oli, mutta 15, Tonilla 50 kertoimella. Jatkoimme laskettelua ja törmäsimme Tonin työkavereihin. Kävimme kahvilla ja nautiskelin olostani istuimilla ulkona. Taakse tuli paikallinen nuoripari, sain päälleni repussa olleesta kaljapullon sisällöstä. Kivaa pestä tukka, naama ja vaatteet oluella. He olivat kauhean pahoillaan. No, henkiin jäätiin.
Kreikkalaiset ovat eväiden tekomestareita. Kahvit he hakivat ravintolasta ja repusta loput eväät. Parkkipaikalla he söivät toiset eväät, jotka odottivat autossa. Folionyytit on helppo heittää maahan, kun ne on syöty. Miksi nämä eivät ota käyttöön kunnon pullonpalautuskorvaukset ja muovikassihinnat kassoille? Saisivat edes vähän ympäristösaastetta pienemmäksi.
 |
| Hetki ennen olutpesua |
 |
| Romuautokokoelman uusi tulokas |
 |
| Romukokoelman paras kunto |
16-17.3.15
Kiva seurata Suomen säätiedotuksia ja todeta, että siellä on lämpimämpää kuin täällä. Tiedossa ei ole lämpimämpää keliä eli hanskat saa laittaa aamulla käteen ja takin vetoketjun ylös asti kiinni. Jospa lämmin keli tulisi ennen kuin tulen takaisin kotiin.
18-22.3.15
Keskiviikkoaamuna suunta oli taas vihannesmarkkinoille. Kävelin hieman eri reittiä kuin ennen ja löysin ulkouima-altaat. Mutta… Ei taaskaan mitään selkeää infoa tms. Yhden miehen perässä kävelin, kun hän meni kävelykeppi olalla ja siinä roikkui uimakassi. Sisäänkäynnissä oli kyltti eli siihen pysähdyin. Ehkä siinä oli infosta jotain, ehkä siinä luki miesten pukuhuoneet.
Flunssa piteli edelleen otteessa, mutta parempaan päin kuitenkin. Rauhallista sisällä oloa lukuunottamatta aamulenkkejä + illalla kävelyä salille. Kevyttä jumppaa niin eiköhän tämä olo tästä tokene. Viime vuonna työmatkan varrella oli kukkoja ja hanhia. Ne hävisivät jossain vaiheessa ja kas, nyt taas on uudet kehissä. Lasten puistossa on hyvä syödä tuoretta ruohoa.
Lauantaina pesin pyykkejä urakalla, kun säätiedotus näytti huomisesta lähtien koko ensi viikon sadetta. Lähdimme lähivuorelle, Parnitha, korkeus 1400m, ylhäällä kahvilassa oli 1600m, joka näkyy kotoamme. Minä ajoin eka kertaa Ateenassa autoa… Perinteistä kippuratietä riitti jonkin aikaa. Näkymät alas olivat todella hienot, jopa lähisaaret ja niiden vuoret näkyivät. Tie haarautui aina välillä, merkattuja kävelyreittejä oli jonkin verran. "Kovimmat" juoksivat tietä pisin +2 asteessa shortsit jalassa kohti yläpistettä. Hrrrr. Pyöräilijöitä meni myös ylöspäin ja motocrosspolkupyöräilijöitä meni metsässä. Niillä sentän oli kypärät päässä.
Lumiraja tuli ylhäällä vastaan. Lähinnä aurauksesta jääneitä kasoja. Ylhäällä tien vieressä oli iiiiso kyltti, missä oli myös englanniksi. Ei saa kuvata. Siis minne me olemme menossa???? Pääsimme ylös, isoja mastoja siellä oli, aidatut alueet yms. Tulimme ulos autosta ja aioimme mennä kävelemään ylös avoimeen rinteeseen. Aidan takaa mies huuteli jotain ja kääni sen sitten englanniksi. Siihen ei saanut edes pysäköidä, saatikka sitten valokuvata. Ei auttanut muuta kuin lähteä pois. Muutaman kuvan otin kuitenkin alas laaksoon ja kaupunkiin päin mutkan takana. Auringon laskua emme jääneet seuraamaan, mutta oli siellä paikallisia lukemassa kirjaa autossa odottaen pimenevää iltaa. Kello oli kuitenkin jo n. 18.00 ja n. klo 18.30 tulee pimeää.
Vuorella oli tulipalo vuonna 2007, joka poltti suuren osan vuoren kasvillisuudesta ja puustosta. Nyt siellä on hiiltyneitä kantoja, palaneet puut ovat kaadettu siisteihin riveihin. Ilmeisesti samalla tukevat maastoa rankkasateiden aikana, ettei kaikki kivi yms. aines valu alas vuorelta.
Sunnuntaina teimme aamulenkin meille tuntemattomalle alueelle. Kartassa oli vihreä alue (puisto?), sinne päästyämme se oli aidattu alue, jossa oli koulu ja muita rakennuksia sekä oliivipuita. Että tällainen puisto. Ei auttanut muu kuin kiertää pidempää reittiä pitkin kotia kohti.
Illalla Toni luki sähköpostiaan. Sinne oli tullut varoitusviestiä (hän saa siis töidensä puolesta Suomesta viestiä, jos on jotain mellakoita tms. tiedossa), että juuri sillä alueella missä aamulla kävimme, oli yöllä postettu raha-automaatteja. Samoin omassa kylässämme Maroussissa oli myös poltettu automaatteja. Me oltiin onnellisen tietämättömiä asiasta.
Keskiviikkona 25.3 on kreikkalaisten kansallispäivä/itsenäisyyspäivä. Se on tietysti vapaapäivä ja suuri juhla. Lähdimme ajamaan kohti Thessalonikaa iltapäivällä. Yksi uusi moottoritien pätkä oli avattu ja se nopeutti n. 30 minuutilla matkantekoa. Huimia summia Eu:lta näiden teiden tekoon on mennyt. Perillä otimme tutun hotellin ja kävimme syömässä itse tehtyä tortellinia. Se on jotenkin niin hyvää ja palvelu ensiluokkaista. Aamulla vesisateessa kiertelin uusia alueita kaupungilla, kunnes Toni tuli töistä ja lähdimme kohti työmaa-aluetta. Ihana hernerokkasumu yllätti meidät taas vuoristosa. Aivan järkyttävää, kun ei näe edes auton mittaa eteenpäin ja tietää, että jos ajat sivuun, putoat rinnettä pitkin ties minne. Ei siellä mitään kaiteita ole.
Majoituksesta ei ollut tietoa. Toiveena päästä samaan paikkaan missä työkaveritkin ovat. Ei onnistunut, täyttä. Avulias pariskunta soitteli 15 minuuttia eri paikkohin kunnes tärppäsi. Isäntä lähti ajamaan edellä ja me perässä. Perille päästyämme se oli jonkinlainen iso majatalo, missä saattoi olla muitakin asukkaita. Nainen, ummikko kreikkalainen, johdatti meidät huoneeseemme. Siellä oli oma takkakin. Varmaan joku sviitti :). Patterikin lämpeni, suihkusta tuli lämmintä vettä ja siellä ei haissut. Siis kaikin puolin kiva paikka maalla. Mitä nyt sateelta ja sumulta näki. Yöllä patteri oli sammunut eli aika vilpoista oli nousta sängystä, joka natisi pienestäkin liikkeestä. Ulos emme päässeet (kaikki ovet lukossa) ennen kuin nainen tuli alakerrasta takkapuiden kanssa. Kuitin pyytäminen olikin esitys erikseen. Loppujen lopuksi saimme jopa leimalla varustetun kuitin. Ei siinä mitään alveja oltu eroteltu mutta leima oli. Se on SE juttu täällä, että on leima joka paikassa.
Viikonloppu meni rauhallisesti parturissa käyden ja yllätys yllätys, löysin kengät itselleni. Olenkin niitä etsinyt ja joutunut pettymään isoihin kokoihin, aina on korkoa jne jne. Nyt on tasapohjaset, mustat (olisin halunnut vaalemmat) ja pehmeät kävellä. Ainakin kaupassa :).
30.3 menin salille kysyäkseni saanko siirtää oman jäsenyyteni Tonille. Saan toki, mutta vasta sitten kun hänen kautensa on käytetty. No juu, eli kolmen viikon jäsenyyteni haihtuu ilmaan, koska Tonilla on vielä kolme viikkoa omaa kautta jäljellä. He eivät siirrä 2,5 kuukauden jäsenyyttäni suoraan hänen kautensa päälle. Käsittämätöntä laskuoppia ja sääntöjä. Arg näiden kanssa.
Aurinkokin sitten päätti näyttäytyä viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä. Kevät on myöhässä, mutta niin on kait Suomessakin. Näin tällä kertaa, ei voi mitään. Nyt istun terassilla auringossa kone sylissä ja kirjoittelen viimeistä kertaa tällä erää. Kesällä toki tulen tänne, huhtikuussa en todennäköisesti. Tai mistä sitä koskaan tietää. Ehtiihän kuukaudessa tapahtumaan vaikka mitä ennen kuin taas työt alkavat toukokuun alussa.
Appelsiinin kukka, joka on melkein puhjennut kukkaan. Vielä ei ollut aistittavissa huumaavaa tuoksua, harmi. Mä olisin mennyt taas nenä pitkällä jokaisen puun vieressä ohikulkijoiden iloksi.
Kesällä kohteenamme on Santorini. Isot odotukset kauniista saaresta, jota myös paikalliset kehuvat. Juttua ja kuvia sieltä on siis tiedossa. Heippa!
18-22.3.15
Keskiviikkoaamuna suunta oli taas vihannesmarkkinoille. Kävelin hieman eri reittiä kuin ennen ja löysin ulkouima-altaat. Mutta… Ei taaskaan mitään selkeää infoa tms. Yhden miehen perässä kävelin, kun hän meni kävelykeppi olalla ja siinä roikkui uimakassi. Sisäänkäynnissä oli kyltti eli siihen pysähdyin. Ehkä siinä oli infosta jotain, ehkä siinä luki miesten pukuhuoneet.
Flunssa piteli edelleen otteessa, mutta parempaan päin kuitenkin. Rauhallista sisällä oloa lukuunottamatta aamulenkkejä + illalla kävelyä salille. Kevyttä jumppaa niin eiköhän tämä olo tästä tokene. Viime vuonna työmatkan varrella oli kukkoja ja hanhia. Ne hävisivät jossain vaiheessa ja kas, nyt taas on uudet kehissä. Lasten puistossa on hyvä syödä tuoretta ruohoa.
 |
| Näkymä kaupunkiin, merelle ja lähisaarille |
Lauantaina pesin pyykkejä urakalla, kun säätiedotus näytti huomisesta lähtien koko ensi viikon sadetta. Lähdimme lähivuorelle, Parnitha, korkeus 1400m, ylhäällä kahvilassa oli 1600m, joka näkyy kotoamme. Minä ajoin eka kertaa Ateenassa autoa… Perinteistä kippuratietä riitti jonkin aikaa. Näkymät alas olivat todella hienot, jopa lähisaaret ja niiden vuoret näkyivät. Tie haarautui aina välillä, merkattuja kävelyreittejä oli jonkin verran. "Kovimmat" juoksivat tietä pisin +2 asteessa shortsit jalassa kohti yläpistettä. Hrrrr. Pyöräilijöitä meni myös ylöspäin ja motocrosspolkupyöräilijöitä meni metsässä. Niillä sentän oli kypärät päässä.
Lumiraja tuli ylhäällä vastaan. Lähinnä aurauksesta jääneitä kasoja. Ylhäällä tien vieressä oli iiiiso kyltti, missä oli myös englanniksi. Ei saa kuvata. Siis minne me olemme menossa???? Pääsimme ylös, isoja mastoja siellä oli, aidatut alueet yms. Tulimme ulos autosta ja aioimme mennä kävelemään ylös avoimeen rinteeseen. Aidan takaa mies huuteli jotain ja kääni sen sitten englanniksi. Siihen ei saanut edes pysäköidä, saatikka sitten valokuvata. Ei auttanut muuta kuin lähteä pois. Muutaman kuvan otin kuitenkin alas laaksoon ja kaupunkiin päin mutkan takana. Auringon laskua emme jääneet seuraamaan, mutta oli siellä paikallisia lukemassa kirjaa autossa odottaen pimenevää iltaa. Kello oli kuitenkin jo n. 18.00 ja n. klo 18.30 tulee pimeää.
 |
| Näkymä Ateenaan päin |
Vuorella oli tulipalo vuonna 2007, joka poltti suuren osan vuoren kasvillisuudesta ja puustosta. Nyt siellä on hiiltyneitä kantoja, palaneet puut ovat kaadettu siisteihin riveihin. Ilmeisesti samalla tukevat maastoa rankkasateiden aikana, ettei kaikki kivi yms. aines valu alas vuorelta.
Sunnuntaina teimme aamulenkin meille tuntemattomalle alueelle. Kartassa oli vihreä alue (puisto?), sinne päästyämme se oli aidattu alue, jossa oli koulu ja muita rakennuksia sekä oliivipuita. Että tällainen puisto. Ei auttanut muu kuin kiertää pidempää reittiä pitkin kotia kohti.
 |
| Poltettua vuoren rinnettä |
 |
| Kieroon kasvanut |
 |
| Ostin teen ja leivän, kaupan päälliseksi tuli täytetty croissant. Kaikki yhteensä 4,90,-. |
 |
| Näkymä majatalon parvekkeelta. Tarkka sijainti epäselvä. |
Majoituksesta ei ollut tietoa. Toiveena päästä samaan paikkaan missä työkaveritkin ovat. Ei onnistunut, täyttä. Avulias pariskunta soitteli 15 minuuttia eri paikkohin kunnes tärppäsi. Isäntä lähti ajamaan edellä ja me perässä. Perille päästyämme se oli jonkinlainen iso majatalo, missä saattoi olla muitakin asukkaita. Nainen, ummikko kreikkalainen, johdatti meidät huoneeseemme. Siellä oli oma takkakin. Varmaan joku sviitti :). Patterikin lämpeni, suihkusta tuli lämmintä vettä ja siellä ei haissut. Siis kaikin puolin kiva paikka maalla. Mitä nyt sateelta ja sumulta näki. Yöllä patteri oli sammunut eli aika vilpoista oli nousta sängystä, joka natisi pienestäkin liikkeestä. Ulos emme päässeet (kaikki ovet lukossa) ennen kuin nainen tuli alakerrasta takkapuiden kanssa. Kuitin pyytäminen olikin esitys erikseen. Loppujen lopuksi saimme jopa leimalla varustetun kuitin. Ei siinä mitään alveja oltu eroteltu mutta leima oli. Se on SE juttu täällä, että on leima joka paikassa.Viikonloppu meni rauhallisesti parturissa käyden ja yllätys yllätys, löysin kengät itselleni. Olenkin niitä etsinyt ja joutunut pettymään isoihin kokoihin, aina on korkoa jne jne. Nyt on tasapohjaset, mustat (olisin halunnut vaalemmat) ja pehmeät kävellä. Ainakin kaupassa :).
30.3 menin salille kysyäkseni saanko siirtää oman jäsenyyteni Tonille. Saan toki, mutta vasta sitten kun hänen kautensa on käytetty. No juu, eli kolmen viikon jäsenyyteni haihtuu ilmaan, koska Tonilla on vielä kolme viikkoa omaa kautta jäljellä. He eivät siirrä 2,5 kuukauden jäsenyyttäni suoraan hänen kautensa päälle. Käsittämätöntä laskuoppia ja sääntöjä. Arg näiden kanssa.
 |
| Postimopo, joka tuo kirjeet oven viereen. |
Appelsiinin kukka, joka on melkein puhjennut kukkaan. Vielä ei ollut aistittavissa huumaavaa tuoksua, harmi. Mä olisin mennyt taas nenä pitkällä jokaisen puun vieressä ohikulkijoiden iloksi.
Kesällä kohteenamme on Santorini. Isot odotukset kauniista saaresta, jota myös paikalliset kehuvat. Juttua ja kuvia sieltä on siis tiedossa. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti